Browsing by Author "Ala-Panula, Jenna"

Tavoitteet. Seligmanin (2011) mukaan hyvinvointia tukeva kasvatus ehkäisee lasten mielenterveysongelmia sekä lisää onnellisuutta. Tässä tutkimuksessa teemana on positiivinen pedagogiikka, jota hyödyntämällä voidaan vaikuttaa yksilön hyvinvointiin myönteisesti (Leskisenoja, 2017). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä ajatuksia vastavalmistuneilla ja alalla pitkään olleilla varhaiskasvatuksen opettajilla on positiivisesta pedagogiikasta ja miten vastavalmistuneet ja alalla pitkään olleet varhaiskasvatuksen opet-tajat hyödyntävät positiivista pedagogiikkaa. Lisäksi tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin mahdolliset erot ammattilaissukupolvien ajatuksissa ja toimintatavoissa, sillä varhaiskasvatuksen ammatillisuus on sidoksissa aikaan ja paikkaan (Karila, 2019). Menetelmät. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Tutkimus tehtiin e-lomakekyselynä ja siihen osallistui kymmenen varhaiskasvatuksen opettajaa, joista viisi on vastavalmistunutta ja viisi alalla yli 20-vuotta olleita. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat ajattelivat positiivisesta pedagogiikasta pääsääntöisesti myönteisesti ja kokivat suuntauksen tarpeellisena. Havaittavissa oli kuitenkin myös epäilyksiä. Positiivista pedagogiikkaa hyödynnettiin varhaiskasvatuksen arjessa vahvuuskasvatuksen ja myönteisen vuorovaikutuksen avulla. Ammattilaissukupolvien vastauksissa oli havaittavissa paljon samankaltaisuutta, mutta myös eroja. Alalla pitkään olleiden vastauksista selvisi, että vahvuuskasvatusta toteutetaan innostunein ottein. Heidän joukossaan oli suuntaukseen hyvin perehtyneitä opettajia, jotka olivat käyneet myös lisäkouluttautumassa aiheen parissa. Vastavalmistuneilla oli enemmän itsestään selvä ote myönteiseen kasvatukseen. Vastavalmistuneet kuitenkin toivoivat selvästi useammin, että positiivista pedagogiikka hyödynnettäisiin laajemmin varhaiskasvatuksen arjessa.