Browsing by Author "Jylhälehto, Sini"

Tutkielma tarkastelee sateenkaarilapsiperheiden toimeentuloa tilanteissa, joissa rahat eivät riitä tarpeellisen elintason tyydyttämiseen. Tutkimuksessa kartoitetaan perheiden tarpeita, joiden tyydyttäminen on heille tärkeää heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Perheiden kokemuksista nousevia tarpeita elämänlaadun näkökulmasta. Tutkimuksen konteksti on sosio-taloudellinen, joten tarkastelu keskittyy siihen, mitä vaikutuksia kuluttamisella ja sen rajallisuudella on tutkittavien kokemuksiin suhteessa muihin ihmisiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuluttamisella ja näin ollen kulutusmahdollisuuksien rajallisuudella on vaikutusta jo lapsuusiässä henkilön sosiaaliseen asemaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen vertaistensa joukossa. Köyhyys näyttää vaikuttavan myös lapsen itsenäistymiseen ja itsenäisen ajattelun kehittymiseen. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineistona on Monimuotoiset perheet -verkoston luoman ja keräämän Mihin rahat riittävät? -kysely. Kyselyyn vastasi yhteensä 528 henkilöä, heistä 43 ilmoitti perhemuodokseen sateenkaariperheen, eli joku perheen aikuisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Aineisto koostui neljän avoimen kysymyksen vastauksista, joita oli yhteensä 90 kappaletta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Vastaukset pelkistettiin, jonka jälkeen ne luokiteltiin niin, että ne vastasivat kysymyksiin ”Mikä vaikuttaa kotitalouden taloudelliseen tilanteeseen?” ja ”Mihin kotitalouden rahat eivät riitä?”. Viimeisessä vaiheessa aineistosta etsittiin esiin nousevia tarpeita. Tutkimus osoittaa, että perheiden perustarpeet tulivat tyydytetyksi olemassa olevilla varoilla, tuloilla ja tukikeinoilla. Perustarpeiden tyydyttäminen ei kuitenkaan näytä riittävän tarpeellisen ja yhteiskunnassa normaalina pidetyn elintason saavuttamiseen. Perheenjäsenten kehitykselliset ja kokemukselliset tarpeet jäävät usein toteutumatta, mikä aiheuttaa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi jäämisen tunteen. Tämä on signaali siitä, että pelkästään perustarpeiden tyydyttäminen ei ole riittävää, jotta pienituloiset perheet voisivat tuntea olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.