Browsing by Author "Kainulainen, Elisa"

Päiväunia on tutkittu melko vähän, mutta siitä huolimatta niillä on merkityksellinen rooli varhaiskasvatuksessa. Aikaisemmat kirjallisuuskatsaukset ovat keskittynyt lasten päiväunien terveys- ja kehitysvaikutuksiin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa syvennyin analysoimaan aikaisempaa tutkimusta varhaiskasvatuksen lepohetkistä ja määrittelin lepohetken sosiokulttuurisen viitekehyksen kautta. Tavoitteeni on selvittää, miten varhaiskasvatuksen lepohetkiä on tutkittu ja mitä tutkimustuloksia on saatu. Luodakseni mahdollisimman laajan kokonaiskuvan varhaiskasvatuksen lepohetkistä, toteutin tutkimuksen puolisystemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aloitin katsauksen tunnistamalla kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset, tutkimusmetodista riippumatta. Aineistoksi valikoitui lopulta sisään- ja poissulkukriteerien perusteella 16 vertaisarvioitua akateemista tutkimusta, jotka keskittyivät varhaiskasvatuksen lepohetkiin. Aineiston analyysissä hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lepohetkiä on tutkittu monipuolisilla menetelmillä etenkin Australiassa ja Yhdysvalloissa. Aineiston vähäisyyden ja tutkimusten otoskokojen vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, ettei varhaiskasvatuksen lepohetkillä pystytä vastamaan kaikkien lasten biologisiin, eikä yksilöllisiin levontarpeisiin. Vanhempien ja varhaiskasvattajien välinen kommunikointi päiväunista on pintapuolista ja heikkoa. Lisäksi varhaiskasvatuksen lepohetket ovat rutiininomaisia, aikuisten kontrolloimia käytäntöjä, jotka eivät tue edes kaikkien lasten itsesäätelyä. Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole suoraan verrattavissa suomalaiseen varhaiskasvatukseen, mutta ne antavat kiinnostavaa tietoa lepohetkistä sosiokulttuurisena käytäntönä. Tulokset saavat kysymään, mikä on varhaiskasvatuksen lepohetkien tarkoitus. Pyritäänkö lepohetkillä nukkumaan, opettelemaan itsesäätelyä vai tulisiko ne turhina käytäntöinä poistaa varhaiskasvatuksesta, niin kuin esimerkiksi englannissa on tehty? Päiväunien kulttuurista asemaa tulisi tutkia lisää, jotta voimme ymmärtää lepohetkien merkityksen niin lapsille kuin päiväkodeille.