Browsing by Author "Partanen, Annakaisa"

Peruskoulun opetussuunnitelmassa 2014 on painotettu koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen, kuten lähiluonnon, hyödyntämistä. Opetuksen yhtenä laaja-alaisista tavoitteista on lapsen luontosuhteen vahvistaminen osana kasvatusta kestävään kehitykseen. Suomessa oppitunteja pidetään ulkona vielä verrattain vähän ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuottaa lapsinäkökulmaista ymmärrystä koululaisen suhteesta koulumetsäksi nimitettyyn luonnonympäristöön. Lopulliset tutkimuskysymykset määrittyivät aineistolähtöisesti erään uusmaalaisen neljännen luokan oppilaiden tuottaman aineiston pohjalta. Oppilaille esitettiin avoin kysymys: ”Mitä haluaisit kertoa koulun lähimetsästä tutkijalle?”. Oppilaat valokuvasivat metsää ja kertoivat kuvistaan. Kerrotuttamisen menetelmä perustuu ajatukseen, että lapsen tietoon pääsee parhaiten käsiksi antamalla hänen itse kertoa siitä. Aineistosta nousi tämän tutkielman keskiöön kahden lapsen kertomukset ja niissä välittyvä suhde koulumetsään. Analysoin näitä narratiiveja teoriaohjaavasti Marketta Kytän kehittämän, lapsiystävällisen ympäristön arviointiin tarkoitetun melukylämallin avulla. Kytän melukylämalli osoittautui käyttökelpoiseksi välineeksi lapsen ympäristösuhteen jäsentäjänä koulumetsän kontekstissa. Keskeinen erottava tekijä tavassa, jolla koulumetsästä kerrottiin, oli kertomisen konteksti sekä potentiaalisten toimintamahdollisuuksien eli tarjoumien aktualisoituminen. Tutkielma lisää ymmärrystä koulumetsässä toimimiseen liittyvistä piiloisista tekijöistä, jotka mahdollisesti asettavat rajoitteita lapsen mahdollisuuksiin rakentaa suhdettaan luonnonympäristöön. Mikäli tavoitteena pidetään läheisen ja henkilökohtaisesti merkittävän luontosuhteen vahvistamista, tarvitsevat myös koululaiset mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin ja muuhun lapsesta itsestään lähtevään toimintaan, jossa heillä on parhaat mahdollisuudet havaita, ottaa käyttöön ja muovata luonnonympäristön tarjoamia toimintamahdollisuuksia.