Browsing by Author "Lindgren, Niko"

Kestävän elämäntavan opettamisesta on muodostunut yksi varhaiskasvatuksen keskeisistä tehtävistä. Tähän vaikuttaa erityisesti kiihtyvä luontokato ja ilmastonmuutos. Aikaisempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että kestävyyttä ja kestävää kehitystä voi olla vaikea määritellä ja siksi opettajilla ja opettajaopiskelijoilla voi olla haasteita aiheen käsittelyssä. Aikaisemman tutkimuksen mukaan koulutuksella on keskeinen rooli niiden monimutkaisten ongelmien ratkomisessa, joita epävarma tulevaisuus tuo tullessaan. kulttuurin muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä ja kaikkien osallisuutta. Tutkimukset osoittavat, että käsityön opettajat pitävät omaa ainettaan otollisena siihen asennekasvatukseen, joka onnistuessaan johtaa positiivisen muutoksen saavuttamiseen. Tästä huolimatta Karvin hiljattain julkaiseman arviointiraportin mukaan juuri käsityöaineet ovat varhaiskasvatuksessa aliedustettuja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat kokevat roolinsa käsityökasvattajina sekä millaiseksi he kokevat käsitöiden roolin kestävän kehityksen pedagogiikassa päiväkotiympäristössä. Tarkoituksena on myös kriittisesti analysoida, onko varhaiskasvatussuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita mahdollista toteuttaa siinä todellisuudessa, jonka opettajaopiskelijat kokevat heitä työelämässä odottavan. Tutkimuskysymykset ovat: Miten tulevat varhaiskasvatusopettajat itse määrittelevät käsityöt? Miten tulevat varhaiskasvatuksen opettajat asennoituvat käsitöiden käyttämiseen monipuolisena työvälineenä kestävän elämäntavan opettamisessa? Mitä mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa on käsitöiden hyödyntämiseen osana lasten arkea? Miten käsitöistä voi tulla osa vapaata leikkiä ja tutkimusta? Tutkimusmateriaalina on aikaisemman aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden lisäksi tekemäni haastattelut. Tutkimusta varten haastattelin neljää varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijaa. Tallensin haastattelut digitaalisesti ja tein niistä transkriptiot analyysiä varten. Tutkimukseni on kvalitatiivinen, koska olen kiinnostunut siitä, mitä opettajaopiskelijat ajattelevat ja miten he kokevat käsitöiden mahdollisuudet kestävän elämäntavan opettamisessa. Tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat suhtautuvat myönteisesti käsitöihin osana päiväkodin kestävyyskasvatusta. Haastattelemieni opiskelijoiden mukaan tarvitaan kuitenkin läsnä olevia kasvattajia, jotka osaavat ottaa huomioon lasten mielenkiinnon kohteet ja suunnitella ohjelman siltä pohjalta. Opettajaopiskelijoiden mukaan aikuisten esimerkki on äärimmäisen tärkeää. Kasvattajien tulee ottaa toiminnassaan huomioon kaikki kestävän kehityksen osa-alueet. Aikuisen esimerkin tulee olla myös systemaattista ja näkyä kaikessa toiminnassa. Kasvattajien oma aktiivisuus ja innostus toimii esimerkkinä ja asennekasvatuksen tukena lapsiryhmässä. Kestävää elämäntapaa tukevat asenteet, esimerkiksi vaatteiden tai tavaroiden korjaamista kohtaan, voivat aktiivisella yhteydenpidolla koteihin ja yhteistyöllä perheiden kanssa, levitä laajemmallekin. On kuitenkin selvää, että kestävyyssiirtymässä on kyse niin monimutkaisesta ilmiöstä, etteivät päiväkodit yksin voi kantaa siitä vastuuta. Jotta lapsiryhmissä olisi mahdollista suunnitella ja toteuttaa esimerkiksi pieniä korjausprojekteja, myös ympäröivässä yhteiskunnassa tarvitaan asennemuutosta ekologisesti kestävämpään suuntaan.