Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Vikman, Kira (2016)
    Aims Previous studies have shown that post-traumatic stress disorder (PTSD), borderline personality disorder (BPD) and schizophrenia resemble dissociative identity disorder (DID). Although symptoms in these disorders are similar, their treatment is not, which makes it important to reach for a correct diagnosis. The aim of this review is to clarify differential diagnosis in DID in relation to PTSD, BPD and schizophrenia and find features that are present exclusively in DID. Methods and Results The review included 17 scientific articles. DID-groups had more and more severe symptoms, especially concerning dissociation. Also, the ability to function in everyday life was better in DID-patients. Overall, they had more unusual perceptional experiences, positive and borderline symptoms than PTSD-groups, more amnesia, other psychiatric diagnoses and different kind of usage of defences than within BPD-patients, and more positive symptoms than schizophrenics, differing particularly in the quality of auditory hallucinations. On the other hand, BPD-groups had more borderline personality features whereas schizophrenics were more delusional than DID-patients. Discussion The review was not able to identify any factors that would account exclusively for DID, but the amount of dissociation and severity of symptoms were found as concurrent factors that help to differentiate DID from PTSD, BPD and schizophrenia. However, there are also many subtle differences between specific examined disorders and DID, which have to be taken into consideration. Useful methods in differential diagnosis are structured clinical interviews based on DSM-5, measures of dissociation and observations by significant others. Problems relating to the research of DID will be discussed.
  • Ala, Mathilda (2021)
    Mål. Covid-19 pandemin tvingade majoriteten av alla organisationer att övergå till distansarbete. Och redan innan den finska regeringen tog beslutet om undantagstillståndet ökade distansarbete i Finland med över 70 %. Den sociala arbetsmiljön i en organisation är viktig för att organisationens arbete ska lyckas och för att mål ska uppnås. En viktig frågeställning är om organisationerna har lyckats bibehålla den sociala arbetsmiljön på samma sätt som i den traditionella arbetsmiljön. I denna avhandling undersöker jag hur den sociala arbetsmiljön har påverkats i ett fallföretag och hur man vidare kunde främja den sociala arbetsmiljön om det finns behov för det. Metoder. I denna avhandling används en kvalitativ forskningsstrategi i formen av en fallstudie. Fyra personer har intervjuats genom semistrukturerade intervjuer. Resultat och slutsatser. Avhandlingens resultat visar att det finns både för- och nackdelar med distansarbete, men då det kommer till den sociala arbetsmiljön är det främst nackdelar som kommer upp. Fördelarna är mera flexibel arbetstid samt balans mellan arbete och fritid, bättre koncentration vilket i sin tur leder till högre produktivitet, mindre övervakning av arbetstagaren vilket leder till större ansvar åt hen samt tillgång till specialkompetens genom virtuella team. Nackdelar som kan förekomma är kommunikationsproblem, överflöd av information, arbetsplatsisolering, störningsmoment av olika slag, brist på mänsklig kontakt och det sociala stödet, sämre hälsovanor samt svårigheter för ledare att organisera arbetet via digitala kanaler. Man kunde vidare främja den sociala arbetsmiljön under distansarbete genom att ordna utbildning i digitalt ledarskap, fokusera på meta-kommunikation via digitala kanaler, från företagets sida se till att arbetstagarna har likadana förutsättningar för distansarbete och slutligen att ha ett fungerande system för att följa upp arbetstiden.
  • Öhberg, Ida (2021)
    Mål. Syftet med denna avhandling är att undersöka distribuerat ledarskap i skolor som lärande orga-nisationer och mer specifikt hurdan syn rektorer har på distribuerat ledarskap och hur distribuerat le-darskap påverkar lärare. Teoridelen baserar sig på för denna avhandling relevanta begrepp och teo-rier, vilket i detta fall är lärande organisationer, skolor som lärande organisationer och distribuerat ledarskap. Dessutom kommer skillnader mellan delat och distribuerat ledarskap att presenteras och distribuerat ledarskap i förhållande till aktivitetsteorin diskuteras. Med stöd från det teoretiska ram-verket undersöks rektorers syn på distribuerat ledarskap och hurdan inverkan distribuerat ledarskap har på lärare och deras arbete. Metoder. Studien utfördes som en beskrivande litteraturstudie med en narrativ infallsvinkel och målet var att skapa en omfattande bild av det ämne som studerades. Materialet för analysdelen bestod av tio vetenskapliga artiklar som valts genom systematiska sökningar i databaser med hjälp av kontrollerade sökord. Resultat och slutsatser. Resultaten visade att rektorer såg på distribuerat ledarskap som endera delegering av förhandsbestämda uppgifter eller som något som sker i interaktion mellan ledare, följare och de situationer de interagerar i. Rektorer upplevde också att distribuerat ledarskap kan föra med sig en del utmaningar så som motstånd från lärare och svårigheter att hitta lämpliga ledare. Överlag verkade rektorer ha en positiv inställning till distribuerat ledarskap och föredrog att distribuera sitt ledarskap. Resultaten tydde även på att distribuerat ledarskap har en positiv inverkan på en rad olika faktorer som är väsentliga för hur bra lärare trivs med sitt arbete. Distribuerat ledarskap hade en positiv inverkan på bland annat lärares arbetstillfredsställelse, organisatoriska engagemang, professionella lärande och affektiva engagemang.
  • Karme, Sorella (2016)
    This bachelor’s thesis focused on exploring doctoral students’ conceptions of doctoral education and dissertation process particularly in respect of personal meaning making. The aim of the study was to understand the doctoral journey as a personal matter and ponder researcher development in terms of not only how or what but also and especially in terms of why. At the moment there are more doctors graduating from Finnish universities than ever before and doctoral education is at least partly desirable due to the recognition and qualification entailed. However, the future prospects both in academia and employment market are uncertain and as the demands and confusion constantly present in the doctoral process is acknowledged, there must be a deeper purpose for pursuing doctorate. Hence, the aim of this study was to understand why are the doctoral students taking post-graduate studies, what does the doctoral education mean to them personally, what are they hoping to achieve and how they go about developing over time? This study relied on qualitative methods and the data was collected using semi-structured interview. The sample consisted of five interviews; two of the interviewees were doctoral students of social work and three of educational sciences majoring in general and adult education. My aim was to describe the doctoral education as a personal journey of a doctoral student and determine the meaning making inherent to the process by means of narrative approach and actantial analysis. Based on the interviews, five illustrative stories were constructed and then analysed with the help of actantial model. The results suggested that doctoral students do not only make value judgements about doctoral education as a process, product or both, but instead the meanings given for the doctorate are even more deeper and very personal. The study reveals that in order to protect the well-being of doctoral students and the production of high-quality research it is essential to pay attention both in terms of supervision and in general to doctoral students’ reasons behind their aspiration for doctoral studies and nurture students’ personal meaning-making inherent to the dissertation process.
  • Pukkila, Minna (2016)
    Aims. The purpose of the study was to examine the experiences of three primary school teachers of Viikki Teacher Training School in using and putting into practice design-oriented pedagogy. The study investigates why the teachers use design-oriented pedagogy, what is it best for and what similarities it has with the National Core Curriculum 2014. The study com-pares prior knowledge with the experiences of the teachers and the curriculum. The topic is current, since the new curricula has set a goal of arranging a multidisciplinary learning mod-ule once a year. Methods. The research approach was a qualitative case study in Viikki Teacher Training School. The results were obtained by thematically interviewing three primary school teach-ers who use design-oriented pedagogy in their own teaching. The interviews were tran-scribed and analyzed using theory-based content analysis. Results and conclusions. The teachers used design-oriented pedagogy to carry out various projects with current topics a couple times a year. In their opinion design-oriented pedagogy improves many skills of learning and use of different work methods. Especially improve oneself as a learner, working together, interaction and data acquisition stand up amongst the skills benefited. The role of the teacher was to enable learning by offering support and resources. The objective of design-oriented pedagogy is to develop the skills of the students which are needed to act in the society of the future. According to the teachers, this will manifest in deeper understanding of knowledge, use of various sources and benefiting technological platforms. The students were the focus of learning, but that learning took place based on the curriculum.
  • Rautajärvi, Noona (2017)
    Goal. In August 2016 the new national curriculum in Finland was set, where drama as a teaching method was emphasized. Therefore, I was inquisitive of what it takes from teacher to teach drama. Using drama as a teaching method can scare teachers or to become shallow, if they don’t know what they are expected. In this research the purpose is to describe different roles the drama teacher needs to handle to provide high-quality drama teaching. Method. In this research was utilized narrative literature review as a method. The material consisted three books of drama education from three great drama education researcher and developer; Hannu Heikkinen, Tapio Toivanen and Jonathan Neelands. Skills and knowledge that were found from the material was themed and codified into eight different roles which were described as general summary. Results and conclusion. The outcome is that drama teacher has to manage eight different roles, manager, educator, learning producer, organizer, community builder, specialist, artist and questioner. As a manager were emphasized the skills of group managing, as an educator teacher’s role in an education institute and as an organizer how the lesson was organized. As a learning producer teacher activated pupils and guided them to study and to learn in the world of drama. As a community builder teacher built safe and supportive learning atmosphere among group. As a specialist teacher could develop himself and justify his actions as a drama teacher. As an artist teacher was required to use his imagination and to have the courage to act in roles. As a questioner teacher improved pupils thinking by asking questions from them. When teacher knows, what drama requires, it becomes easier to start using it as a teaching method. In my opinion there is much similarities between roles of drama teaching and what is required from class teacher. When teacher knows all the dimensions of his work, he can improve his teaching also on other lessons outside drama classes.
  • Sipilä, Miina Matleena (2016)
    This bachelor thesis reviews drama education and possibilities to use drama education in the school environment. The thesis is influenced by the international effort to provide equal possi-bility to common primary school for everyone, so that the support needed by the pupil can be arranged as far as possible in connection with the mainstream, which brings to the schools in-creased interaction between all the students and the teacher. The background work has been af-fected by the new basic education curriculum introduced in 2016 which highlights both the ne-cessity and topicality of drama education as well as the inclusive aspiration to offer a common school for all, as defined in the Basic Education Act. The main argument of the thesis is the question, whether or not drawing attention to the inter-action between the students, could prevent pupils with special needs from falling out of the school system, and further on from social isolation. The aim of this study is to determine if the drama education can increase the interaction between the students and develop their interper-sonal skills. Attention is drawn especially to those pupils who have high risk of social exclusion. The method is a systematic review of the literature. In the theoretical part as the concept of drama education is defined broadly and interaction is defined narrowly. The theoretical part al-so clarifies the current status of special needs education as well as integration and inclusion ef-forts and concepts. Studies, books and articles about drama education, special education and in-teraction in studies have been used as material of the theoretical frame. In the theory part there is drama education is determined extensively and interaction is deter-mined briefly. In the theory part there is clarifyed how the special education is now and which are the aims of the integration and inclusion. In the theory framework Key results show that the drama potential way of working are diverse and wide. Interaction, embodiment and learner-oriented approach are in the center of drama education. The results of this study show that drama is a joyful way of working. Role-taking can be used in classrooms to bring in excitement, emotion, fun and interaction between people. Science learning is approached by experience and study becomes a holistic experience. Also positive development in psychological well-being has been found as a result of using drama education. Based on this Bachelor's thesis it is not possible to draw direct conclusions about a connection between development of drama and communication skills, but the use of drama education working in the school environment is increasing the amount of interaction at school, and thus it is increasing the interaction skills of pupils of drama education. Drama education can also have a significant positive impact on learning outcomes.
  • Simonen, Ville (2018)
    Goals. This Bachelor’s thesis researches how to promote 4–6 year-old children’s social skills learning using drama education. For a child, drama education is a natural way of learning because drama education uses playing as a learning method. Therefore it is important to look into this subject more thoroughly. This thesis clarifies which working methods and which factors have the best influence on the learning of social skills, and what kind of social skills does drama education promote. Methods. This thesis was conducted as a systematic literature review. The goal was to summarize different researches and their main results on the subject while critically evaluating them. This study looks into the subject by comparing literature and four research articles on the subject and shows the differences and similarities they present. The material of this study was collected using a strict entry criteria. It was analyzed with a critical reading and divided into different themes. Results. The study showed that drama education has a positive connection to children’s social skills learning. Drama education makes it possible to create an environment that supports children’s social skills learning. Common role-playing is a good way to learn new social skills, because while playing children can put theirselves in another person’s position and get to experience different kinds of roles and emotions. Putting yourself in another person’s shoes improves children’s empathy skills. This study confirms the fact that drama education can be used to teach children important social skills and that drama education is a suitable working method in early childhood education.
  • Korvenkallas, Katariina (2023)
    Tavoitteet. Draamatoiminta nähdään perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä edistämässä että mahdollistamassa oppilaan terveen itsetuntemuksen kehittymistä ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin. Tunne- ja vuoro-vaikutustaidot korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) niin laaja-alaisissa kuin ainekohtaisissa tavoitteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä tuloksia aiemmassa tutkimuksessa on saatu draamakasvatuksen interventioiden vaikutuksesta ala-koululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusai-neiston hankinnassa käytettiin sähköisen tiedonhaun palveluita Ericiä, Helkaa ja Google Scholaria. Tutkielman lopullinen aineisto koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joista neljä on vertaisarvioitu. Analysoin aineiston lukemalla sen huolellisesti läpi useita kertoja, kooten siitä kattavat muistiinpanot tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista asioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että draamakasvatuksella oli myönteisiä vaikutuksia alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin valituissa tutkimuksissa. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että aiemmissa tutkimuksissa draamakasvatuksen avulla on voitu edistää alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Aineiston draamainterventiot edistivät tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka havaittiin kohonneena empatiana, mielen teorian edistymisenä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisenä.
  • Vuolasto, Ina (2019)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten draamakasvatus näkyy päiväkotien arjessa ja mihin tarkoitukseen sitä hyödynnetään. Tutkimusnäkökulma rajattiin koskemaan kielen kehitystä. Aiempien tutkimusten perusteella draamakasvatus tukee lasten kielen kehitystä sen puheen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen osa-alueiden kautta. Yhteyksiä löytyy muihinkin osa-alueisiin, kuten ajattelutaitoihin ja tunneilmaisuun. Päätavoitteena oli tutkia, käytetäänkö draamakasvatusta tietoisesti kielen kehityksen tukena varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: millainen asema draamakasvatuksella on kielen kehityksen tukena, miten hyödyllisenä draamakasvatus nähdään kielellisten haasteiden tukena sekä kuinka draamakasvatus nähdään osana päiväkodin arkea. Tutkimus toteutettiin (puolistrukturoidulla) lomakehaastattelulla, johon vastaajat kerättiin sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen opettajille tarkoitetuista ryhmistä. Lomake tavoitti yhteensä 9881 ihmistä. Vastaajia lomakkeelle saatiin 17 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 0,0172%. Tämän laadullisen tutkimuksen tulokset analysoitiin luokittelemalla vastaukset viitekehykseen sopivilla teemoilla tutkimuskysymyksiin vastaten. Viitekehys muodostui tutkimuksen teoriaosuudesta, johon kielen kehitys rajattiin fonologiseen tietoisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi draamakasvatuksen käsite määriteltiin. Vastaajat toimivat kaikki päiväkodeissa opettajana eri ikäisten lasten ryhmissä. Vastaajista kahdeksan työskentelivät esiopetusikäisten lasten ryhmissä, ja yhteensä 11 ryhmässä oli 3-4-vuotiaita lapsia. Vain kahden vastaajan lapsiryhmissä oli alle 2-vuotiaita. Haastatteluun vastanneista 14 henkilöä käyttivät draamakasvatusta tietoisesti kielen kehityksen tukena omissa päiväkotiryhmissään. Vain kolme henkilöä vastasi, että eivät käytä draamakasvatuksen keinoja kielen kehityksen tukena omissa ryhmissään. Kielen kehitys oli yksi päätavoitteista ryhmäytymisen sekä tunnetaitojen kehittämisen lisäksi. Kielen kehitys mainittiin yhdeksässä vastauksessa, kun tunnetaidot ja ryhmäytyminen mainittiin molemmat seitsemässä vastauksessa. Kielellisten vaikeuksien tukena käytettiin eniten kuvallista tukea sekä tukiviittomia, mutta monet hyödynsivät myös draamallisia keinoja näiden lisäksi. Kaiken kaikkiaan draamakasvatus nähtiin oleellisena ja erittäin hyödyllisenä osana ryhmien toimintaa niin yksilöiden kuin ryhmän kehityksen puolesta.
  • Hurri, Meira (2017)
    The purpose of this study was to gather information on what kind of experiences there are from the use of drama education in the Finnish early childhood education and pre-school education. The objective was to review existing studies, about the use of drama education from the perspective of children’s participation. The research problem was to find out how children's participation takes place and how kindergarten teacher supports children's participation in drama. Principles of drama education can be seen as supporting children's participation, but research data on its use in kindergartens is scarce. The purpose of this study is to increase knowledge about drama education benefits in supporting children's participation and to encourage kindergarten teachers to use drama education in their own work. Systematic literature review policies have been used in this study. Final studies for the literature review were selected using acceptance and exclusion criteria. The final studies are three Finnish doctoral studies. All the doctoral studies are individual case studies of the use of drama education in kindergarten. The original material was examined from the perspective of the research questions. They were analysed using content analysis methods, and the results were compiled together. All primary studies showed that drama was supporting children’s participation. Drama activities were characterized by children's opportunity to contribute, of children’s and adults’ collaboration, sense of community and the opportunity for individual participation. From kindergarten teacher the drama education required good pedagogic skills, commitment in the planning and implementation of the drama, daring to indulge in drama and courage to let go of the traditional authority position, flexibility, presence and sensitivity. The length of processes and kindergarten teachers’ previous experiences in the use of drama influenced in the results. The basis of this literature review was that drama education is a good way to enable child’s experience of participation and enhance a sense of community in the kindergarten.
  • Papatheocharous, Sofia (2020)
    Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on analysoida ja tuoda esille tuloksia siitä, miten draamakasvatus voisi vahvistaa sosiaalista integraatiota koulussa ja etenkin luokkahuoneessa. Draamakasvatus on opetus ja tieteenala, joka tähtää toiminnallisilla menetelmillä vahvistaa oppilaiden tunneilmaisua ja sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen integraatio toteutuu silloin, kun ryhmässä olevat jäsenet tulevat hyväksytyksi vertaisistaan, ovat keskenään ystäviä ja osallistuvat ryhmän toimintaan aktiivisesti. Menetelmäksi olen valinnut kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Tutkimuskysymyksiksi asettuivat, minkälaisia oppilaiden kehitykseen liittyviä tuloksia on löydetty käytetyn aineiston valossa sekä millä tavoin kyseiset löydetyt tulokset osoittavat, että draaman keinot edistävät oppilaiden sosiaalisen integraation toteutumista. Analysoitavaksi aineistoksi on valikoitunut 5 tieteellistä artikkelia. Tulokset osoittavat, että draamakasvatuksen avulla ryhmähenki paranee, ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muodostavat ystävyyssuhteita aktiviteettien aikana sekä vahvistavat tietoisuuttaan toistensa tunteista. Sosiaalinen integraatio voi vahvistua draaman keinojen avulla, kun opetus tähtää ryhmän yhteenkuuluvuudentunteen ja oman itsetunnon vahvistamiseen. Pohdinnassa tuon esille löytämäni aineiston epäkohtia, sosiaalisen integraation toteutumisen näyttöön perustuvia haasteita sekä pohdin kriittisesti draaman käyttöön ja opettamiseen liittyviä huomioonotettavia näkökulmia.
  • Luukkonen, Heidi (2016)
    This thesis is about child’s involvement in drama play. It analyzes how child’s involvement process construes during drama play session. The topic of this research is especially important for early childhood education, since involvement in action is a precondition for profound learning. In addition, thesis considers what kind of elements concerning drama play situation, and teacher’s action can connive or inhibit involvement process during drama play session. My presumption is that drama play is meaningful activity for the child, and hence well-organized drama play session might create a situation, which may help the child to get involved in action with long term. Starting point is an idea that child’s involvement in action is dependent on the manner in which an adult performs in play situation, in various ways. Hence, the adult may be able to enrich and connive child’s play, and involvement. Theoretical framework describes drama in early childhood education, features of pedagogical drama play, and the importance of child’s involvement for learning. In addition, I describe the role of an adult in child’s play, and analyze adult’s involvement process during drama play. The data collection process can be termed participatory observation. Two girls aged four and five and one four-year-old boy from a school in Uganda participated in the study. The data collection performed during drama play situation, which I planned and organized. The drama play session videotaped. The Leuven Involvement assessment scale for children developed by Ferre Lavers (1997) supported the analysis. Adult Engagement Scale (AES), which scrutinizes adults, applied to describe my own engagement in drama play situation. (see. f. e. Tahkokallio 2014; Pascal et al. 1995). According to the results, drama play created involvement in action with a child. A large amount of variation in involvement process was discernible between the children as com-pared to one another. Especially the variation came out in how quickly the involvement initiat-ed. Every child’s involvement during drama play session developed differently as a process in which it weakened and enforced again. Teacher’s involvement in action during the session had a major significance for child’s involvement process. The teacher succeeded to engage, and with sensitivity, to activate children and enhance their involvement. The child’s involve-ment was disturbed as other children came to follow the drama play session.
  • Tukiainen, Päivi (2023)
    Tämän laadullisen tutkielman tarkoitus on tutkia draamakasvatuksen merkitystä lasten kokonaiskehitykseen ja tunnetaitoihin varhaiskasvatuksessa. Lisäksi nostan esille draaman monivaltaiset keinot, sekä vaikutukset lasten kaveri-tunnetaitoihin. Miten draamakasvatuksen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, sekä kuinka kaikilla lapsilla on mahdollisuudet olla osallisena draamakasvatuksessa. Miten varhaiskasvattajan rooli on merkityksellinen taidekasvatukseen kannustajana ja sen mahdollistajana. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten lapsen kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksen draaman keinoilla? Millaisia draaman keinoja voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseksi? Millaisena varhaiskasvattajat näkevät oman roolinsa varhaiskasvatuksessa? Tavoitteeni on herättää varhaiskasvattajat näkemään oman roolinsa merkityksen draamakasvatuksen toteuttajana ja havaitsemaan omaa toimintaansa varhaiskasvatussuunnitelmaan nojaten. Lähdeaineistoni nosti esille, miten lasten kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksessa draamakasvatuksen avulla moninaisin keinoin, ja miten kokonaisvaltaista se on. Syrjäytymistä ja eriarvoisuutta voidaan ehkäistä taidekasvatuksen avulla, koska se mahdollistaa kaikkien osallisuuden toimintaan. Aikuisen rooli on olla innostaja ja hänen on ymmärrettävä draamakasvatuksen kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kehitykseen. Menetelmät: Tämän tutkielman toteutin laadullisesti käyttäen sekä aineistoa, että teoriaohjaavaa sisällön-analyysia. Aineistoa löysin Google Scholarin avulla, sekä lukemalla kirjallisuutta. Tulokset nostivat esille miten moninaista ja kokonaisvaltaista draamakasvatus on ja kuinka sillä voidaan vaikuttaa lapsen kaveri-tunnetaitoihin ja omaan identiteettiin. Lisäksi draama-kasvatus vahvistaa lapsiryhmää ja lisää myös empatiakykyä toisia lapsia kohtaan. Draama-kasvatukseen voidaan yhdistää musiikkia, kuvataidetta, liikettä, ja se on usein leikin kautta syntyvää ja spontaania toimintaa jossa aikuisen rooli on suuressa osassa. Lapset oppivat myös ongelmienratkaisutaitoja, sekä rohkeutta ilmaista itseään ja tunteitaan vaikeidenkin asioiden keskellä. Draamakasvatuksessa sensitiivisyyden merkitys on tärkeää ja sillä on tar-koitus olla lapselle voimaannuttava ja lapsilähtöinen ilmapiiri. Syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen vaikuttavat varhaiskasvattajan oma tietoisuus miten syrjäytymistä voidaan ehkäistä draamakasvatuksen keinoilla ja, kuinka kaikilla on oikeus osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi. Aikuisten rooli on merkittävää olla kannustajana innostavana ja draamatuokioiden mahdollistaja. Draamakasvatus on sosiokulttuurista oppimista, jossa korostuu kokemuksellinen ja yhteisöllinen rooli. Pohdinnassa Nostin esille draamakasvatuksen merkityksen varhaiskasvatuksessa ja miten olisi hyvä tehdä tutkimuksia erityislasten osallisuudesta draamakasvatuksessa ja mikä vaikutus sillä voi olla lasten kehitykseen?
  • Pakkanen, Julia (2023)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten draama ja draamakasvatus määritellään, miten ne näkyvät perusopetuksessa ja opetussuunnitelmassa ja miten draamaopetuksen kautta voidaan käsitellä myös muita kuin suoraan draamakasvatukseen liittyviä opetussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita. Draama on opetussuunnitelmassa kirjattu osaksi äidinkielen ja kirjallisuuden sisältöjä; se ei ole saavuttanut oman oppiaineen asemaa perusopetuksessa. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman aineistoksi valikoitui tieteellisiä julkaisuja, joissa käsitellään draamaa ja draamakasvatusta sekä taidepedagogiikkaa. Aineisto ja lähdekirjallisuus kerättiin yliopiston tietokannoista, Google Scholarista ja kirjastosta. Tutkielmassa määritellään käsitteitä draama ja draamakasvatus ja kuvataan draaman käyttöä perusopetuksessa. Draamalle ja draamakasvatukselle on annettu useita määritelmiä, mutta useimmiten draamakasvatus käsitetään käsitteenä, joka sisältää draaman opetuksen, tutkimuksen ja taiteenalan. Draama perusopetuksessa käsitettiin kokemuksellisuutta ja toiminnallisuutta lisäävänä opetusmetodina, joka liittyi opetussuunnitelman perusteissa paitsi äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen myös muihin humanistisiin reaaliaineisiin sekä taito- ja taideaineisiin. Draamalla ei ole perusopetuksessa asemaa itsenäisenä taito- ja sisältöalueena, mutta on tunnustettu, että draamaopetuksen kautta on mahdollista saavuttaa sellaisia oppimisen alueita, joita muiden oppiaineiden kautta ei voida tavoittaa.
  • Nylund, Margita (2016)
    The purpose of this case-study is to show what drama can offer children´s learning at pre-school as a form of an educational activity. The theory in this study is mainly based on Heikkinen (2005) and Toivanen (2014) since they are the leading researchers in Finland at this moment in this field of educational drama. This study is a qualitative case-study based on a group interview with three pre-school teachers who had worked with a drama project at their pre-school. The most central result this study shows is that communication, cooperation, multilitteracity and empathy are the learning areas which drama touches in a playful and versatile way. Another result is the importance of the pre-school teachers approach towards and thoughts of drama for getting a successful drama session. Therefor a conclusion can be made in this study that drama is a cooperative and versatile instrument in pre-school with a strong developmental pedagogy incidence, when the children have an active part in the process . Drama is a rewarding subject for both teachers an children to work with and therefore it should be encouraged. In the new Curriculum reform 2016 drama also has a more significant part in the education, and there for it is important to discuss it
  • Lipponen, Silja (2022)
    Begreppet “drama” nämns 81 gånger i Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (Utbildningsstyrelsen, 2014). Drama lyfts fram som en betydande komponent när det kommer till att lära sig kommunikativa färdigheter, och betonas i anslutning till en stor del av alla lärolämnen. Syftet med denna forskning är att ta reda på hur dramapedagogiska arbetssätt kan stöda språkundervisning, för att jag själv som framtida lärare och andra lärare ska ha tillräckligt med kunskap gällande dramapedagogiska arbetssätt, samt för att med goda belägg eventuellt kunna välja sådana undervisningsmetoder i den egna undervisningen. Jag är även intresserad av att ta reda på vilka utmaningar dramapedagogiska arbetssätt medför i språkundervisningen. Denna avhandling är en kvalitativ litteraturstudie där jag undersöker vad existerande forskning säger angående dramapedagogiska arbetssätt i språkundervisning. De nio valda artiklarna har analyserats genom systematisk litteraturanalys, där jag har kopplat min analys till existerande teori om forskningsämnet, samt till den finländska läroplanen. Alla artiklarna (förutom en pro gradu-avhandling) är vetenskapliga artiklar som har genomgått kvalitetsgranskning (peer review) och publicerats i vetenskapliga tidskrifter. Resultaten visar att dramapedagogiska arbetssätt stöder språkundervisning på ett flertal olika sätt. De teman som framkommer mest frekvent i de analyserade artiklarna är att drama stöder olika inlärningsstilar, stärker olika språkfärdigheter (som att läsa, skriva och lyssna), att drama erbjuder möjlighet till autentiska kommunikationssituationer samt till mer interaktion än andra undervisningsmetoder. Därtill framkommer att drama stöder minnet, stärker motivationen (både för elever och för lärare) samt att drama är effektiv som metod eftersom eleverna själva får vara aktiva och lär sig genom erfarenhet (learning by doing). Övriga aspekter som behandlas är att drama stärker självsäkerhet, empatisk tänkande, samarbetsförmågor, problemlösningsförmågor, kritiskt tänkande, kreativitet samt fantasi. Utmaningar har främst att göra med tidshantering, gruppstorlek samt att drampedagogiska uppgifter kan upplevas som påfrestande för blyga elever.
  • Hyvönen, Johanna (2020)
    Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka tarkastelee kaltoinkohtelun, hajottavan ja negatiivisen toiminnan, sekä leikin, kohottavan ja hyvää tekevän, toiminnan kohtaamista: millaista on kaltoinkohtelua kohtaavan lapsen leikki. Tämän tutkielman tarkoitus on kuvata kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikkiä. Lisäksi tutkielma kartoittaa miten kaltoinkohtelu näkyy leikissä ja voiko kaltoinkohtelu johtaa leikin katoamiseen. Leikin moninaisia määritelmiä tarkasteltiin eri näkökulmista lyhyesti, ja leikkiä ilmaisun keinona ja toimintana, jota tarkkailemalla voidaan saada tietoa lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista. Tutkielmassa tarkastellaan leikkiä kaltoinkohtelua ilmentävänä toimintana. Lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun seurauksia, kaltoinkohtelun eri muotoja sekä määritelmä kuvattiin tutkielmassa niin World Health Organizationin kuin Suomen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka keskittyy leikin ja kaltoinkohtelun välistä suhdetta tarkastelevaan aiempaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto kerättiin HELKA ja Eric –tietokannoista. Aineisto rajattiin koskemaan vertaisarvioituja, suomeksi tai englanniksi julkaistuja tutkimuksia. Aineiston tuli sisältää kuvauksia kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikistä. Kaltoinkohtelun muoto vaikutti leikin ilmenemiseen, ja kaltoinkohtelun eri muotoja kohdanneet lapset leikkivät eri tavoin. Kuvaukset leikistä jaettiin kaltoinkohtelun muodon mukaan fyysistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä sekä kroonista laiminlyöntiä kohdanneiden lasten leikkiin. Kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikin kuvaukset erosivat huomattavasti muista kaltoinkohtelun muodoista. Kaltoinkohtelun keskellä ilmenevästä leikistä tuli keino vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisin ja vahvistaa omaa kokemusta toimijuudesta ja yhteydestä niin sisaruksiin kuin normaaliksi miellettyyn lapsuuteen. Kaltoinkohtelu johti leikin katoamiseen hetkellisesti vain äärimmäistä, kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten kohdalla.
  • Sundqvist, Henna (2019)
    Autismikirjo on laaja-alainen kehityshäiriö, jonka ydinpiirteitä ovat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi puuttuvana katsekontaktina tai kykenemättömyytenä havaita muiden henkilöiden emotionaalisia vihjeitä. Autismikirjoon liittyy yleensä myös toistuva käyttäytyminen ja rajoittuneet mielenkiinnonkohteet. Autismikirjoon kuuluville rutiinit ovat usein tärkeitä, ja niistä poikkeaminen voi saada henkilön pois tolaltaan. Autismikirjoon saattaa liittyä myös aistiherkkyyttä ja kielenkehityksen viivästymiä. DSM on APA:n julkaisema ja ylläpitämä mielenterveyden häiriöiden tautiluokitus. Sen viides painos otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2013. Neljännessä painoksessa laaja-alaiset kehityshäiriöt oli jaettu viiteen eri aladiagnoosiin. Viidennessä painoksessa aladiagnoosit on yhdistetty yhdeksi, autismikirjon häiriö -diagnoosiksi. Myös diagnostiset kriteerit muuttuivat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella uusien kriteerien muutosten vaikutuksia autismikirjon diagnosoinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia muutoksiin johtaneita syitä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat keskittyneet luonnoskriteerien vaikutuksiin ja virallisten kriteerien muutoksista on tehty tutkimuksia paljon vähemmän. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta. Aineisto valittiin tiukkojen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Aineistoksi valikoidut tutkimukset olivat toteutukseltaan luotettavia. Lähes kaikki autismi -diagnoosin omaavista saivat autismikirjon diagnoosin. Suurin osa Asperger-diagnoosin omaavista sai autismikirjon diagnoosin. PDD-NOS -diagnoosin kohdalla tulokset olivat ristiriitaisia. Heistä kuitenkin suuri osa jäi ilman diagnoosia. Mahdollisia syitä muutoksille oli esimerkiksi arviointimenetelmien sopimattomuus sekä autismikirjon piirteiden peittyminen muiden häiriöiden alle. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että osa autismikirjon henkilöistä jää ilman diagnoosia. Arviointimenetelmiä päivittämällä voidaan kuitenkin pyrkiä tarkempaan ja parempaan diagnosointiin.
  • Sundström, Xenia (2018)
    The aim of the study is to find out how children use language in everyday situations in pre-school and how the educators work with language in daily activities. Language is used on daily basis in various situations and is therefore one of the most important things to work with in kindergarten and pre-school. Because of this there is a large responsibility on the educators to offer children opportunities to develop their language. The theoretical part of the study deals with language and communication, children’s language development, theories about language development, instructions provided by pre-school education curriculum and finally, some previous research done in the area. The study is qualitative and the material was gathered through observations and interviews. A child group of 26 pre-school children were observed for six days and three educators working in the group were interviewed. The interviews with the educators were made after the observations. The interviews were recorded and transcribed for easier analysis. The material was analysed by qualitative content analysis. The observations revealed that children’s conversations are both play and fantasy related as well as reality based. Their conversations also contained dialect and influences from the English language. Approximately one third of the children were bilingual and their language background appeared in some situations. The interviews revealed that all three educators were aware of the importance of working in a purposeful way with language development in daily activities. Language stimulation has to be planned in a way that supports all children, because different needs exist for each individual child. All three informants are aware of the importance of being a linguistic model for the children.