Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Anttila, Linda (2019)
    The subject of this bachelor’s thesis is strengthening prosocial skills of children aged 6-7 with new children’s literature. This study aims to report what kind of prosocial behavior Finnish children’s literature made for children aged 6-7 contains. This study also explores what kind of themes there are with prosocial behavior in the books and how the children’s book separates from each other from view of strengthening prosocial skills. The thesis studies children’s literature that contain four top seller books from the year 2018. The material of this thesis is analysed with theory-based content analysis. Theory-based content analysis is suitable for studying written material and pictures. The material is being studied from the view key element of prosocial behaviour: helping, comforting, taking others into consideration, cooperation and encouraging. The results of this thesis show that key elements of prosocial behaviour are found from the children’s book, that construct the material of this study, Number of elements vary between books. Structure of books has impact on results. Children’s novel has the most of elements. Common themes with prosocial elements in every book are friendliness, friendship and family. Books differ from each other how elements have divided between books. Stories and themes of books explains that. The study shows that new children’s books contains elements of prosocial behaviour. These elements need to be highlighted so that they are in any help of strengthening children’s prosocial skills. Educator needs to be involved and familiar with the issue. Reading times together with children are just not enough.
  • Weckström, Linda (2017)
    Goals. The goal of this bachelor’s thesis is to investigate and describe 9th graders’ eating habits. Previous studies have shown that teenagers eat irregularly and skip important meals. In addition, studies show that especially boys eat less fruits and vegetables than is recommended. On the other hand, girls seem to skip more meals during the day but also consume more delicacies than boys. Based on previous studies, my hypothesis is that teenagers’ eating habits do not follow current recommendations. Many previous studies have been focusing on teenagers’ school time eating and families’ food practices but in my opinion teenagers’ eating overall needs more attention. This thesis concentrates on teenagers’ overall eating on work days: before, during and after the school day. Also, the goal is to define which factors influence teenagers eating habits. Methods. The focus group of this thesis were students on 9th grade and the data was collected using food diaries. The food diaries were collected in two different cities, in two separate schools. Altogether 20 students took part in the study, from which 9 were from Helsinki and 11 from Vantaa. The gathered data was analysed thematically and by using tabulation. Results and conclusion. Meal rhythm was quite irregular among teenagers. From all meals students skipped school lunch most frequently. Also, breakfast was skipped often but dinner instead was eaten quite regularly. Majority of students consumed fruits and vegetables daily. Eating delicacies was not as common as eating fruits and vegetables but every third ate del-icacies on a daily basis. Gender was significant factor influencing on teenagers eating habits: on average girls ate all meals scantier than boys. In addition, weekday also had a slight im-pact on students’ eating, students ate more regularly in the beginning of the week. Location of the schools also somewhat affected on students eating, for students from Helsinki ate most of their daily meals more regularly compared to students from Vantaa, but on the other hand also delicacy consumption was more frequent in Helsinki.
  • Kulovesi, Minttu (2018)
    The purpose of this study is to describe and investigate the use of AAC methods in school-age children and adolescents, and to examine the use of AAC particularly in terms of interaction, social inclusion and peer relationships. Earlier studies have shown many challenges in communication and interaction environments with children using AAC, so this study is made to find out whether the challenges are present in this material also, and whether there are also positive observations in terms of interaction or relationships. I am also interested in searching for what needs to be developed, especially with the school system. Research question is as follows: How does the interactions and peer relationships of children using AAC appear in the research material? The research material was examined using an integrative literature review and a qualitative content analysis method. The research material consists of five peer-reviewed scientific articles from different countries, published in 2012-2017. The articles discuss the social skills, interaction, communication challenges and peer relationships of school-aged children (aged 6-16) using AAC. The results of the research were divided into five themes. The themes are as follow: 1: the number of interaction experiences, 2: the structural factors, 3: the availability of the AAC method, 4: the significance of the interaction partner, and 5: the desire to participate. The main results under each theme are as follows:1: lack of common time, weaker social skills, 2: non-accessibility, timetable problems, lack of co-operation, 3: AAC not available, AAC bans; 4: must know how to use AAC, preferring adults, lack of friends, and 5: little interaction initiatives, and failures affecting motivation.
  • Turlakov, Isa (2024)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välistä vuorovaikutusta hetkellä, jolloin lapsi saapuu päiväkotiin. Tutkimuksen ydin keskittyy tutkimaan, toteutuuko aikuisen sensitiivinen olemus silloin, kun aikuinen ja lapsi kohtaavat aamulla varhais-kasvatusympäristössä. Aikuisen tarjoama välittävä vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa on merkittävä osa sosiaalista toimintakulttuuria. Lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutussuh-teista on tehty paljon tutkimuksia, mutta tässä tutkimuksessa huomio kiinnittyy aikuisen ja pienen lapsen kohtaamiseen, kun lapsen varhaiskasvatustaival on vasta alussa ja eronhetki huoltajasta voi olla lapselle emotionaalisesti haastavaa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui lapsiryhmä, jossa oli kuusi 1-vuotiasta lasta, sekä kaksi varhaiskasvatuksen työntekijää. Päiväkoti oli pieni yksikkö, jossa oli 40 lasta. Havainnointi tapahtui etnografisesti yksikön tiloissa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla vuorovaikutustilanteita neljän aamun ajan ja havainnointitilanteita oli yhteensä seitsemäntoista. Aikuisen sensitiivisyyttä mitattiin kolmen eri ilmentymän avulla, joiden toteutuminen merkittiin taulukkoon. Aineiston analyysi suoritettiin teoriapohjaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtasi lapset sensitiivisesti aamuisin. Heidän toimintansa oli sitoutunutta ja he huomioivat lapset yksilöllisesti. Henkilöstöllä oli sensitiivinen työote ja vuorovaikutus oli välittävää. Jos sensitiivisyyden ilmentymä ei toteutunut, siihen vaikutti muun muassa kiireinen ilmapiiri. Ilmeni myös, että jos lapsi ei kokenut tilanteessa eroahdistusta huoltajasta, häneen ei kohdistettu fyysistä kontaktia.
  • Suomela Sandra (2016)
    Social requirements affects to individual’s sleep-rhythm together with the biological clock. The study aims to explore the morningness and eveningness peoples’ experiences of their own life satisfaction by qualitative methods. The theoretical starting point with sleep-rhythm is biological research, which is combined with the background of life satisfaction theo-ries. This study focuses on subjects' own experiences and views of their own chronotype and life satisfaction. Morning-ness-eveningness -division is the ground of examine individuals’ experiences of their life satisfaction, chronotype and the importance of sleep. Analysis of the study is done with phenomenographic methods. Despite the quantitative theory-base, data-driven orienta-tion is highlighted in the analysis. Since cultural factors not been previously taken into account because of the neuropsy-chological studies, the aim of this research is to increase the field with phenomenographic perspective. Life satisfaction and sleep-rhythm is constructed by social demands, for example by work-schedule. The material consists of ten examinees with different life situations. The age varies from 20 to 55. They have responded to the survey in October 2016 with anonymous questionnaire, which has been adapted from earlier sleep- and life satis-faction surveys. The results involves three different groups; morningness, eveningness and both. Based on those, the analyze of life satisfac-tion is done. The third group was unable to identify themselves only morningness or eveningness –type of person. This group can be considered as one of the result. In the addition, all of the examinees determined their chronotype through social requirements. This research is lacking the holiday-period-time evaluation, when sleeping habits could be more re-alistic regardless of working hours. Still, one examinee is connected to very high life satisfaction and the same examinee has the possibility to sleep freely during the week with school or work. Also, by the results, the eveningness-people were not as happy with their chronotype as the morningness-people. The importance of the sleep, showed really high im-portance to all examinees. Sleep’s high relevance in well-being, happiness, state of mind, work and in social relations was maintaineid. All these parts builts life satisfaction. Allthough, we can’t ever definitively control the culture factors, more attention should be taken in the future to those with every sleep-study.
  • Viikinkoski, Nanna (2016)
    Äänenlaatu on vahvasti liitetty persoonallisuuspiirteiden havaitsemiseen puheesta. Äänenlaadun havaitseminen on subjektiivista tulkintaa ja sitä tutkitaan auditiivisten havaintojen pohjalta. Se on määritelty osaksi puheen ekstra- ja paralingvistisiä piirteitä. Yleisimmät äänenlaatua kuvaavat termit ovat: käheä, karhea, nasaalinen, henkäyssoinnillinen, vuotoinen, ohut, falsettinen, kuiskattu, narina, tiukka tai rento ääni. Persoonallisuuspiirteet ovat mitattavissa ja määriteltävissä oleva joukko ihmisten suhteellisen vakinaisia käyttäytymismalleja, ajatuksia ja tunteita. Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallista on rajattu keskeisimmiksi tutkittavaksi havaintopiirteiksi ulospäin suuntautuneisuuden tasot ekstroversio ja introversio. Tämä kandidaatintutkielma perustuu kiinnostukseen tutkia puhujien persoonallisuuspiirteiden ja eri äänenlaatujen suhteita, Äänenlaadun tarkemman ymmärryksen on todettu auttavan ihmisten välistä kommunikointia, ja se on siksi mielenkiintoinen tutkimusaihe ja valittu tämän tutkielman tarkastelun lähtökohdaksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään pystyykö kuulija havainnoimaan ja arvioimaan puhujan äänenlaadunpiirteiden ja puheen tuottotavan perusteella puhujan ulospäin suuntautuneisuutta. Tutkimukseen osallistui neljä 23–24-vuotiasta naiskoehenkilöä pääkaupunkiseudulta. Tutkittavilta äänitettiin normaalia spontaania puhetta Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen äänitysstudiossa. Puhenäytteet analysoitiin kuulonvaraisesti kahdessa eri ryhmässä. Ensimmäisen ryhmän muodostivat ääninäytteen antaneet puhujat ja toisen ulkopuoliset kuuntelijat. Puhujat täyttivät äänenlaadun havainnoista itsearviointilomakkeen ja tekivät Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoriteoriaan pohjautuvan persoonallisuuspiirretestin. Toisen äänenlaadun havaintoryhmän muodosti 5 fonetiikan alan opiskelijaa, jotka arvioivat puhenäytteistä puhujan äänenlaatua, puheen tuottotapaa, sekä persoonallisuuspiirteitä. Tutkimuksen havaintoarvioiden mukaan 75 % koehenkilöistä kuvasti äänenlaatunsa perusteella ekstroverttiä puhujaa. Kuuntelijoiden havaintoarviot vastasivat persoonallisuuspiirretestin tuloksia. Ekstrovertin äänenlaatu havaittiin vaihtelevasti karheaksi, kirkkaaksi, korkeaksi, falsettiseksi ja täyteläiseksi. Otoksen koehenkilöistä 25 % kuvasti äänenlaatunsa perusteella introverttia puhujaa. Havainnot vastasivat piirretestin tulosta. Introvertin puhujan äänenlaaduksi havaittiin yhtenäisesti ohut, nielusointinen, matala, nariseva, vuotoinen ja henkäyssointinen ääni. Puhujien itsearviot vastasivat kuuntelijoiden havaintoja äänenlaadusta, mikä tuki myös taustateoriaa persoonallisuuden heijastumisesta äänenlaatuun. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että persoonallisuus vaikuttaa äänenlaatuun ja sitä pystytään havaitsemaan puhujan auditiivisen signaalin ja erityisesti äänenlaadun havainnoinnin perusteella. Tutkimuksessa on kuitenkin otettava huomioon muiden nonlingvististen piirteiden vaikutus koehenkilöistä tehtyihin persoonan havaintoihin vaikka niitä ei tässä yhteydessä ole huomioitu osaksi havaintotutkimusta.
  • Hämäläinen, Jonna (2020)
    Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on häiriö, jossa lapsi ei tietyissä tilanteissa puhu lainkaan. Koska häiriö puhkeaa usein varhaislapsuudessa ja puhumattomuus ilmenee yleensä kodin ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, on tietoisuuden lisääminen aiheesta varhaiskasvatuksen parissa tärkeää. Valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä tarkennettiin osallisuuteen liittyviä ja siihen vaikuttavia ja sitä tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on löytää pedagogisia työkaluja ja menetelmiä valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden valikoivasta puhumattomuudesta työkokemusta omaavan varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on muutettu tekstimuotoon. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kokivat ettei valikoiva puhumattomuus vaikuttanut merkittävästi osallisuuden toteutumiseen, kun aikuinen oli sitoutunut sen tukemiseen. Osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen ja tukemiseen käytettiin monipuolisia esteettömän viestinnän menetelmiä, kuten kuvia, piirtämistä ja viittomia. Käyttöön valikoituneet, kullekin lapselle toimineet menetelmät olivat yksilöllisiä ja riippuivat lapsen persoonallisuudesta ja mielenkiinnonkohteista. Oleellisinta oli aikuisen vastuu ja sensitiivisyys sekä turvallisen ja positiivisen ilmapiirin luominen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa osallisuuden tukemisella olevan merkitystä paitsi lapsen hyvinvointiin myös valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutumiseen.
  • Salmijärvi, Linda (2016)
    This study examines the gender ideology in ABC-books. The purpose of this study is to answer the research question such as how many masculine and feminine characters there are in the ABC-book texts and how is gender disrcriped in those texts. I compare the results of the study to Tarja Palmu’s (1991) research findings and consider whether the gender ideology in the ABC-books has changed during the 25 years. The research material consists of three currently used ABC-books, Pikkumetsän aapinen and Salainen aapinen from SanomaPro and Taikamaan aapinen from Otava. This study is a qualitative study, but i also use quantitative methods. My analysis method is the content analysis and i use Andrée Michel’s (1986) body of analysis in my study. I devided the characters from the ABC-books into a four groups; man/woman, girl/boy, feminine/masculine animal character and feminine/masculine fantasy character. I examine the description of gender through the social reference, action and social and emotional behaviour. Based on the results there is more masculine than feminine characters in every ABC-book and the number of gendered animals has soared over the past 25 years.
  • Järveläinen, Niilo (2021)
    Objectives. This study compares the acoustic effects of wood-based materials commonly used in speaker construction in a closed enclosure structure. The purpose of the study was to determine the effects of different enclosure materials on speaker acoustics and how these properties of different materials affect the sound reproduction of the loudspeaker. Previous studies indicate that the speaker enclosure material may have measurable effects on the acoustics of certain types of speakers, for example, due to the vibration and damping properties of the material. Methods. In this study the properties of speaker enclosures made of three different materials with identical structure were measured, and based on the measurements, conclusions were drawn about the effects the materials had on the acoustic properties of the loudspeaker. A closed enclosure structure was selected for this study to best show the material’s own properties in the measurements. MDF board, plywood and pinewood were selected as the test materials. The measurements were performed with calibrated measuring equipment in the same environment. The same speaker element was used for all necessary measurements. Results. The materials each affected the acoustics of the speaker differently. MDF and plywood had properties close to each other in terms of both frequency response and sound decay time, as measured by a microphone, but according to the decay measurements made with an accelerometer and an oscilloscope, the sound decay time of plywood was clearly the shortest. Pinewood had the longest sound decay time in microphone measurements, as well as in decay measurements performed with an accelerometer. According to the measurement results, it can be interpreted that the sound produced by the loudspeaker was least affected by plywood. The MDF board affected the sound produced by the speaker element more than the plywood, but pinewood had the greatest effect on the sound reproduction of the speaker. The effect of material on sound was most pronounced in the decay measurements with respect to sound damping time. The longer the sound damping time, the slower the material absorbs the energy applied to it and the longer the sound rings in the material, interfering with the speaker sound.
  • Forss, Krista (2018)
    Aim. In pre-primary education ADHD-diagnosed children can be found in special groups, integrated groups and also in ordinary groups. It is important that teachers, who work in pre-primary education groups, recognize the individual needs of ADHD-diagnosed children and consider them in all teaching situations, including physical education. The purpose of this study was to find out the needs of ADHD-diagnosed children in pre-primary education during physical education and teachers’ ways to consider these needs. Methods. This study was a qualitative study. The material was collected in January 2018 by interviewing four pre-primary teachers working in the Helsinki metropolitan area, whose groups included an ADHD-diagnosed child. The interviewees were all trained as kindergarten teachers and one of the interviewees was also a qualified special kindergarten teacher. All pre-primary education teachers had at least 15 years of teaching experience and two interviewees had also worked as a day-care centre’s manager. The interviews were conducted as theme interviews in the pre-primary teachers’ workplaces. After the interviews, the material was transcribed and analyzed by content analysis. Results. The results showed that some of the ADHD-diagnosed children had difficulties with regulating their behaviour and emotions. Additionally, one ADHD-diagnosed child had weak motor skills and two very low self-esteem. The needs of ADHD-diagnosed children in physical education were, in spite of the common diagnosis, individualised. Pre-primary teachers make sure to consider ADHD-diagnosed children’s needs in physical education making sure that children have various options to move, simplifying the teaching situations, developing routines that add the feeling of safety and strengthening the child’s self-esteem for example giving lots of positive feedback. All pre-primary teachers evaluated the meaning of physical education as very important in their group that includes ADHD-diagnosed child. Tiivistelmä - Referat - Abstract Aim. In pre-primary education ADHD-diagnosed children can be found in special groups, integrated groups and also in ordinary groups. It is important that teachers, who work in pre-primary education groups, recognize the individual needs of ADHD-diagnosed children and consider them in all teaching situations, including physical education. The purpose of this study was to find out the needs of ADHD-diagnosed children in pre-primary education during physical education and teachers’ ways to consider these needs. Methods. This study was a qualitative study. The material was collected in January 2018 by interviewing four pre-primary teachers working in the Helsinki metropolitan area, whose groups included an ADHD-diagnosed child. The interviewees were all trained as kindergarten teachers and one of the interviewees was also a qualified special kindergarten teacher. All pre-primary education teachers had at least 15 years of teaching experience and two interviewees had also worked as a day-care centre’s manager. The interviews were conducted as theme interviews in the pre-primary teachers’ workplaces. After the interviews, the material was transcribed and analyzed by content analysis. Results. The results showed that some of the ADHD-diagnosed children had difficulties with regulating their behaviour and emotions. Additionally, one ADHD-diagnosed child had weak motor skills and two very low self-esteem. The needs of ADHD-diagnosed children in physical education were, in spite of the common diagnosis, individualised. Pre-primary teachers make sure to consider ADHD-diagnosed children’s needs in physical education making sure that children have various options to move, simplifying the teaching situations, developing routines that add the feeling of safety and strengthening the child’s self-esteem for example giving lots of positive feedback. All pre-primary teachers evaluated the meaning of physical education as very important in their group that includes ADHD-diagnosed child.
  • Babitzin Isabel (2018)
    The main purpose of this literature overview is to examine the effects of educating handcrafts to ADHD pupils in terms of their self-esteem and self-image. In addition, in this research paper I will observe what type of learning environments and assignments would suit best for a student with ADHD. The objective of this research paper is to provide information for the handcrafts teachers about pupils having ADHD and instructions on how to process that disorder in handcrafts teaching. I collected my research data on 23 March 2017 by using four different search engines that are Helka, Laurea Finna, Google Scholar and Melinda. Keywords that were used were combinations of different words relating to the subject, such as "handcrafts and special education pupil", "handcrafts and self-esteem" and ADHD. By using the latter keywordI found several results in English. I included one piece of English literature to my research. According to the intake criteria after collecting background material I categorized the material based on both the titel and table of contents. The intake criteria consisted of Finnish and English literature published no later than in 2000. Based on these criteria I selected 15 pieces of pragmatic literature as my research material. The outcome of this literature overview is that the teacher, learning environment and given assignments have significant effect on the self-esteem and self-image of an ADHD pupil. The key findings of the reasons affecting the self-esteem and self-image were the way ADHD pupils were located in the classroom, teacher's understanding attitude and knowledge of the disorder and the way of giving over positive feedback for pupils suffering the disorder. Learning assignments, too, have a significant role in affecting the self-esteem of a pupil, thus the assignments should be challenging enough considering the level of knowledge of a pupil. In almost every classroom there is a pupil with ADHD. Therefore, it is crucial as a teacher to recognize the weaknesses and strenghts of a pupil with ADHD. This thesis summarizes the results of several different pieces of research.
  • Nieminen, Nina (2024)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.
  • Brander, Anna (2020)
    Tiivistelmä: Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan ylikeskittymistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä eli ADHD:ssa. Tutkielman tarkoituksena oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrkiä kuvaamaan tutkimustietoa ylikeskittymisestä ADHD:ssa. Aihetta koskevan tiedonhaun perusteella voidaan todeta kyseessä olevan melko huonosti tunnettu ja vähän tutkittu ilmiö. Tutkimuskysymykset, joihin katsauksessa etsittiin vastauksia, olivat: 1. Onko ADHD:n ja ylikeskittymisen välillä yhteys? ja 2. Millaisia selittäviä tekijöitä ylikeskittymisen ilmenemiselle ADHD:n yhteydessä on esitetty? Taustaoletuksena esitettiin, että ylikeskittyminen ja ADHD ovat yhteydessä toisiinsa ja selittävänä tekijänä ylikeskittymiselle esitetään ADHD:lle ominaiset poikkeavuudet tarkkaavuuden säätelyssä. Menetelmät. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa yhdistellään ja vertaillaan ylikeskittymistä ja ADHD:ta koskevia tutkimustuloksia. Tutkielmassa aineiston haku, rajaus ja analyysi toteutettiin systemaattisesti. Aineiston haussa käytettiin Helkatietokantaa, jossa hakusanoina oli ”Hyperfocus AND ADHD” sekä ”Hyperfocusing AND ADHD”. Hakutuloksien rajaamiseksi aineistolle oli määritelty sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineiston analyysi toteutettiin temaattisena analyysina. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten perusteella ei voida yksiselitteisesti todeta, onko ylikeskittymisen ja ADHD:n välillä olemassa yhteys. Kahdessa tutkielman aineistoon kuuluvassa tutkimuksessa löydettiin yhteys, mutta yhdessä tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty. Kahden tutkimuksen tuloksista taas ei ollut mahdollista tehdä johtopäätöksiä yhteyksistä. Tutkielmassa selvitettiin myös, millaiset tekijät saattavat selittää ylikeskittymistä ADHD:ssa. Ylikeskittymistä selittävistä tekijöistä yleisimmin tutkimusartikkeleissa esitettyjä olivat motivaatioon ja tarkkaavuuden säätelyyn liittyvät tekijät. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ilmiön ymmärtämiseksi, mutta ylikeskittyminen voi mahdollisesti olla aikaansaamisen ja positiivisten kokemusten lähde ihmisille, joilla on ADHD.
  • Konttinen, Elsa (2024)
    Tutkielman aiheena on adhd lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen osallisuuden kautta varhaiskasvatuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunnallisessa muutoksessa keskittymisvaikeudet sekä adhd tyypillinen käyttäytyminen on varhaislapsuudessa lisääntyvä ilmiö. Tutkielman viitekehyksenä toimii osallisuuden teemat rakenteellinen ulottuvuus, jossa tarkastellaan lapsen autonomian, mielipiteiden sekä aloitteiden tekemisen kautta. Lisäksi tarkastelussa on sosiaalisen osallisuuden konteksti yhteisöön kuulumisen sekä vertaissuhteiden muotoutumisen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta pyrin saamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisen käsityksen siitä, mitkä tekijät vaikuttavat adhd lapsen oppimiseen varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtaisesti adhd:lle tyypillisiä ilmenemisen muotoja ovat keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet, levottomuus, impulsiivisuus. Tämän johdosta lapsi nähdään usein tuen tarpeisena, joten tutkielmaan on liitetty inklusiivisen varhaiskasvatuksen piirteitä, jonka kautta voidaan ymmärtää tukea tarvitsevan lapsen mahdollisuuksia paremmin osallisuuden teemoihin sekä oppimisen liittyen. Integroiva katsaus valikoitui tutkielman toteuttamisen muodoksi, sillä osallisuutta ja adhd:ta ei juurikaan ole tutkittu varhaiskasvatuksen kontekstissa yhdessä vaan pikemmin erillään toisistaan. Tyypillistä kyseiselle kirjallisuuskatsauksen muodolle on kartoittaa sekä kehittää jo olemassa olevan tiedon perusteella uutta teoreettista tietoa valitusta aiheesta. Tämän vuoksi integroiva muoto tukee parhaiten tutkielmani toteuttamista. Aineistot ovat vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuja, joten kerätyt aineistot ja kirjallisuus ovat ajankohtaisia. Kandidaatin tutkielmassa selvisi rakenteellisen osallisuuden jäävän vajaaksi jos sosiaalinen yhteisö on muodostumatta. Voidaan ymmärtää täten sosiaalisen osallisuuden olevan ehtona rakenteelliselle osallisuudelle ja sen toteutumiselle. Sosiaalinen osallisuuden koetaan toteutuvan automaattisesti, sillä varhaiskasvatus on vuorovaikutuksellisesti aktiivista. Adhd lapsen kehityksen tukena vaikuttavana teemana voidaan nähdä olevan kumpikin osallisuuden teema. Opettajan asenne sekä itsereflektiivinen toiminta nähdään kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Inkluusion mukaisesti osallisuus ja oppiminen ovat yhdenvertaisuutta takaavia teemoja, jos ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa kyseisiä teemoja osataan hyödyntää toiminnassa. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi.
  • Suhonen, Jasmin (2022)
    ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.
  • Ahlstrand Gezen, Johanna (2024)
    Syftet med min studie är att undersöka hurdana symptom som kommer till uttryck bland elever med ADHD och utmanande beteende och på vilka sätt lärare och skolpersonal kan arbeta med dessa elever i klassrummet. ADHD, är en neuropsykiatrisk störning, som blivit allt vanligare hos barn och unga. I studien granskar jag faktorer som bidrar till symptomen men också de faktorer som förebygger trygga och lugna arbetssätt tillsammans mellan lärare och elever. Studiens genomförs som en beskrivande narrativ litteraturstudie, där jag presenterar praktiska och professionella metoder, som kan stödja lärare och annan skolpersonal, som arbetar med elever med uppmärksamhetsstörningar och utmanande beteende. Som utgångspunkter har jag använt Ross W. Greenes och Elvén Hejlskovs proaktiva och lågaffektiva metoder. Resultatet visar att förebyggande arbete, där läraren sätter fokus på att stödja eleven både socialt och kognitivt, genom samarbetsbaserade metoder och en öppen kommunikation mellan personal, elever och föräldrar, kan resultera i ökad trivsel, skolmotivation och självförtroende hos elever med ADHD och utmanande beteende.
  • Kilpeläinen, Milja (2020)
    Tiivistelmä Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaisilla keinoilla ADHD-oireista lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tukitoimista ADHD-oireisten lasten osalta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa, mutta voidaan olettaa, että tukitoimilla on positiivinen vaikutus lapsen oppimiseen ja kehitykseen. Tutkimuksessa esitellään keinoja ADHD-oireisten lasten hyvinvoinnin tukemiseksi päiväkodissa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui yhteensä neljästä teoksesta: Peitson ja Närhen Konsultaatiomalli päiväkoteihin - jäsentynyttä tukea levottomille lapsille (2015), Sinkkosen ja Korhosen Pulassa lapsen kanssa (2015), Berggrenin ja Hämäläisen ADHD-käsikirja (2018) sekä Sandbergin ADHD ja oppimisen tuki (2018). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui toiminnan strukturoinnin, päiväkodin toimintaympäristön ja palautteen merkitys ADHD-oireisen lapsen tukemisessa. Toiminnan strukturoinnissa korostuivat selkeät ohjeet ja säännöt sekä rutiinit ja säännöllinen päivärytmi. Toimintaympäristön selkeyttämisen lisäksi erilaiset apuvälineet koettiin tärkeiksi. Myös positiivisen palautteen merkitys korostui kaikissa teoksissa.
  • Carr, Ella (2021)
    ADHD on yleisin lapsuuden kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä. ADHD:n oireet aiheuttavat huomattavaa toiminnallista haittaa koulussa. Oppilaan keskittyminen voi harhailla, hän voi olla levoton ja häiritä opetusta sekä muita oppilaita. Suomen perusopetuslain mukaan ADHD-oireiset oppilaat saavat tukea koulunkäyntiin ilman varsinaista ADHD-diagnoosia. Koulussa toteutettavien tukitoimien tavoitteena on oikea-aikainen ja oikein kohdennettu oppimisen tuki. Opettajan käytettävissä on laaja joukko erilaisia keinoja, joilla hän voi tukea ADHD-oireisten oppilaidensa opiskelua. Tässä tutkimuksessa keskiössä on keskittymiskyvyn tukemisen keinot, sillä juuri keskittyminen on ADHD-oireisille lapsille koulussa kaikkein haastavinta. Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin erityisluokanopettajat kokevat ADHD-oireisten oppilaidensa keskittymisen vaikeuksien ilmenevän oppitunneilla. Tarkastelin myös opettajien havaintoja ADHD:n kahden muun ydinoireen, eli ylivilkkauden ja impulsiivisuuden näkymisestä koulussa. Lisäksi halusin selvittää, minkälaisia tuen keinoja opettajat käyttävät ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi oppitunneilla. Menetelmät. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluun osallistui viisi erityisluokanopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksessa uudelleen käytettiin toiseen tutkimukseen kerätty haastatteluaineisto. Aineiston analyysi suoritettiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajien havainnot ADHD-oireisten oppilaidensa käyttäytymisestä oppitunneilla mukailevat aikaisempien tutkimusten ja teorian mukaista tietoa ADHD:n ydinoireiden näyttäytymisestä. Erityisesti keskittymisen vaikeudet korostuivat opettajien vastauksissa. Opettajien käyttämistä tuen keinoista ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi tunnistin kaksi ajattelun yläluokkaa, jotka ohjaavat varsinaisten keinojen käyttöön: struktuuriin perustuvat keinot ja positiivisen lähestymisen keinot. Erotin vielä kolmannen alaryhmän, joka sijoittui molempien ajattelunmallien alle: fyysisesti aktivoivat keinot. Myös opettajien käyttämät tuen keinot mukailivat pitkälti aikaisempaa tutkimusta käytössä olevista ADHD-oireisten oppilaiden oppimisen tuen keinoista.
  • Oubajja, Sara (2022)
    Tavoitteet. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten ADHD-oppilaita voidaan tukea perusope-tuksessa. ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, jonka tyypillisinä oireina ovat heikentynyt keskittymis-kyky, impulsiivisuus sekä hyperaktiivinen käyttäytyminen. Tutkielmassa perehdytään tukitoimiin, joita pystyy hyödyntämään opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan ADHD:lle ominaisia oireita, yleisyyttä sekä se, miten opettaja pystyy tukemaan ADHD-oppilaita tavallisissa luokissa. Tutkiel-man tärkeimpänä tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja, joita jokainen opettaja pystyy käyttä-mään opetuksessaan. Tukikeinojen lisääminen auttaa sekä opettajaa että oppilasta, koska ne paran-tavat ADHD-oppilaan oppimista, mikä puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa aineistona käytettiin seitsemää tieteellistä tutkimusta. Yksi teksteistä oli tieteellinen kirja ja loput tieteellisiä artikkeleita. Tutkielmaan valikoituivat aineistot, joissa esiteltiin ADHD-oppilaille soveltuvia tuki-toimia ja opetusmenetelmiä opetuksessa. Aineistot rajattiin siten, että ne liittyivät yleisopetukseen ja aineistoissa esitettyjä tukitoimia voivat harjoittaa erityisesti luokanopettajat. Lisäksi aineistojen valintakriteerinä oli, että ne käsittelivät sitä, millaisia haasteita ADHD-oppilailla on. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että ADHD-oppilailla on usein sellaisia haasteita oppimisessaan, mitkä vaativat tukitoimia. Tukemisen keinoja löytyi aineis-toista runsaasti. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyivät ADHD-oppilaiden keskittymisen vaikeuk-siin, mitä pyrittiin tukemaan eri keinoin. Tukitoimia olivat monipuolinen ja selkeä ohjeiden anto, fyysinen ja hienomotorinen liikkuminen luokassa ja sen ulkopuolella, kirjanpito oppilaan tehtävistä ja ajastimen käyttö opetuksessa sekä oppilaslähtöinen opetus. Lisäksi koulunkäyntiavustajan tuki ja jatkuva palautteenanto nähtiin tärkeänä ADHD-oppilaiden opetuksessa.
  • Frisk, Marjo (2024)
    Tavoitteet. ADHD-piirteisiä lapsia on varhaiskasvatuksessa hyvin paljon ja heille on mahdollistettava tuki ja heitä tukevat toimintamenetelmät. Toimintamenetelmät, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta, ovat hyödyllisiä kaikille muillekin lapsille. On tutkittu, että hoitamaton ADHD voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja muita sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita elämässä. Tutkimuksessani selvitän toimintamenetelmiä, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten varhaislapsuudessa saama tuki edesauttaa kehitystä ja näin myös ennalta ehkäisee muita haasteita elämässä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimusaineistoni huolellisesti käyttämällä tieteellisiä vertaisarvioituja lähteitä sekä väitöskirjoja. Teoriaosassa käytin monipuolisesti vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimuksia, väitöskirjoja sekä oppikirjoja, joiden kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen ja kaikilta heiltä löytyy myös väitöskirja. Aineistonanalyysiksi valitsin sisällönanalyysin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä akateemisessa kontekstissa yhdistin käsitteitä vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa tuki selkeästi varhaiskasvattajan sensitiivinen ja lempeä vuorovaikutus ja läsnäolo. Myös positiivisella kasvatuksella ja palautteella oli suuri merkitys. Lapsen omien vahvuuksien hyödyntäminen tuki myös lapsen itsetuntoa ja vahvuuksien käyttöä. Muksuoppi-interventioiden hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa koettiin hyödylliseksi pedagogiseksi toiminnan muodoksi, joka tuki kaikkia lapsia. ADHD-piirteisen lapsen tukemiseen käytettävät toimintamenetelmät tukevat kaikkia varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja lisäksi muksuoppi-interventiot ovat hyvin monipuolisia ja joustavia.