Browsing by Author "Forsberg, Inka"

Ruokahävikin minimoinnin merkitys on korostunut entistä enemmän ympäristötietoisuuden kasvaessa. Jokaisen yksilön aktiivinen osallisuus ruokahävikin minimointiin kotitalouksissaan olisi ruokahävikin ympäristövaikutusten vähentämiseksi ihanteellista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ruokahävikin minimointi ei ole jokaiselle itsestäänselvyys, ja siihen voi liittyä sekä esteitä että kannustimia yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Opiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten tarkastelu kotitalouksissaan tuo uutta näkökulmaa aiheen tarkasteluun aiempien tutkimusten keskittyessä enemmän opiskelijoiden ruokahävikkikäyttäytymiseen yliopistoruokaloissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja ymmärtää kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimysten taustalla olevia tekijöitä kotitalouksissaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistona toimi sähköisellä kyselylomakkeella kerätty aineisto, joka koostui 29 kotitalousopettajaopiskelijan vastauksista. Aineiston analyysi eteni sekä aineiston että teoriatiedon ehdoilla. Aineiston analyysissä aineistoa pelkistettiin, ryhmiteltiin sekä käsitteellistettiin, jonka myötä saatiin lopulta muodostettua kaksi tutkimuskysymykseen vastaavaa luokkaa: yksilötaso ja sosiaalisfysikaalinen ympäristö. Tulokset osoittavat, että kotitalousopettajaopiskelijoiden ruokahävikin minimointipyrkimykset rakentuvat monista eri tekijöistä, jotka kietoutuvat yhteen yksilötasolta sosiaalisfysikaaliseen ympäristöön saakka. Yksilötasolla korostuivat ruokahävikkiosaaminen, asenteet ja taloudellisuus. Sosiaalisfysikaalisen ympäristön tasolla korostuivat mallit, itsestä riippumattomat tekijät sekä ympäristövastuullisuus. Tulokset osoittavat näiden tekijöiden olevan kotitalousopettajaopiskelijoiden kotitalouksissa keskeisiä vaikuttajia ruokahävikin minimointipyrkimyksiin. Aikaisempi teoriatieto tuki tutkimuksen etenemistä, ja saadut tulokset vahvistavat aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Tulosten perusteella voidaan tunnistaa käytännön soveltamisen mahdollisuuksia ruokahävikin minimointipyrkimysten vahvistamiseksi kotitalouksissa muun muassa koulutus- ja yhteiskuntatasoilla toteutettujen kehittämiskeinojen avulla.