Browsing by Author "Rissanen, Vilma"

Matematiikka-ahdistus on matemaattiseen kontekstiin liittyvä negatiivinen tunnereaktio, joka ei kuitenkaan johdu yleisestä ahdistuneisuudesta (Rubinsten & Tannock, 2010). Matematiikka-ahdistusta voi esiintyä jo varhaislapsuudessa (Moore ym., 2014). Näin ollen sen varhainen tunnistaminen sekä tuki ovat tärkeitä. Matematiikka-ahdistuksella voi olla laajoja vaikutuksia ihmisen elämään. Se voi johtaa kokonaisvaltaiseen matematiikan välttelyyn (Aarnos & Perkkilä, 2012.) ja vaikuttaa negatiivisten kokemusten kautta myös esimerkiksi minäkäsityksen muotoutumiseen (Arens ym., 2016) Tämän tutkielman tavoitteena oli kartoittaa esi- tai alkuopetuksessa työskentelevien tai työskennelleiden opettajien kokemuksia matematiikka-ahdistuksen ilmenemisestä sekä matematiikka-ahdistuneen lapsen tukemisesta. Matematiikka-ahdistuksen ilmenemistä ja matematiikka-ahdistuneen lapsen tukemisen keinoja pyrittiin selvittämään tässä tutkielmassa kahdella tutkimuskysymyksellä: 1. Miten esi- tai alkuopetusikäisen lapsen matematiikka-ahdistus ilmenee? 2. Millä keinoin matematiikka-ahdistunutta lasta voidaan tukea? Tutkimus toteutettiin fenomenografisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin tutkimuslomakkeella. Tutkimukseen osallistui 16 opettajaa, joista kahdeksalla oli kokemusta matematiikka-ahdistuksesta esiopetuksessa ja kahdeksalla alkuopetuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että esi- tai alkuopetusikäisen lapsen matematiikka-ahdistus voi ilmetä käyttäytymisen muutoksina, heikkona matemaattisena itsetuntona, tunnetilojen muutoksina sekä taitotason muutoksina. Matematiikka-ahdistunutta lasta voidaan tutkimuksen tulosten perusteella tukea yksilöllisellä tuella, ryhmän tason tuella sekä kodin kanssa tehtävän yhteistyön keinoilla. Keskeisimpiä tuen keinoja kaikissa kuvauskategorioissa oli toiminnallisuus ja arjen matematiikka, vuorovaikutus sekä matematiikkapuheen huomioiminen.