Browsing by Author "Tiitinen, Teija"

Esiopetuksella on tärkeä rooli ympäristökasvatuksessa, sillä varhaislapsuudessa omaksutut arvot, asenteet, käyttäytyminen ja taidot vaikuttavat mahdollisesti ympäristöön suhtautumiseen myös myöhemmin elämässä (Pramling Samuelsson & Kaga, 2008, 9). Ympäristökasvatus pitää sisällään monia ulottuvuuksia, joiden kautta näitä asioita omaksutaan. Palmerin (1998) puumalli tiivistää nämä ulottuvuudet ja on yksi käytetyimmistä ympäristökasvatuksen kokonaisuutta kuvaavista teoreettisista malleista. (Raittila, 2016, 213.) Mallin kolme osaa ovat oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin Palmerin puumalli toteutuu Helsingin esiopetusyksiköiden toimintasuunnitelmissa ja millä tavoin esiopetusyksiköiden sijainti vaikuttaa ympäristökasvatukseen toimintasuunnitelmien perusteella. Tutkimusaineistona oli yhteensä kymmenen Helsingin esiopetusyksikön toimintasuunnitelmaa. Puolet esiopetusyksiköistä sijaitsi luontoympäristössä ja puolet kaupunkiympäristössä. Tämä tutkimus oli laadullinen ja aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineistosta analysoitiin lauseita, joissa kuvattiin ympäristökasvatuksen mukaista toimintaa. Analyysirunkona tuomi Palmerin puumalli, jonka tasoista muodostui kolme pääluokkaa. Sekä oppiminen ympäristöstä että toimiminen ympäristön puolesta tasoille sijoitettavia lauseita oli kahdeksassa esiopetusyksikön toimintasuunnitelmassa. Oppiminen ympäristössä tasolle lauseita löytyi jokaisesta toimintasuunnitelmasta, joista kaikissa mainittiin retket. Tämä voi kertoa siitä, että retkeilyllä on tärkeä merkitys ympäristökasvatuksen sisältönä esiopetusyksiköissä. Luontoesiopetukset kuvailivat ympäristökasvatukseen liittyvää toimintaa toimintasuunnitelmissaan kaupunkiesiopetuksia laajemmin. Myös Palmerin puumallin tasot toteutuivat useammin yhtä aikaa luontoesiopetusten toimintasuunnitelmissa. Ympäristössä oppimisessa kaupunkiesiopetukset hyödynsivät retkikohteina merenrantoja ja puistoja luontoesiopetuksia enemmän. Luontoesiopetuksissa hyödynnettiin taas enemmän lähimetsiä. Tämä kertoo siitä, että toimintasuunnitelmissa esiopetusyksikön sijainti ja lähiympäristön kohteet vaikuttavat retkikohteisiin. Ympäristöstä oppimisessa selkeimmäksi eroksi muodostui se, että luontoesiopetuksissa painottuu enemmän sään ja vuodenaikojen havainnointi. Huomattava ero kaupunki- ja luontoesiopetusten välillä oli myös ympäristön puolesta toimimisessa. Esimerkiksi kestävää kehitystä painotettiin jokaisessa luontoesiopetuksen toimintasuunnitelmassa toisin kuin kaupunkiesiopetusten.