Browsing by Author "Äärilä, Anni"

Tavoitteet. Kosketus on luonnollinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, ja sillä on todettu olevan kehitystä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Kosketus on läsnä myös koulussa, osana vuorovaikutusta. Opettaja, oppilaat ja koulunkäynninohjaajat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa koulupäivien aikana. Koulussa tapahtuva kosketus on huomioitu mediassa lähinnä negatiivisessa valossa, eikä kosketuksen positiivisiin merkityksiin kiinnitetä niinkään huomiota. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella millaisia merkityksiä koulunkäynninohjaajan ja oppilaan välinen kosketus saa tilanteessa, jossa ohjaaja haluaa oppilaan vaihtavan istumapaikkaa: mitä keinoja koulunkäynninohjaaja käyttää ja miten paikkaneuvotteluepisodi rakentuu. Menetelmät. Tutkielma oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistona käytettiin lyhyttä (15s) videokatkelmaa Long Second -tutkimushankkeen valmiiksi litteroidusta videoaineistosta. Aineistosta tutkittiin tarkemmin kahden alakoulun valmistavan opetuksen oppilaan ja koulunkäynninohjaajan toimintaa mikroetnografian keinoin. Videota katsottiin useita kertoja ja sen tapahtumat kirjattiin ylös neutraalilla kertojanäänellä, yksityiskohtaisesti kuvaillen. Tämän jälkeen videon tapahtumia tulkittiin ja peilattiin aiempiin kosketusta käsitteleviin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Koulunkäynninohjaajan ja oppilaan välinen paikkaneuvotteluepisodi jakaantui kolmeen osaan, joiden aikana koulunkäynninohjaaja käytti erilaisia keinoja oppilaan paikan neuvottelussa. Kosketuksen lisäksi erilaisia neuvottelukeinoja olivat muun muassa kielelliset ohjeet, katsekontakti ja eleet. Koulunkäynninohjaajan kosketuksella oli toimintaa aikaansaava vaikutus, ja sen avulla paikkaneuvottelu saatiin päätökseen ja parinmuodostus toteutui. Koska tutkielma on tapaustutkimus, sen johtopäätökset eivät ole yleistettävissä, mutta ne antavat kuvan koulunkäynninohjaajan käyttämistä keinoista, etenkin kosketuksesta, oppilaan paikan neuvottelutilanteessa.