Browsing by Author "Tuppela, Pipsa"

Yhteiskunnan muutokset asettavat jatkuvasti erilaisia vaatimuksia varhaiskasvatuksen opettajalle ja varhaiskasvatuksen opettajan ammatilliselle kehittymiselle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, voiko pedagoginen rakkaus olla varhaiskasvatuksen opettajan osaamisen ytimenä. Tutkimus toteutettiin moniulotteisen opettajan osaamisen prosessimallin avulla. Ajalle, jossa elämme, on tyypillistä, että ihmissuhdetyöntekijän, kuten opettajan, arki on psyykkisesti vaativaa ja työ kuormittavaa. Pärjääminen opettajan työssä edellyttää koko ajan enemmissä määrin kognitiivista kyvykkyyttä, paineiden sietokykyä ja sosiaalisia taitoja. Opettajan rooli kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijana ei ole enää yhtä selvärajainen, mitä se on aikaisemmin ollut. Opettajan rooli on tämän vuosituhannen puolella muuttunut monialaosaajaksi. Pedagogisen rakkauden käyttäminen osaamisen ytimenä mahdollistaa opettajalle sensitiivisempää otetta työhönsä. Kun opettajuutta toteutetaan pedagogisen rakkauden käsitteen avulla, opettajan pyrkimys on kasvattaa yksilöstä paras mahdollinen versio, mitä hän voisi olla Tämä tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin autoetnografisella tutkimusotteella. Aineisto tutkimusta varten koottiin vuosina 2018-2020. Tutkimuksessa käytetiin teorialähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tutkimuksessa havaittiin, että pedagoginen rakkauden näkyminen varhaiskasvatuksenopettajan osaamisessa vaatii opettajalta sosiaalista kyvykkyyttä ja taitoa reflektointiin. Opettajan taito rakastaa oppilaitaan kokonaisvaltaisesti toivoen heille hyvää ainoastaan heitä itseään varten, ei omaa arvostusta lisätäkseen, tulisi olla opettajuuden ydintä. Tutkimuksen tulokset tukevat että, pedagogisen rakkauden avulla tämä on mahdollista.