Browsing by Author "Talka, Jenna"

Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa lapsella on oikeus näyttää erilaisia tunteita, joita jo yhden päiväkotipäivän sisään mahtuu paljon. Vihan tunne on yksi ihmisen perustunteista, jonka tarkoitusperä on ihmistä suojaava ja puolustava. Lapsen vihan tunteen kohtaaminen on aikuiselta sensitiivisyyttä vaativaa siinä, miten tunne ja sen ilmaiseminen osoitetaan lapselle sallituksi samanaikaisesti sen mahdollisesti toimimattomien tai sopimattomien ilmaisukeinoja rajoittaen. Lapsen tunteen salliminen konkretisoituu siinä, kun lapsen tunne otetaan todesta ja se vahvistetaan lapselle hyväksytyksi. Sen vastakohtana lapselle osoitettu tunteen väheksyntä tai mitätöiminen voi johtaa vaikeuksiin omien tunteidensa tunnistamisessa sekä niiden terveellisessä käsittelyssä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä lapsen vihan tunteesta sekä sitä, millaisena tunteiden sallivuus esitetään lapsen vihan tunnetta koskevien käsitysten kautta. Opettajien tunteita koskevia käsityksiä on tutkittu melko vähän. Menetelmät. Tutkimusotteeltaan laadullinen tutkimus toteutettiin keräämällä ryhmähaastatteluaineisto Zoom-ohjelmiston välityksellä etäyhteydellä. Ryhmähaastatteluun osallistui 4 koulutukseltaan yliopistopohjaisen kasvatustieteen kandidaatin tason varhaiskasvatuksen opettajaa, joiden työuran alkamisesta pätevöitymisen jälkeen oli kulunut alle 3 vuotta. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset sisälsivät ymmärryksen lapsen vihan tunteen moninaisista ilmentymisen tavoista, jotka voivat olla muille ihmisille näkymättömämpiä tai näkyvämpiä. Keskeinen käsitys oli lapsen näkeminen jatkuvasti oppivana ja kehittyvänä myös vihan tunteen ilmaisussaan. Vihan tunteen nähtiin olevan sallittu tunne muiden tunteiden joukossa. Opettajat kuvasivat eri tilannetekijöiden sekä aikuisen tekemien tulkintojen vaikuttavan kuitenkin siihen, miten lapsen vihan tunne kohdataan, miten se sallitaan ja mitä sallitaan. Selvästi epäreilusta tilanteesta tai epäreilusta kohtelusta johtanut vihan tunne lapsella kuvattiin näyttäytyvän aikuiselle herkemmin “aiheellisena” ja hyväksyttävänä vihan tunteena, kun taas lapsen näyttäytyminen “hyökkäävänä” osapuolena esimerkiksi lapsen rikkoessa tai estäessä vertaisten leikkejä kuvattiin herkemmin olevan tulkittavissa aiheettomaksi tai “vähäpätöiseksi” vihaksi aikuisen näkökulmasta. Käsityksissään opettajat painottivat lapsen näkökulmaa ja tarpeita tunteen taustalla sekä rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin ja ympäristön varmistamista lapsen vihan tunteen ilmaisemisen tukemisessa. Koska opettajien käsityksissä painottui sisäänpäin suuntautuvaa vihan ilmaisua herkemmin ulospäin suuntautuva vihan ilmaisu, voisi olla aihetta tutkia lapsen sisäänpäin suuntautuvaa tai näkymättömämpää vihan ilmaisua syvemmin.