Browsing by Title

The clothing industry and its environmental impact have recently been much discussed while consumer interest in sustainably produced clothing has been rising. As a response to increased demand, clothing companies have set up collections that give the impression of being ecologically and ethically manufactured. Unfortunately, this phenomenon has also been found to be related with negative byproducts such as incoherent ecoterminology and green washing. The idea for this study sprung up from a personal desire to better understand the ecosymbols hanging in clothes’ tags and the ecolabelling system behind them. The study has two main goals. The first is to decipher the kinds of ecolabels that textiles and clothing can have, and what criteria a product must meet in order to obtain a permission to use an ecolabel. According to previous studies, ecoterminology is often vague, and consumers’ awareness about it is low. The study examines three well-known ecolabels, the Nordic ecolabel ”Joutsenmerkki”, the EU-ecolabel ”EU-kukkamerkki” and the GOTS-sertificate. The study’s second aim is to analyse the information provided to consumers by the three children’s clothing companies profiling themselves as sustainable manufacturers. This information concerns the actions the companies have taken regarding their production’s ecologic sustainability, certification, as well as the underlying values behind the actions This second goal comprises the actual empirical part of the study. Brands chosen to this study are Vimma, Gugguu and Papu. The data were collected from the companies’ websites and was analysed according to the methods of content analysis. The results show that the quality of the information varies considerably. Papu got the best results due to a code of conduct document and a sustainability report that included both measures already taken as well as measures planned for the future. One possible interpretation for Vimma and Gugguu’s quite poor results is that even though measures had been taken toward sustainability, the companies didn’t properly report them to consumers. There is still much to improve, and standardized, independent and transparent ecolabels might be part of the solution as they might clarify the incoherent ecoterminology provided by clothing companies.

Alcohol and other drugs have long been identified as addictive substances. However, one can also argue that certain forms of behaviour can lead to addiction-like states, and also resemble substance addictions in both symptoms as well as shared neurobiological factors. Sex addiction can be described as a disorder, which is characterized by excessive concentration in sexual thinking or/and behaviours and causes distress or impaired functioning in one or more important aspects of life. Definition, treatment, and even naming behavioural addictions such as sex addiction, has proven to be challenging, as many of these forms of behaviour include daily activities and are vital for survival. While sex addiction has been discussed in the media a great deal, scientific evidence is far from definite. The underlying concept of sex addiction, its characteristics, causes, and associations with other mental disorders are still uncertain in many respects. There is no unified or agreed definition of sexual activity that excessive or out of control. Preliminary studies suggest that sex addiction causes considerable personal distress and significant adverse psychosocial consequences. It is also commonly associated with psychiatric comorbidity, especially mood, anxiety, substance use, and personality disorders. Further research is needed to better our understanding of the disorder.

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitetään varhaiskasvatuksessa toteutettua seksuaali- ja turvataitokasvatusta. Tavoitteena on löytää tietoa varhaiskasvattajien tiedoista, asenteista, uskomuksista ja koulutustarpeista koskien seksuaali- ja turvataitokasvatusta. Tutkimuksen taustalla oli teoriaa seksuaali- ja turvataitokasvatuksen merkityksestä, sisällöistä ja keskeisimmistä käsitteistä sekä Suomen varhaiskasvatusta linjaavia asiakirjoja. Tilastot osoittivat, että lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt. Yhteiskunnallinen keskustelu osoitti, että huoli lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta on osittain muuttunut internetin ja sosiaalisen median takia. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu seksuaalikasvatuksen vahvistavan lapsen itsetuntoa ja itsetuntemusta. Tämä tutkimus analysoi neljää empiiristä tutkimusta sisällönanalyysin keinoin. Kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimukset on toteutettu Suomessa, Kanadassa, Indonesiassa ja Kiinassa. 2010-luvun tutkimukset valaisivat varhaiskasvatuksessa tapahtuvan seksuaali- ja turvataitokasvatuksen nykytilaa ja puutteita. Tulokset näyttivät, että koulutusta seksuaali- ja turvataidoista tarvitaan varhaiskasvattajille lisää. Tämä ilmeni jokaisesta tutkimuksesta. Tutkimukset osoittivat, että varhaiskasvattajat haluaisivat lisää tietoa ja materiaaleja. Tutkimuksista ilmeni myös, että varhaiskasvattajien nykyiset tiedot ja osaaminen lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja seksuaalisuuden kehityksestä oli heikkoa. Pohdintaosiossa esitetään jatkotutkimustarpeiksi tutkimusta Suomessa tapahtuvasta seksuaali- ja turvataitokasvatuksesta ja sen puutteista. Tutkimus esitti varhaiskasvatukselle tarpeellista linjausta seksuaali- ja turvataitokasvatuksen toteuttamisesta sekä potentiaalisia koulutuksen näkökulmia tulevaisuuden seksuaali- ja turvataitokasvatukseen.

See Finnish abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia seksuaalikasvatuksen osa-alueiden käsittelyä alkuopetuksen oppikirjoissa sekä sitä, miten eri kirjasarjat painottavat seksuaalikasvatuksen osa-alueita eri vuosiluokilla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että jo vastasyntynyt on seksuaalinen olento, joten seksuaalikasvatusta on tärkeää antaa myös alkuopetusikäisille. Opetussuunnitelma on opetusta ohjaava asiakirja ja siihen on kirjattu tavoitteita ja sisältöjä, jotka kuuluvat seksuaalikasvatukseen. Oppikirjojen sisältöä ei kuitenkaan valvota, joten sisällön analysointi on perusteltua. Tutkimus toteutettiin oppikirja-analyysina, jossa tarkasteltiin kahden eri kirjasarjan ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppikirjoja. Oppikirja-analyysin pohjana käytetty analyysikehikko luotiin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) kirjattujen opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen sekä Maailman terveysjärjestön (2010) luoman seksuaalikasvatustaulukon avulla. Analyysikehikkoon muodostui seitsemän seksuaalikasvatuksen osa-aluetta, joita aineistosta lähdettiin etsimään. Oppikirjoista löytyneet seksuaalikasvatuksen osa-alueiden maininnat (virke tai kuvioselite) merkittiin taulukkoon, josta lopuksi laskettiin tutkimustulokset. Tutkimustuloksista havaittiin, että seksuaalikasvatuksen osa-alueiden mainintamäärät eivät ole tasapainossa, sillä osa-alueiden välillä oli suuria mainintamääräeroja. Kun tuloksia peilataan opetussuunnitelmaan, huomataan, että tiettyjen osa-alueiden käsittelyssä on puutteita, sillä joitakin osa-alueita käsitellään hyvin vähän. Tuloksissa selvisi myös, että eri kirjasarjat painottavat seksuaalikasvatuksen osa-alueita eri tavoin. Joitakin seksuaalikasvatuksen osa-alueita käsiteltiin vain ensimmäisen tai toisen luokan kirjassa ja joitakin osa-alueita käsiteltiin molempien vuosiluokkien kirjoissa. Opettajan tulee olla tietoinen opetussuunnitelman lisäksi myös oppikirjojen sisällöistä, jotta opetus on opetussuunnitelman mukaista eikä esimerkiksi kirjasarjan vaihdon myötä jokin seksuaalikasvatuksen osa-alue jää kokonaan pois.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsen seksuaalisuutta pidetään tabuna jopa länsimaissa. Lapsen seksuaalisuutta ja seksuaalikasvatusta ei aina osata liittää varhaiskasvatukseen kuuluvaksi kasvatuksen osa-alueeksi. Aiemman tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen yksiköistä puuttuvat yhtenäiset linjat seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta, mikä johtaa epätasa-arvoiseen seksuaalikasvatukseen, sillä jokainen lapsen kanssa toimiva henkilö on väistämättä seksuaalikasvattaja. Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeissa Maailman terveysjärjestö WHO on linjannut vuonna 2010 konkreettisesti mitä seksuaalikasvatuksen tulisi olla, mutta linjauksia ei ole sisällytetty Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2014 eikä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin vuonna 2018. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat seksuaalikasvatusta varhaiskasvatuksessa ja millä tavoin nämä kuvaukset suhteutuvat Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin siitä lähtökohdasta, että jokainen opettaja on seksuaalikasvattaja tiedostaen tai tiedostamatta. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata seksuaalikasvatusta ilmiönä varhaiskasvatuksen kontekstissa ja herättää mielenkiintoa aihetta kohtaan sekä lisätä tietoisuutta seksuaalikasvatuksesta ja seksuaalisuudesta erottamattomana osana lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Laadulliseen tapaustutkimukseen valikoitui yksi varhaiskasvatuksen opettaja alle kolmevuotiaiden ryhmästä, toinen 2–5-vuotiaiden ryhmästä ja kolmas esikoulusta. Tietämystä seksuaalikasvatuksesta ei vaadittu. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluna, jossa käsiteltiin teemat keho ja tunteet seksuaalisuudessa. Analyysimenetelmänä toimi teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa aineistosta etsittiin vastaavuuksia Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin seksuaalikasvatuksen toteutuksessa. Tulokset osoittivat, että seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksessa kuvattiin osaksi kokonaisvaltaista kasvatusta huolimatta seksuaalikasvatuksen tietopohjasta. Seksuaalisuuden tutkiminen sallittiin lasta kannustaen ja ohjaten sosiaalisten sääntöjen puitteissa lapsen kehitystä tukien. Suurin ero suhteessa Euroopan seksuaalikasvatuksen standardeihin oli turvataitojen puutteellisuus. Seksuaalikasvatuksen tietoisuuden herättäminen opettajien koulutuksessa edistäisi tietoisen seksuaalikasvatuksen toteutumista varhaiskasvatuksessa. Seksuaalikasvatuksen lisääminen osaksi virallisia opetussuunnitelmia auttaisi ammattilaisia toteuttamaan tasalaatuista seksuaalikasvatusta. Tieto seksuaalikasvatuksesta ja sen tarkoituksesta hyvinvoinnin edistäjänä lisäisi ymmärrystä myös kokonaisvaltaisten turvataitojen merkityksestä.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kehityskulkuja Suomessa, Turkissa ja Englannissa on ollut seksuaalikasvatuksen toteutuksen ja sisältöjen suhteen. Tavoitteena oli myös kuvata seksuaalikasvatuksen tilaa nykypäivänä, sekä löytää yhdistäviä tekijöitä maiden tilanteille ja niissä toteutettavalle seksuaalikasvatukselle. 2010-luvulla luodut seksuaalikasvatuksen standardit sekä seksuaalioikeuksien julistukset kertovat aiheen ajankohtaisuudesta. Kyseiset julkaisut ja muut ohjenuorat kannustavat nykypäivän seksuaalikasvatuksen kokonaisvaltaisuuteen ja yksilöiden oikeuksiin keskittymiseen. Tutkimuksessa pyritään selvittää, onko maissa nykypäivänä toteutettava seksuaalikasvatus luonteeltaan kokonaisvaltaista, mitä sen tulisi WHO:n mukaan olla. Aineisto koottiin erilaisista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuutta. Artikkelit keskittyivät joko Suomen, Turkin ja Englannin kontekstissa tehtyihin tutkimuksiin tai laajemmin Euroopassa toteutettavaan seksuaalikasvatukseen ja sen perustaan. Aineistoksi valikoitui 18 tutkimusartikkelia sekä yksi toimintaohjelma. Tutkielma on tyypiltään kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka on metodisesti narratiivinen. Tutkielman aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto teemoiteltiin maittain ja tulokset raportoitiin kronologisessa järjestyksessä. Seksuaalikasvatuksen toteutuksessa tapahtui muutoksia 2000-luvulla sekä Suomessa, Turkissa että Englannissa. Maiden kehityskuluille oli yhteistä Kairon konferenssi vuonna 1994, jonka seurauksena lisääntymisterveyden teemat nousivat keskustelunaiheeksi. Seksuaalikasvatuksen sisällöt koulujen opetuksessa vaihtelivat kaikissa kolmessa maassa opetuksen järjestämisvastuiden ja opetettavan sisällön valinnaisuuden vuoksi. Tämä vaikutti kouluissa tapahtuvan opetuksen määrään ja laatuun. Suomessa terveystiedosta tuli oma oppiaineensa 2000-luvun alussa ja seksuaalikasvatus sisällytettiin oppiaineen opetukseen. Englannissa seksuaalikasvatuksesta tuli lain mukaan pakollista ja opetus tuli aloittaa vuoteen 2020 mennessä. Englannissa toteutettavaa seksuaalikasvatusta voi luonnehtia kokonaisvaltaiseksi. Turkissa ei toteuteta nykypäivänä kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta. Opetettavia seksuaalikasvatuksen sisältöjä ovat lisääntyminen ja murrosikä, joita opetetaan osana luonnontieteitä biologisesta näkökulmasta. Suomessa 2010-luvulla toteutettua seksuaalikasvatusta luonnehdittiin kokonaisvaltaiseksi. Lähivuosina tehtyä tutkimusta Suomessa toteutettavasta seksuaalikasvatuksesta ei ole löydettävissä, eli on vaikea sanoa, toteutetaanko Suomessa tällä hetkellä kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta. Tulokset kertovat siitä, että kaikissa maissa on tilaa kehittää seksuaalikasvatusta. Suomessa toteutettavasta seksuaalikasvatuksesta ei ole löydettävissä lähivuosina tehtyä tutkimusta. Ajankohtaisen tutkimustiedon avulla olisi mahdollista valottaa Suomessa toteutettavan seksuaalikasvatuksen tilaa. Suomessakin seksuaalikasvatusta olisi mahdollista kehittää jo tämänkin tutkielman tulosten perusteella. Seksuaalikasvatuksen sisältöjä ja tavoitteita voisi lisätä opetussuunnitelmaan, jotta opetus olisi johdonmukaista, sekä laadullisesti ja määrällisesti riittävää. Johtopäätösten tekemiseen seksuaalikasvatuksen todellisesta tilasta tarvitaan kuitenkin tarkempaa tutkimustietoa. Englannissa toteutettavassa seksuaalikasvatuksessa tulisi keskittyä enemmän sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, sillä tutkimuksen mukaan opettajia koskevat ohjeet ovat heteronormatiivisia ja sulkevat pois vähemmistöjen edustajia. Seksuaalikasvatuksen sisältöjen laajentaminen esimerkiksi nautintoon olisi mahdollista tämänhetkisen kasvatuksen pohjalta. Turkissa kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen luominen ja toimeenpano vaatisivat yhteiskunnallisia muutoksia ja uutta asennetta seksuaalisuutta kohtaan. Seksuaalioikeuksia edistävää olisi sukupuolten välinen tasa-arvoisuus opetuksen saannin suhteen. Myös oikeus tietoon seksuaalisuudesta olisi merkittävä edistysaskel.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tukemaan lapsen seksuaalista kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, ja miten seksuaalikasvatukseen liittyviä tabuja voitaisiin rikkoa. Seksuaalikasvatus on saanut yhteiskunnassamme tabun maineen, josta ei voi puhua. Samalla suoritetaan tutkimuksia ja laaditaan kansainvälisiä ohjeistuksia siitä, miten seksuaalikasva tusta tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole antaneet tarkkaa ja kattavaa vastausta siihen, miten lapsen seksuaalista kehitystä voitaisiin tukea käytännössä. Tutkimuksessa avataan seksuaalis kasvatuksen luonnetta, ja tarjotaan kasvattajille kokonaisuuden kattava ohjenuora, jonka avulla kas vattaja kykenee tarkastelemaan seksuaalikasvatusta sensitiivisemmin ja avoimemmin. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, joita haastateltiin puolistrukturoidusti. Haastattelut sekä nauhoitettiin, että kommentit kirjattiin ylös paperille tarkempaa litterointia varten. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jonka pohjalta aloitettiin aineis ton teemoittelu. Teemoittelusta syntyi useita ylä- ja alakategorioita. Saatujen vastausten perusteella lapsen turvan tunne ja oman kehon arvostaminen ja rakastaminen oli vat tärkeimpiä lähtökohtia laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Aikuisen arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, millaista seksuaalikasvatusta lapselle tarjotaan, ja nähdäänkö aihe kiusallisena. Myös ajankohtaisen tiedon hankkiminen ja oikeiden termien käyttäminen nähtiin tärkeänä osana ta bujen muodostumisen ehkäisemiseen. Sensitiivisyys, hyväksyntä ja tieto ovat laadukkaan seksuaalikas vatuksen tärkeimpiä lähtökohtia.

The purpose of this Bachelor’s thesis is to illustrate, analyse and interpret how sexual and gender diversity are presented in the fifth grade biology textbooks. The viewpoint to the examination is formed by studying where in textbooks heteronormativity may occur. It is also examined how heteronormativity has been tried to dismantle. In the field of pedagogy, the study positions oneself in the region of sexual education and the study also makes use of the frame of reference of feministic research. This case study is qualitative nature and made by using theory based content analysis as a research method. The data of this study comprises the fifth grade biology textbooks published after the national curriculum reform 2004 and their chapters about puberty, reproduction and interpersonal relationship. The data comprises of a total of 52 pages The conclusion of the analysis was that the textbooks´ image of gender underlines biological and medical view. On the basis of the research results shows that the textbooks do not deal with sexual or gender diversity. Nevertheless, sexual diversity can be seen for example in the use of gender-neutral expressions. Gender and sexual minorities however are not directly mentioned or dealt with. On the basis of the research results it can be deduced that hetero and gender normativity occurs in the textbooks and that they maintain old-fashioned view of gender and sexuality.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien määrittelemät seksuaalioikeuksiin ja turvataitoihin liittyvät sisällöt ovat osana alkuopetuksen oppimateriaaleja sekä kuinka aiheet käsitellään Väestöliiton kehotunnekasvatuksen alkuopetukseen soveltuvissa materiaaleissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että opettajat minimoivat arvolatautuneen seksuaalikasvatuksen (Unesco, 2018), minkä vuoksi on tärkeää, että oppimateriaalit antavat riittävän tuen kokonaisvaltaiseen seksuaalikasvatukseen. Menetelmät. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa on elementtejä myös oppikirjatutkimuksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden eri kustantajan, Sanoma Pron ja Otavan, alkuopetuksen oppimateriaaleja sekä Väestöliiton kehotunnekasvatuksen alkuopetukseen soveltuvia materiaaleja. Materiaalien sisältämiä aiheita peilattiin seksuaalikasvatuksen standardeissa määriteltyihin sisältöihin ja tuloksia tarkasteltiin aiemman tutkimustiedon valossa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulokset osoittavat, että tutkitut materiaalit eivät vastaa seksuaalikasvatuksen standardeja seksuaalioikeuksien ja turvataitojen osalta. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus on merkittävässä roolissa puhuttaessa seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön ennaltaehkäisemisestä sekä tunnistamisesta. Näin ollen tutkielma tarjoaa tietoa siitä, mitä materiaaleissa tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat nyky-yhteiskunnan tarpeisiin seksuaalikasvatuksen sekä turvataitojen osalta.