Browsing by Issue Date

Tämä tutkielma tarkastelee kouluinstituution roolia sosiaalisen eriarvoisuuden uusintamisessa. Tutkielman taustalla oli tarve ymmärtää, uusintaako nykyinen koulujärjestelmä osana yhteiskunnan instituutioita yhteiskunnan sosiaalisia eriarvoisuuksia ja mikäli uusintaa, löytää koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä sekä koulun individualisoitumisesta uusintavia elementtejä. Aiempi tutkimuskirjallisuus tästä aiheesta on osoittanut, että vaikka tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovatkin olleet keskeisiä käsitteitä aina peruskoulu-uudistuksesta lähtien, niihin perustunut sisältö ja käytännön toteutus ovat vaihdelleet yhteiskunnan kehityksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada kattava kokonaiskuva nykyisen kouluinstituution yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tutkielma tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen saatavilla ollutta aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Keskeisiä tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja etsittiin vastaamaan annettuihin tutkimuskysymyksiin, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että kouluinstituutio uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sen yhteiskunnallisten tehtävien kautta sekä oppilaiden yksilöllisyyttä ja kilpailullisuutta korostavissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Koulun yhteiskunnallisten funktioiden kautta eriarvoisuutta uusintavia elementtejä ovat etenkin kulttuurista jatkuvuutta turvaava integraatio sekä yksilöiden järjestämistä ja asemointia palveleva valikointi. Myös koulun individualisoitumisen ilmentymismuodoista löytyy eriarvoisuutta uusintavia elementtejä, kuten yksilöllisyys, kilpailullisuus ja yrittäjämäisyys. On kuitenkin huomioitava, että Suomessa eriarvoisuuksia uusintavat muutokset koulumaailmassa ovat pysyneet varsin maltillisina.

Tavoitteet. Yhteisillä perheaterioilla on merkittävämyönteinen rooli lasten ja nuorten elämässä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millainen merkitys television katselulla ja älylaitteiden käytöllä perheaterioiden aikana on lapsille ja nuorille, erityisesti heidän hyvinvointinsa, ruokailutottumustensa ja perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tämä kandidaatin tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työ on narratiivinen kuvaus siitä, millaista tutkimusta aiheesta on tehty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu yhdestä laajasta katsausartikkeleja tarkastelevasta metakatsauksesta, sekä tätä täydentävistä itsenäisistä tutkimuksista. Tutkimuskysymykset johtivat aineiston valintaa, mutta lopullinen aineisto hioi tutkimuskysymykset lopulliseen muotoonsa. Metakatsauksen kautta tulleen aineiston lisäksi käyttämäni lähteet ovat Google Scholarin kautta löytyneitä. Tulokset ja johtopäätökset. Television katselu ja älylaitteet ruokailun aikana vaikuttavat perheaterian dynamiikkaan. Ruutujen käyttö ruokailutilanteessa voidaan yhdistää huonompaan ravitsemukseen kasvaneeseen ylipainon riskiin, riskikäyttäytymiseen, syömishäiriöihin sekä mielenterveysongelmiin. Vaikuttaa siltä, että yhteisten perheaterioiden liittyvät myönteiset ilmiöt heikentyvät television katselulla ja älylaitteiden käytöllä ruokapöydässä. Tulokset korostavat tarvetta mahdollisen ruokailun aikaisen television katselun tai älylaitteiden katselun tiedostamiselle ja perheiden välistä vuorovaikutusta edistävien käytäntöjen vahvistamiselle.

Tässä tutkielmassa tutkittiin poliittisen ohjauksen roolia vuosien 1970-2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien valmistelussa Suomessa. Keskiössä oli erityisesti vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistus. Tavoitteena oli selvittää, kenellä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan opetussuunnitelmien sisältöihin. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta suomalaisen koulutuspolitiikan kokeneen muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelma syntyi 1970-luvulla, jonka jälkeen opetussuunnitelma on uudistettu neljä kertaa. Opetussuunnitelma koulutusta ohjaavana dokumenttina on aina ”ajan hengen” mukainen ja heijastelee siten myös kunkin aikakauden poliittista tahtotilaa. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten eri tahojen poliittiset intressit näkyvät opetussuunnitelmien valmisteluprosesseissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu menetelmä mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen tutkittavasta ilmiöstä sekä tutkittavan aiheen kehityskulkujen kuvaamisen. Tutkielman aineisto koottiin olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta, joka käsitteli perusopetuksen opetussuunnitelmien valmis- teluprosesseja ja opetussuunnitelmien poliittisuutta. Lopullinen aineisto muodostui vertaisarvioiduista artikkeleista, väitöskirjoista, Yliopistopainon (Helsingin yliopisto) julkaisemassa kokoomateoksessa esiintyvistä artikkeleista sekä kasvatusalan tieteellisessä lehdessä julkaistusta puheenvuorosta. Kirjallisuuskatsauksessa aineistoa analysoitiin tutkielman teon eri vaiheissa aina aineiston valinnasta alkaen. Aineiston luokittelussa ja järjestämisessä hyödynnettiin sisällönanalyysia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opetussuunnitelmien valmisteluun kohdistui poliittista ohjausta prosessin eri vaiheissa valtioneuvoston asetuksen valmistelusta aina paikallistason opetussuunnitelmien laatimista koskevaan ohjeistukseen. Opetussuunnitelmaan pyrkivät vaikuttamaan esimerkiksi poliitikot, erinäiset sidosryhmät, tutkijat ja opettajat. Poliittisessa ohjauksessa ei valitun kirjallisuuden perusteella ilmennyt merkittäviä muutoksia eri vuosikymmeninä toteutettujen opetussuunnitelmauudistusten välillä. Eniten vaihtelua valmisteluprosessiin liittyen esiintyi keskitetyn ja hajautetun mallin suhteen. Eri intressiryhmien vaikutusmahdollisuudet vaikuttaa opetussuunnitelmien valmistelussa eivät tutkielman tulosten mukaan olleet käytännössä tasavertaiset. Tulosten perusteella opetussuunnitelmaprosessiin kohdistuva poliittinen ohjaus on Suomessa verrokkimaita vähäisempää, johtuen prosessin virkamiesvetoisuudesta. Tutkielman tuloksissa huomio kiinnittyykin erityisesti Opetushallituksen roolin korostumiseen, joka herättää pohtimaan vallan liialliseen keskittymiseen ja virkamiesten puolueellisuuteen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.

Elämme digimurroksen aikaa. Digitalisaatio muokkaa kulttuuria, elintapoja, yhteiskunnan rakenteita sekä toimintatapojamme. Digitaidoilla on tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa, sillä ne vaikuttavat yhteiskunnassa toimimiseen ja osallisuuteen sekä arjen sujuvuuteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin digitalisaation merkitystä suomalaisten arjessa tarvittaviin digitaitoihin ja arjen hallintaan. Tutkimuksessa selvitetään mikä merkitys digitaidoilla on suomalaisten arjessa? Digitalisaatio tutkiminen kotitaloustieteen näkökulmasta on luontevaa, sillä kotitaloustiede tutkii arkea suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja on täten sidoksissa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tämän perusteella voidaan todeta, että digitaidot ovat merkittävä osa kotitalouden arjen taitoja. Tutkimus perustui Haverisen arjen hallinta malliin, jonka avulla ymmärretään arjen hallinnan sisältöä ja kehittymistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui digitalisaatiota käsittelevistä julkaisuista, tutkimuksista, raporteista ja hankkeista. Kansalaisen digitaitoja määritellään monella eri tavalla kuten taitotasojen sekä yksilöityjen ja tarkkojen digitaitokriteerien avulla. Yhteistä digitaitomääritelmille on se, että laitteiden ja sovellusten käytön ja hallinnan lisäksi tarvitaan digilukutaitoa ja ongelmanratkaisutaitoja, digitaalisten palveluiden käyttötaitoja sekä ymmärrystä digiturvallisuudesta. Digitaitojen vähimmäisvaatimuksena pidetään sellaisia taitoja, joita tarvitaan omassa arjessa selviytymiseen. Suomi on yksi maailman digitaalisesti edistyneimpiä maita ja eritysesti Suomen vahvuus näkyy kansalaisten digitaalisissa taidoissa. Hyvä digiosaaminen ei sulje pois digitalisaation aiheuttamia arjen haasteita. Näitä arjen haasteita ovat kansalaisten huoli omista digitaidoistaan ja niiden riittävyydestä tulevaisuudessa. Turvallisuuteen liittyvät asiat herättävät huolta samoin digituen saatavuus ja pelko epätasa-arvon lisääntymisestä yhteiskunnassa johtuen kansaisten digitaitojen eroista.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön

Ympäristökriisi on globaali ja yhteiskunnallisesti tärkeä asia, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokaisen hyvinvointiin. Yhtenä ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen liiallista käyttöä kiihdyttävänä tekijänä on liiallinen kuluttaminen, jota voidaan pyrkiä hillitsemään muuttamalla kulutustottumuksia vastuullisemmaksi. Kulutustottumuksien syntyminen ja muuttuminen liittyy vahvasti kuluttajan identiteettiin. Kuluttamisen avulla luodaan omaa identiteettiä ja sosiaalista todellisuutta sekä tuodaan esiin omia arvoja ja yhteiskunnallista asemaa. Identiteetin yhtenä osana voi olla esimerkiksi kuva itsestä vastuullisena kuluttajana, joka kertoo yksilön arvoista. Identiteettiin vaikuttavat myös sosiaaliset tekijät, kuten sosiaaliset vaikuttajat sekä sosiaaliset verkostot. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kotitaloustieteen näkökulmasta, millaisia vaikutuksia identiteetillä ja erityisesti sosiaalisella identiteetillä voi olla vastuulliseen kuluttamiseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koottiin käyttämällä avainsanoja, joiden avulla etsittiin tutkimuksia, artikkeleita ja teoksia hakupalveluista, kuten Google, Google Scholar, Helka ja Vaski. Aineisto koostui kulutuksen, vastuullisen kulutuksen, eettisen kulutuksen, identiteetin, sosiaalisen identiteetin ja kuluttajaidentiteetin aihepiireistä tehdystä aiemmasta tutkimuksesta. Tutkielman tulosten mukaan identiteetin ja sosiaalisen identiteetin vaikutukset vastuulliseen kuluttamiseen ovat moninaiset. Aiemmasta tutkimuksesta voitiin päätellä, että sosiaalinen identiteetti, sosiaaliset ryhmät sekä sosiaaliset vaikuttajat ovat merkittävässä asemassa vastuullisen kuluttajaidentiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen ryhmän yhteinen ympäristöystävällinen ideologia vahvistaa vastuullista kuluttajaidentiteettiä ja vastuullinen kuluttaminen näkyy myös ostopäätöksissä. Tukea ja vahvistusta vastuulliseen kuluttamiseen on saatavilla esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla. Toisaalta sosiaalisen median vaikuttajilla nähdään olevan merkittävä vaikutus erityisesti nuorten kuluttajaidentiteetin rakentumiseen kuitenkaan edistämättä vastuullista kuluttamista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastuullisen kuluttamisen tukemisessa. Lisäksi tutkimus osoittaa tarpeen huomioida sosiaalinen identiteetti, kun kuluttajia ohjataan kohti vastuullista kuluttamista.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää monilukutaito-käsitteen merkityksiä suomalaisen alakoulun kontekstissa. Monilukutaito on kirjattu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2014 (Opetushallitus, 2014, 22). Yhteiskunnan muuttuessa digitaalisemmaksi ja myös työelämän muutos yhdessä aiheuttivat tarpeen monilukutaito-käsitteen kehittämiselle (Cazden, ym. 1996, 68; Chalkiadaki, 2018). Opetussuunnitelman perusteiden mukaan monilukutaito on erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään (Opetushallitus, 2014, 22). Tutkimuskysymykseni käsittelevät sitä, 1) miten monilukutaitoa määritellään kirjallisuudessa? Ja sitä, 2) millä tavalla monilukutaito näyttäytyy toiminnallisesti teksteissä? Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni koostuu tieteellisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista. Tutkimusaineisto kerättiin Google Scholarista ja Helkasta. Sisäänotto ja poissulkukriteerien laatimisen ja soveltamisen jälkeen jäljelle jäi 14 vuosina 2018–2023 julkaistua artikkelia. Niistä kymmenen oli suomenkielisiä ja neljä englanninkielisiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Saamani tulokset osoittivat, että monilukutaitoa määritellään kirjallisuudessa usealla eri tavalla. Kuitenkin seitsemän eri määritelmää toistui johdonmukaisesti tutkimusartikkeleissani. Niistä muodostui alaluokat: sosiokulttuurisuus, lukija tiedonvastaanottajana ja –muokkaajana, kriittisyys, globaalius, teknologian lukutaidot, oppilaiden omat tekstiympäristöt ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Toiminnallisesti monilukutaito näyttäytyy erityisesti artikkeleissa, joissa on New London Groupin (1996) monilukutaidon pedagogiikan mukainen näkemys monilukutaidosta. Lopulta monilukutaito ja monilukutaidon pedagogiikka ovat melko yhteenkietoutuneita määritelmiä.

Tämän tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin Banduran sosiaalis-kognitiivista teoriaa, jonka mukaan minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön arviota omista taidoista suhteessa suoritettavaan tehtävään. Tutkimuksen aiheeksi valikoitui matemaattinen minäpystyvyys, sillä heikentynyt matematiikan osaaminen on herättänyt huolta suomalaisessa yhteiskunnassa. Viimeisimmistä PISA-tuloksista käy ilmi, että matematiikan osaamisen trendi on edelleen laskeva. Aiheessa näkyy yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi myös oma kiinnostukseni matematiikan oppimista ja erityisesti sen haasteita kohtaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälainen merkitys minäpystyvyydellä on matematiikan opiskelussa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haussa käytettiin Helkan sekä ERICin hakupalveluita. Tutkimuksen aineisto koostui pääosin ulkomaisesta tutkimuksesta. Aineisto rajattiin koskemaan tutkimuksia, joissa oli tutkittu alakouluikäisiä oppilaita. Tulokset luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikuttavat tekijät luokiteltiin kolmeen kategoriaan: opettajan, oppilaan ja kodin vaikutuksiin. Matemaattisen minäpystyvyyden oli havaittu vaikuttavan esimerkiksi oppilaiden suorituksiin, ongelmanratkaisutaitoihin, matematiikka-ahdistuksen tasoon, emotionaaliseen ja sosiaaliseen sitoutumiseen oppitunneilla sekä kiinnostukseen matematiikkaa kohtaan. Matemaattiseen minäpystyvyyteen vaikutti esimerkiksi opettajan tekemät pedagogiset valinnat ja tuki, vanhempien osallistuminen lastensa koulutukseen, sosioekonominen tausta sekä oppilaiden aiempi menestys. Oppilaan iän ja sukupuolen vaikutuksesta matemaattiseen minäpystyvyyteen oli keskenään ristiriitaisia tuloksia. Minäpystyvyys on tärkeää ottaa huomioon opetuksessa, jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta ja oppilaiden taustalla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta oppimiseen. Opettaja voi vaikuttaa oppilaiden minäpystyvyyteen esimerkiksi pedagogisilla valinnoilla opetuksen toteutuksessa. Myös opettajan lämmin suhde oppilaisiin tukee minäpystyvyyden kehitystä. Minäpystyvyys on tekijä, joka tulisi ottaa huomioon jo koulutettaessa tulevia opettajia.

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.