Browsing by Title

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on yhteiskunnassa parantunut, mutta liikunnan ja urheilun parissa on edelleen suuria haasteita, ja niihin liittyvät tilat ovat tavanomaista haastavampia. Yksilön seksuaalisuudella ja sukupuolella on tavanomaista suurempi merkitys urheilussa ja liikunnassa, sillä koko ympäristö on alun perin miesten miehille perustama heteronormeja tukeva tila, jossa maskuliinisia piirteitä pidetään korkeassa arvostuksessa. Liikunnan ja urheilun kenttä on kuitenkin kehittynyt tasaiseen tahtiin, ja yksilön seksuaalisuus tai sukupuoli ei ole samalla tavalla ongelma kuin aikaisempina vuosina, mutta parannettavaa vielä on. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aikaisemman tutkimuksen perusteella seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä rakenteellisia ja käytännöllisiä ongelmia liikunnan ja urheilun kontekstissa. Lisäksi aineistosta haetaan teemoja, jotka näyttävät kehityskohtia, joihin liikunnassa ja urheilussa tulee keskittyä. Tutkimus suoritettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jossa pyrittiin kuvaamaan monipuolista ilmiötä laajasti eri näkökulmista. Näin saimme laajan yhteiskunnallisen käsityksen ilmiöstä, jossa otettiin mukaan kotimaista, sekä kansainvälistä tutkimusta aina huippu-urheilun kontekstista, harrasteurheilusta, sekä koululiikunnasta. Monipuolista aineistoa analysoitiin niissä ilmenevien käytäntöjen ja rakenteiden pohjalta, joissa nousi esiin samoja teemoja vaihtelevista konteksteista huolimatta. Tutkimuksessa nousi esiin termit heteronormatiivisuus ja hegemoninen maskuliinisuus, jotka ovat vaikuttavimpia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä tekijöitä liikunnassa ja urheilussa. Liikunnassa ja urheilussa esiintyvät heteronormit luovat viitekehykset sille, minkälaisia miesten ja naisten tulisi ylipäätään olla. Miesten tulee olla vahvoja ja maskuliinisia, kun taas naisten tulee olla feminiinejä ja elegantteja. Molemmilta oletetaan heteroseksuaalisuutta. Liikunnan ja urheilun maskuliinisuuden hegemonia puolestaan pitää vahvaa miestä ihanteena, johon tulee päästä ja miehuus määritellään asiana, joka itsessään antaa yksilölle urheilullisen edun. Urheilun ja liikunnan rakenteissa painottui etenkin sukupuoleen liittyvät asiat sukupuolijakojen, sukupuolittuneiden asusäädöksien ja sukupuolen testaamisten myötä. Seksuaalisuuden merkitys näkyi urheilun ja liikunnan käytännöissä eri kielenkäyttöön liittyvien normien ja seksuaalisuutta mitätöivien käytäntöjen muodossa. Suoranainen häirintä on vähentynyt, mutta ongelmat ovat muuttuneet rakenteiden muodossa sellaisiksi, joissa ollaan huolestuneita väärin perustein esimerkiksi naisten asemasta urheilussa pitämällä heille omat sarjat ja samalla vastustamalla transnaisten 3 osallistumista sillä perusteella, että heidän syntymänsä yhteydessä määritelty sukupuoli antaa heille epäreilun kilpailuedun. Käytäntöjen kohdalla yksilöitä ei enää samalla tavalla häiritä seksuaalisuutensa pohjalta, mutta heteronormeista poikkeaminen pistää yksilön asemaan, jossa heidän oletetaan pitävän tiedon omanaan.

Denna kandidatavhandling syftar till att undersöka selektiv mutism som ett relativt okänt ång-estsyndrom som påverkar barns förmåga att kommunicera i sociala sammanhang. Studien strävar efter att belysa speciallärares syn på lärarnas kunskap om selektiv mutism och deras uppfattning av lärarnas kompetens i att hantera detta ångestsyndrom. Genom användning av en kvalitativ metod har jag genomfört semistrukturerade intervjuer med tre ambulerande speciallärare inom småbarnspedagogik. Dessa informanter valdes på grund av deras omfattande erfarenhet av att arbeta med barn som har selektiv mutism och samarbete med pedagoger. Intervjuerna hölls på distans via Teams. De insamlade data tran-skriberades och analyserades tematiskt för att upptäcka övergripande mönster och centrala teman i speciallärarnas berättelser. Resultaten av denna studie visar en varierande uppfattning bland speciallärarna angående lärarnas kunskap om selektiv mutism inom småbarnspedagogiken. De betonade enhälligt vikten av tidig identifiering av barn med selektiv mutism, behovet av nära samarbete mellan lärare, talpedagoger och föräldrar samt betydelsen av att bemöta dessa barn på ett sensitivt och stöttande sätt.

Tavoitteet. Konkreettista ruokakasvatusta annetaan päiväkodeissa ja seuraavan kerran yläkoulun kotitalousopetuksessa. Peruskoulun ruokakasvatusta käsittelevät aiemmat tutkimukset osoittavat, että ruokakasvatusta annetaan osana kouluruokailua sekä satunnaisesti osana muita oppiaineita. Tässä tutkielmassa tutkitaan alkuopetuksessa työskentelevien opettajien käsityksiä ruokakasvatuksesta ja sen toteuttamisesta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajat ymmärtävät ruokakasvatuskäsitteen sekä miten ruokakasvatusta toteutetaan alkuopetuksessa. Lisäksi tutkitaan, mitkä ovat opettajien kokemusten mukaan ruokakasvatusta edistäviä sekä rajoittavia tekijöitä. Menetelmät. Tutkimusaineisto koottiin käyttäen puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Osa haastateltavista valikoitui harkinnanvaraisesti ja osa sosiaaliseen mediaan jaetun haastattelukutsun kautta. Aineisto kerättiin haastatellen puhelimitse tai kasvotusten maaliskuun 2020 aikana. Haastatteluun osallistui yhteensä viisi alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Haastattelujen kesto oli 32–45 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroinnin tuloksena haastattelusta kertyi 53,5 sivun verran sanatarkkaa litteraattia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teema-analyysia käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan alkuopetuksessa annettava ruokakasvatus keskittyi annettavaksi kouluruokailun aikana ja lisäksi ruokakasvatuksen teemoja eheytettiin osaksi muuta opetusta. Opettajien käyttämät toimintamallit olivat toiminnallisia. Ne kannustivat oppilaita hyviin käytöstapoihin. Ruokakasvatuksen käsite piti sisällään ravitsemustietoutta, arkitaitojen ja tapojen harjoittelua sekä sosiaalista kanssakäymistä ja makutottumusten laajentamista. Opettajat kokivat koulun toimintakulttuurin sekä oman motivaationsa ruokakasvatuksen keskeisimmiksi edistäviksi tekijöiksi. Ruokakasvatuksen haasteiksi koettiin puolestaan riittämättömät resurssit, kuten tuen vähäisyys ja koulun kiireiset aikataulut. Lisäksi opettajat kaipasivat ruokakasvatuksen näkyvän vahvemmin opetussuunnitelmassa.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan selluloosakuitujen luonnonvärjäyksen tutkimusta. Aihetta tarkasteltiin ympäristöystävällisyyden näkökulmasta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana luonnonväriaineet on alettu nähdä tärkeänä ympäristöystävällisempänä ja turvallisempana vaihtoehtona teollisille synteettisille väriaineille ei ainoastaan niiden uusiutuvan luonteen takia vaan myös lisäarvoa antavien ominaisuuksien takia. Tutkimuksen taustalla on hypoteesi siitä, että metallisuolapuretusaineet ovat ympäristölle haitallisia. Tutkimus tehtiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljäätoista eri vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2006–2020. Tutkimuksessa käytettävien artikkelien etsimiseen käytettiin SCOPUS tietokantaa, Google Scholaria, sekä Helkaa. Aineistoa etsittiin selluloosakuituihin, luonnonvärjäykseen ja ympäristöystävällisyyteen liittyvillä englanninkielisillä ja suomenkielisillä hakusanoilla. Tuloksista tehtiin integroiva kirjallisuuskatsaus, laadullisen synteesin avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella tutkimukset jakautuivat eri teemoihin, sen mukaan millainen näkökulma niillä oli ympäristöystävällisyyteen. Metallisuolojen käyttö puretusaineena jakoi tutkimuksia kahteen eri leiriin. Toiset suhtautuivat metallisuolapuretteiden käyttämiseen myönteisesti toiset näkivät ne ympäristöystävällisyyden kannalta haitallisina. Vaihtoehtoisia värjäystekniikoita löytyi tutkimusten perusteella useita. Vaihtoehtoisina värjäystekniikoina oli käytetty mm. luonnonpuretteita/biopuretteita, sekä muista teknologia alueista tuotuja tekniikoita kuten plasmateknologiaa. Osa tekniikoista oli antanut perinteisiä metallisuolapuretteita parempia värjäystuloksia. Eri värjäystekniikoista löytyi niin etuja kuin haittojakin. Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että tutkimusta luonnonvärien ympäristöystävällisyydestä on tehty suhteellisen vähän. Luonnonvärjäyksen tutkimus keskittyy suurimmaksi osaksi laboratorio tutkimuksiin, joiden tarkoituksena on tuottaa teollisuudelle ympäristöystävällisempiä värjäysmahdollisuuksia. Samaan aikaan olisi kuitenkin tärkeää tutkia myös luonnonvärien ympäristöystävällisyyttä ja sosioekonomisia vaikutuksia.

Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida, millaisia näkemyksiä peruskoulun oppilailla on koulussa tarjottavasta kasvisruoasta. Lisääntyvä kasvisruoan syöminen auttaa hillitsemään ilmastokriisiä. Tämän vuoksi myös tutkielman lisääntyvä ymmärrys nuorten näkemyksistä koulun kasvisruokaa kohtaan auttaa pääsemään lähemmäs ilmastotavoitetta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kasvisruokailua ympäristön, kestävyyden ja ravitsemuksen näkökulmista peilaten sitä kouluruokailuun. Tutkimuksessa tuodaan esille kouluruokailun merkitystä osana ruokakasvatusta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä yhdistävänä tutkimuksena. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston sähköisellä kyselylomakkeella peruskoulun 9.-luokkalaisilta maakuntakoulussa. Tutkimusaineisto koostui 18 oppilaan vastauksista. Aineisto analysoitiin hyödyntäen kvantitatiivisia tunnuslukuja, kuten prosenttiosuuksia, aineiston kuvaamisessa. Lisäksi avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysilla, hyödyntäen teoriaohjaavaa analyysia. Oppilaiden esiin tuomat näkemykset peruskoulun kasvisruoasta olivat pääosin negatiivisia. Negatiivinen asenne oli havaittavissa erityisesti poikien vastauksissa, mikä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Oppilaiden vastauksista voidaan tulkita, etteivät kyselyyn osallistuneet oppilaat syö mielellään koulussa kasvisruokaa. Koulun kasvisruokaa kuvailtiin mauttomaksi sekä heikkolaatuiseksi. Koulun kasvisruoan toivotiin tulevaisuudessa olevan paremman makuista sekä laadukkaampaa. Vastaukset antoivat viitteitä siitä, että jos kasvisruoka olisi laadukkaampaa, monipuolisempaa sekä maukkaampaa, sen syömisen todennäköisyys kasvaisi. Osa vastaajista oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, ettei laadun parantumisella olisi heille merkitystä, sillä he eivät tulisi syömään kasvisruokaa siitä huolimatta. Negatiivisesta suhtautumisesta huolimatta, positiivista on, että oppilaat näkivät tärkeäksi, että koulussa on tarjolla kasvisruokaa niille, joille tämä vaihtoehto on mieluinen. Tämä tutkielma tuotti arvokasta tietoa peruskoululaisten näkemyksistä kasvisruokaa kohtaan, nostaen esille ruoan heikkolaatuisuuden ja toiveet sen laadun parantumisesta.

The goal of the latest pension reform in Finland is to extend working life, secure the financial sustainability of the pension system in a situation where the population's average life expectancy grows. In Finland, there are still few studies on active workers after the retirement age, although continued career in the final phase of work is a growing phenomenon and the need for support for older workers is increasing. The purpose of the thesis is not to provide an exhaustive answer to the research question, but to highlight some common factors that have a positive impact on continued work in the retirement age. The thesis is a review of literature, whose basic theoretical frame of reference is Levinson's (1979) theory of human life stages and phases, i.e. everyone goes through the same life stages, however, individually and at their own pace. Aging and approaching retirement age is a life stage where human life is seen and evaluated both backwards and forwards. This also includes thoughts and decisions about retirement and, alternatively, continued working life. Six articles were chosen for the literature review around the theme of continued working life beyond the retirement age, which aims to find answers to the research question through basic criteria such as gender, education, health, working conditions and finances. In today's society, human capacity is more important than human chronological age. Good health promotes willingness to continue working longer. The high education was related to continued work regardless of gender. The working conditions and the working group's attitude towards older workers, as well as their own work management, have affected the plans to continue working. The economic situation is often seen as very important for the income, but not as a actual inspiration for a continued working life. Society's legal framework, interaction with other people and groups affects decision-making at retirement and career extension. Only by examining those who are currently prolonging their career after their official retirement age can we find lasting solutions for an extended working life in society.

Tiivistelmä Tämän kandinaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien aikuisten ja lasten välisen sensitiivisen vuorovaikutuksen ja hyvän kiintymyssuhteen luomisen merkitystä varhaiskasvatuksessa sekä tuoda esiin niiden merkitystä pedagogiikan laatuun, lasten turvallisuuden tunteeseen ja heidän hyvinvointiinsa varhaiskasvatuksessa. Tutkielmassa tuodaan esiin tekijöitä, jotka lisäävät sensitiivisen vuorovaikutuksen ja hyvän kiintymyssuhteen kehittymistä varhaiskasvatuksen parissa työskentelevän aikuisen ja lapsen välillä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvällä kiintymyssuhteella lapsen ja aikuisen välillä on merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu valikoiduista tutkimusartikkeleista sekä muista alan lähteistä ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Lähteitä tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksen tavoin ja siinä käytettiin narratiivista eli kuvailevaa analyysia. Tutkimus osoitti, että lapsi kiinnittyi ja koki turvallisuuden tunnetta niitä aikuisia kohtaan, jotka olivat johdonmukaisia, sensitiivisiä ja reagoivat lasten tarpeisiin. Hyvän kiintymyssuhteen ansiosta pienten lasten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyivät sekä he suoriutuivat annetuista tehtävistä paremmin. Sensitiivisen vuorovaikutuksen myötä he olivat seurallisempia ja huomaavaisempia myös muita ihmisiä kohtaan. Lapsi tarvitsee emotionaalista huolenpitoa jatkuvasti päivänsä aikana ja siitä syystä on tärkeää, että lapsella on myös rinnakkaisia kiintymyskohteita eli tärkeitä aikuisia, jotka vastaavat hänen kasvustaan kodin ulkopuolella. Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, uskaltaa hän lähteä tutkimaan ympäristöään ja sitä kautta hänelle tarjoutuu mahdollisuuksia oppia uusia asioita.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Sensorinen integraatio on prosessi, jossa aistitieto jäsentyy yksilölle käyttökelpoiseen muotoon. Saamme aistitietoa eri aistikanavista, jonka avulla pystymme hahmottamaan ympäristöämme sekä kehoamme. Sujuva aistitiedon käsittely luo perustan oppimiselle, vuorovaikutukselle ja käyttäytymiselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa, kuinka tietoisia integroiduissa erityisryhmissä työskentelevät varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat sensorisesta integraatiosta sekä hyödyntävätkö he tietoa pedagogisen toimintansa tukena. Päädyin rajaamaan tutkimusjoukoksi varhaiskasvatuksen erityisopettajat, sillä he ovat erityispedagogiikan asiantuntijoita ja heillä on laaja tietoisuus oppimiseen ja kehitykseen liitännäisistä teorioista. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Kuinka tietoisia kentällä työskentelevät varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat sensorisesta integraatiosta? 2) Millä tavoin hyödynnät sensorisen integraation tietoisuutta osana työtäsi? Menetelmät. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä, jotka hakivat vastauksia tutkimuskysymyksiin. Lisäksi kyselylomake sisälsi taustatietoja kartoittavia kysymyksiä, kuten työkokemus integroidussa erityisryhmässä. Aineisto kerättiin Espoon kaupungin kunnallisten päiväkotien integroiduista erityisryhmistä ja niissä työskenteleviltä varhaiskasvatuksen erityisopettajilta. Aineiston analyysin toteutin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Redusoin eli pelkistin aineiston ja tämän jälkeen siirryin aineiston klusterointiin eli ryhmittelyyn ja etsin saadusta aineistosta eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien tietoisuuden tasot aiheesta vaihtelivat suuresti. Osa kuvasi menetelmään liittyviä piirteitä laajasti ja osan vastauksista heijastui menetelmän osittainen tietämys. Sensorisen integraation tietoisuudella ja työkokemuksella oli selkeä yhteys. Menetelmä tunnettiin paremmin kauemmin kentällä työskennelleiden keskuudessa. Sensorisen integraation menetelmä koettiin varhaiskasvatukseen soveltuvaksi ja vastauksissa näkyi pedagogisten keinojen nimeäminen arjen työvälineenä. Osa koki tietotasonsa olevan heikko menetelmän soveltamiseen.

A new curriculum has been introduced in elementary schools in the autumn of 2016. The new curriculum (FNAE 2014) has suggested that each student should be offered at least one multidisciplinary learning course per an academic year. The goals of multisectoral learning courses are to exceed the school subject limits and offer students opportunities to practice and develop a range of thinking and practical skills that they can apply to their everyday lives. The purpose of this study is to describe the multidisciplinary learning course’s design and execution process from the perspective of the craft’s subject. Also, to find out what kind of experiences these multidisciplinary learning courses have led to. The study investigated how the design and implementation of multidisciplinary learning courses has worked in practice and how it has affected the work of a crafts teacher. This study is a qualitative study that aims to describe and understand the studied phenomenon. The data for this study was collected using a semi-structured theme interview. The interview themes were set out in from the grounds, which affect the design and implementation of multidisciplinary courses. These include the cooperation of the committed operators, the goals and contents for teaching and learning and the significance of different learning environments. The interview was answered by a crafts teacher from an elementary school in Helsinki. The interview was recorded as a voice record. The researched material was analyzed in accordance with the theory-based content analysis principles. This study showed that the design and implementation of multidisciplinary learning courses has brought new dimensions to the work of the teacher, which has not emerged in more traditional teaching. Practical challenges and constraints such as time and resource constraints were not faced alone by the craft’s teacher. This has led to that the design and implementation of multidisciplinary learning courses are experienced as a positive part of the craft teacher's work. It has developed cooperation between all committed operators. It emerged from the results that the design and implementation of multidisciplinary learning courses are aimed to develop student’s problem-solving skills and creativity. The goals set were the design, perception and development of a comprehensive process. The teaching of multidisciplinary learning courses is not different from the usual subject-specific teaching, but the perspective is different. It is not about changing the teaching, but about expanding the mindset and developing it.

The disappearance of tacit knowledge from workplaces is a rising concern in today’s society as skilled employees retire. This is why both Finnish companies and the national economy as a whole have to secure the transferal of this know-how and knowledge to next generations. Several organizations possess the means to preserve this knowledge and share it throughout the company or to particular employees. However, tacit knowledge is a multi-dimensional and challenging phenomenon as it is adhered to the experiences and emotions of an individual. This is one of the reasons why it’s transferal is particularly challenging. The objective of this study is to examine how tacit knowledge is transferred in a Finnish company from one generation to another and what are the main challenges in this transferal. In addition to the fore mentioned objectives, this study aims to explain the form of expertise a company needs, as this is closely related to the transferal process. The data in this study was gathered through theme interviews, by interviewing two pairs. These pairs consisted of elder seniors with approximately 30 years of working experience and juniors, recent university graduates. The method of data analysis used in this study was a text content analysis. The study indicated that tacit knowledge is adhered to the practices learned through work, and that experts perform actions without consciously recognizing them, but rather, intuitively. It was observed that real-life; authentic working scenarios are the best way to transfer tacit knowledge, which is, after all, accumulated through experience. The transferal of tacit knowledge in organizations was executed using interactive methods; mentoring, conversing and observing. Tacit knowledge was transferred both consciously and unconsciously, and the transferal process happened both within the working environment and outside of it. The main obstacles recognized in the transferal process included the following: identifying expertise and it’s value, challenges rising from changes in work such as virtual communication and decentralized teams, and temporal pressures. Therefore, organizations should find out ways that would enable employees to evaluate their know-how and consequently, recognize their own capabilities as experts. The organization culture should also be built with a foundation emphasizing equal valuation of every employee’s expertise. When examining the enhancement of the tacit knowledge transferal process, the attention should be focused on different states of learning and interaction, and the potential possibilities rising from these fore mentioned factors.