Browsing by Author "Hämäläinen, Jonna"

Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on häiriö, jossa lapsi ei tietyissä tilanteissa puhu lainkaan. Koska häiriö puhkeaa usein varhaislapsuudessa ja puhumattomuus ilmenee yleensä kodin ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, on tietoisuuden lisääminen aiheesta varhaiskasvatuksen parissa tärkeää. Valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä tarkennettiin osallisuuteen liittyviä ja siihen vaikuttavia ja sitä tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on löytää pedagogisia työkaluja ja menetelmiä valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden valikoivasta puhumattomuudesta työkokemusta omaavan varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on muutettu tekstimuotoon. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kokivat ettei valikoiva puhumattomuus vaikuttanut merkittävästi osallisuuden toteutumiseen, kun aikuinen oli sitoutunut sen tukemiseen. Osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen ja tukemiseen käytettiin monipuolisia esteettömän viestinnän menetelmiä, kuten kuvia, piirtämistä ja viittomia. Käyttöön valikoituneet, kullekin lapselle toimineet menetelmät olivat yksilöllisiä ja riippuivat lapsen persoonallisuudesta ja mielenkiinnonkohteista. Oleellisinta oli aikuisen vastuu ja sensitiivisyys sekä turvallisen ja positiivisen ilmapiirin luominen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa osallisuuden tukemisella olevan merkitystä paitsi lapsen hyvinvointiin myös valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutumiseen.