Browsing by Author "Lindgren, Mari"

Erilaisten lapsitutkimusten ansiosta lapsuus nähdään entistä tärkeämpänä elämänvaiheena, jossa lapsen kuuluu olla aktiivinen toimija ja olla osallisena lasta koskevissa asioissa. Tutkimusten mukaan lapsen oppimista, kasvua ja kehitystä tulee tukea positiivisesti yksilöllisyyttä korostaen sekä lapsen omaa kokemusmaailmaa arvostaen. Yleistäen voi todeta, että lapsi viettää suuren osan varhaislapsuudesta varhaiskasvatuksessa, jolloin varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli on merkittävä lapsen oppimisen, kasvun ja kehityksen mahdollistajana. Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen menetelmä, jolla positiivisen psykologian tutkimusten tuloksia voi hyödyntää kasvatuksessa ja opetuksessa. Positiivinen pedagogiikka on paljon jalansijaa saanut pedagoginen suuntaus, jolla voidaan tutkitusti toteuttaa juuri niitä tavoitteita, joita varhaiskasvatuksen henkilöstölle on asetettu varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa sekä kuntien varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tutkimusongelmana on, että miten positiivisen pedagogiikan käsitteet ilmenevät kuntien varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tutkimusongelmaan etsittiin vastauksia kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. Miten positiivisen pedagogiikan käsitteet ilmenevät paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. 2. Kenelle kohdistuvat paikallisissa asiakirjoissa nousevat positiivisen pedagogiikan käsitteet. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuksen aineistona olivat neljän kunnan varhaiskasvatussuunnitelmat. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kerätä yhteen jo olemassa olevaa tietoa tutkimusongelman ympärille eikä keksiä uutta tietoa ja siitä syystä metodi oli sopiva varhaiskasvatussuunnitelmien tutkimiseen. Tulokset osoittivat, että positiivisen pedagogiikan käsitteet olivat tukemassa varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välistä luottamuksellista suhdetta, joka perustuu aitoon läsnäoloon. Tuloksista kävi myös ilmi, että positiivisella pedagogiikalla on suuri merkitys lapsen omien vahvuuksien tunnistamisessa sekä oppimisen tukemisessa. Kerätyt tulokset korostivat sitä, että kaikista suurin merkitys positiivisella pedagogiikalla on henkilöstön ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen tavoitteita kuvattiin positiivisen pedagogiikan termein lämpimäksi, sensitiiviseksi ja turvalliseksi. Tulokset osoittivat myös, että osassa varhaiskasvatussuunnitelmissa ei ollut selkeää kohdistusta tietylle taholle vaan ohjaavat lauseet oli kirjoitettu me-muotoon. Osassa varhaiskasvatussuunnitelmia oli taasen suora kohdistus varhaiskasvatuksen henkilöstölle tai varhaiskasvatuksen henkilöstön ja huoltajan yhteistyölle. Tulosten mukaan positiivinen pedagogiikka ohjaa varhaiskasvatuksen henkilöstön työtä ja auttaa pääsemään varhaiskasvatussuunnitelmien asettamiin tavoitteisiin. Tutkimusten tulokset herättivät pohtimaan siitä, että onko varhaiskasvatuksen henkilöstöllä riittävästi syvällistä tietämystä positiivisen pedagogiikan menetelmistä ja merkityksestä varhaiskasvatuksessa. Pohdintaa herätti myös se, että vaatiiko positiivisen pedagogiikan toteuttaminen varhaiskasvatuksen henkilöstöltä oman arvomaailman muutosta, jotta henkilöstö voi vastata asiakirjojen asettamiin ohjaaviin lauseisiin positiivisen pedagogiikan menetelmin.