Browsing by Author "Vänni, Tea"

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman aiheena on autismikirjon lapsi ja erityisesti hänen vuorovaikutuksensa päiväkodissa. Tutkielmassa pohditaan, miten varhaiskasvatusikäinen autismikirjon lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi lapsiryhmässä. Erityisesti vuorovaikutusaloitteet lapsen ja kasvattajan välillä ovat keskiössä: miten ne ilmenevät, tulevatko ne nähdyksi, miten niihin vastataan? Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) korostaa jokaisen lapsen osallisuutta ja toimijuutta, jonka mahdollistumiseen liittyy olennaisesti vuorovaikutus. Tutkielma kokoaa aineistoa autismikirjon ja vuorovaikutuksen tutkimuksista sekä menetelmätietoa vuorovaikutusta tukevista käytänteistä varhaiskasvatusryhmässä. Menetelmät. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin 2000-luvun kirjallisuutta ja tutkimustietoa autismikirjosta painottaen vuorovaikutuksen näkökulmaa sekä pohtien kirjallisuudesta nousevaa menetelmätietoutta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaukseni tavoitteena oli koota tutkimustietoa varhaiskasvatusikäisen autismikirjon lapsen piirteistä sekä niiden vaikutuksesta hänen vuorovaikutukseensa päiväkodissa. Olin kiinnostunut myös selvittämään, tarjoaako tutkimuskirjallisuus vuorovaikutuksen tukemiseen menetelmiä, joista olisi hyötyä käytännön työssä varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtanani oli oletus, että autismikirjoa on tutkittu viime vuosina eri tieteenaloilla ja siksi pyrin aluksi rajaamaan tarkasteltavan aineiston 2010-luvulle. Huomasin kuitenkin, että tarkasteltavaa aikajanaa oli syytä laajentaa, sillä etenkin kasvatustieteen osalta aineistoa oli julkaistu paljon vuosina 2000-2010. Tulin päätelmään, että lähinnä lääketieteessä autismikirjoa, sen syitä ja diagnosointia on tutkittu paljon aivan viime vuosina. Kasvatustieteen osalta tarkastelin myös leikin ja vuorovaikutuksen tutkimusta, koska tutkimuskysymykseni haki vastausta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Johtopäätöksenä voi todeta, että 2000-luvun kirjallisuudessa ja tutkimusartikkeleissa näkyy suunta asennemuutokseen, jossa autismikirjon lapsi nähdään mieluummin vahvuuksien ja kykyjen kautta, kuin toimintarajoitteiden ja haasteiden kautta. Ympäristön merkitys vuorovaikutuksen mahdollistajana nousee esille tärkeäksi näkökulmaksi myös varhaiskasvatuksen kontekstiin.