Browsing by Author "Julku, Hanna"

Tavoitteet. Tunnetaitojen merkitys hyvinvoinnille on tunnistettu 2000-luvulla laajasti. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja ohjaa varhaiskasvatuksessa antamaan lapsille mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan. Ympäristö ja yhteiskunta, jossa elämme muokkaavat sitä, kuinka näytämme tunteitamme sekä minkä tunteiden näyttäminen on soveliasta. Suru on suomalaisessa yhteiskunnassa pidetty usein piilossa ja kiinnostuin siitä, miten surun tunne näkyy varhaiskasvatuksen arjessa. Tunnetaitojen näkökulmasta surun pitäisi tulla tunnistetuksi, mutta yhteiskunnan normien sanelemana näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Surututkimus keskittyy pääasiassa kuolemaan liittyvään suruun. Varhaiskasvatuksessa suruun liittyvää tietoa on saatu myötätuntotutkimuksen ohessa. Surun tunnistamisesta ja siitä, kuinka siihen suhtaudutaan varhaiskasvatuksessa en löytänyt aiempaa tutkimusta. Tässä kandidaatin tutkielmassa selvitän, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö kuvaa lasten kokemaa surua sekä surun kohtaamisen käytäntöjä varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tämän tutkielman aineisto kerättiin avoimella internetpohjaisella kyselyllä. Vastaajat rekrytoitiin Varhaiskasvattajan materiaalipankki nimisestä Facebook-ryhmästä. Vastauksia kertyi yhteensä 7 kappaletta. Aineiston analysointi suoritettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Vastaajat kuvasivat lasten ilmaisevan surua joko heihin itseensä tai ulospäin kohdistuvana toimintana. Surun kuvattiin näkyvän niin vuorovaikutuksessa, lasten ollessa kiinnittymättömiä toimintaan kuin lasten kokeman hankalan olon hetkellä. Surun syyt jakautuivat lapsesta ulkoisiin sekä sisäisiin tekijöihin. Vastaajat tukivat lasta surun tunteen kanssa luomalla yhteyttä lapseen, käyttämällä tunnetta ulkoistavia keinoja sekä luomalla yhteyttä lapsen perheeseen. Yksiköiden/ryhmien käytänteet jakautuivat suoriin, välillisiin sekä rakenteellisiin keinoihin. Vastaukset heijastelevat varhaiskasvatuksen arvomaailmaa. Myöhemmässä tutkimuksessa voisi selvittää kuinka sensitiivisyyden huomioiminen yksikön pedagogisissa käytännöissä sekä surun tunteen tunnistaminen ja ilmaisu esiintyvät yhdessä. Olisi kiinnostava tietää, miten myötätuntokulttuuriltaan vahvassa yksikössä lapset näyttävät surun tunteitaan sekä kuinka he kokevat tulleensa nähdyiksi ja kohdatuiksi tunteensa kanssa.