Browsing by Author "Viljander, Ida"

Tutkielman tavoitteena on koota yhteen aiempia tutkimuksia siitä, millaisia ominaispiirteitä 1–3-vuotiaiden lasten vuorovaikutustaidoissa on havaittu ja miten varhaiset vertaisvuorovaikutustaidot näkyvät pienten lasten keskinäisissä suhteissa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on todentaa, millaisin keinoin varhaiskasvattaja voi edistää vuorovaikutussuhteita ja auttaa havaitsemaan millaiset tekijät saattavat vaikuttaa niihin kielteisesti. Karvin raportissa, 2018, nostetaan sekä lapsen ja kasvattajan välinen kiintymyssuhde sekä lasten vertaissuhteet merkittäviksi tekijöiksi lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Näitä taitoja varten pieni lapsi tarvitsee aikuisen tukea paljon ensimmäisinä elinvuosinaan harjoitellessaan vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaitojen tukeminen edistää lapsen oman ajattelun ja empatian kehittymistä sekä vertaissuhteiden muodostamista. Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineistona on kuusi kansainvälistä ja tieteellistä artikkelia, jotka on julkaistu vuosien 2012–2020 välillä. Aineistoissa käsitellään kasvattajan tuen merkitystä lasten vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teema-analyysin avulla. Vuorovaikutustaitojen kehitys oli yhteydessä vertaissuhteisiin sekä kasvattajan motivaatioon tukea vertaisvuorovaikutustilanteiden syntymistä. Vuorovaikutustilanteiden laatuun vaikuttivat merkittävästi lasten muodostamat ystävyyssuhteet sekä kasvattajan empaattinen, ohjaava ja helposti lähestyttävä asenne. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että kasvattajan rooli korostui onnistuneen leikin ja vuorovaikutustilanteen ylläpitämisessä. Empatian välittäminen, sanoittaminen ja emotionaalinen läsnäolo vuorovaikutustilanteissa tukivat pienten lasten vertaisvuorovaikutusta paremmin kuin ei-toivotun käytöksen rajaaminen ja kieltäminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vuorovaikutustaitoja tukemalla lapsi saavuttaa tasavertaisissa vuorovaikutussuhteissaan hyväksyntää ja osallisuutta. Ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemukset edesautettavat sosiaalisten suhteiden luomista myöhemmissä vaiheissa varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa.