Browsing by Author "Alarto, Netta"

Tavoitteet. Omakuvien ja lapsen kuvataiteellisen ilmaisun perusteella voidaan oppia paljon tämän kokemuksestansa itsestään ja sukupuolestaan. Tavoitteenani oli tutkia omakuvissa il-menevää kahden lapsen sukupuolen ilmaisua liitettynä ympäristöön, jossa he elävät. Aineis-ton analyysissä hyödynsin Peircen (1839–1914) merkkiteoriaa Tarastin (1992) kokoamana. Tulkitsijasta kiinni oleva tutkimusmenetelmä sai kuitenkin tarkemmat raamit, sillä tulkinnan tukena hyödynsin tutkijoiden näkemyksiä taiteesta ja taiteen ilmaisusta sekä sukupuolen il-menemisestä. Erityisesti Lowenfeldin (1947) kuvataiteellisen kehityksen teoria auttoi minua näkemään lapsen kuvailmaisusta merkityksiä eri iässä tapahtuvina jatkumoina ja skeemoina. Selvitin tavoitettani kysymällä: ”Millä tavalla tutkimushenkilöt kuvaavat itsensä omakuvissa suhteessa ympäristöön?” ja ”Miten tutkimushenkilöiden väliset omakuvat eroavat ja yhtenevät suhteessa sukupuoleen?” Menetelmät. Tutkimuksessa on eräiden kaksosten omakuvia vuosilta 2002–2005, jolloin he olivat 2–5-vuotiaita. Kuvia oli yhteensä 32. Aineisto muodostui satojen joukosta, kohdennettu-jen kriteerien avulla. Valikoidut teokset ovat tutkimushenkilöiden äidin ja isoäidin sekä päivä-kodin työntekijät tallentamia. Teoksien analyysi tapahtui digitoituja kuvia tarkastellen semioot-tisella lähestymistavalla. Jokaista teosta kohtaan hyödynsin Peircen (1839–1914) Tarastin (1992) kokoamaa teoriaa, josta muodostui lomakkeet. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsen kuvataiteelliseen ilmaisuun itsestään sisältyy sukupuoli-rooleja ja ilmaisuja, jotka voidaan liittää sukupuoleen. Tutkimushenkilöiden omakuvissa ilme-ni stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Lapsen käsitys omasta itsestään ja sukupuolestaan välit-tyy spontaanisti piirrettyihin omakuviin, mutta niitä ei voida pitää täysinä totuuksina lapsen minuudesta tai sukupuolesta. Ne ovat kuitenkin pilkahduksia syvällisistä ajatusmalleista, joita lapset käyvät läpi ennen, taiteillessaan ja sen jälkeen.