Browsing by department "Teacher Education"
Now showing items 1-20 of 572
-
(2019)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä lasten tunnetaidoista ja miten niitä voidaan edistää 3–5-vuotiailla lapsilla. Tavoitteena oli saada tietoa lasten tunnetaidoista ja siitä, miten varhaiskasvatuksen opettaja voi edistää lasten tunnetaitojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu tunteisiin ja tunnetaitoi-hin liittyvistä erilaisista tutkimuksista kuten Köngäs (2018). Hyödynsin tunnetaito-oppaita li-säämään ymmärrystä tunnetaidoista ja keinoista niiden edistämiseksi. Lisäksi käytin Var-haiskasvatussuunnitelman perusteita 2018 tässä tutkimuksessa tuomaan näkökulmaa siitä, miten ne velvoittavat edistämään ja tukemaan lasten tunnetaitoja. Tunnetaitojen, kuten tunteiden nimeämisen, ilmaisun ja säätelyn ongelmat näkyvät yhä enemmän varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänä on tu-kea lapsen tunnetaitoja. Tunnetaitoihin tulisi perehtyä jotta voisi alkaa edistämään niiden kehitystä tavoitteellisesti. Tutkimusta toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoa hankittiin haastattelemalla kol-mea varhaiskasvatuksen opettajaa helsinkiläisistä päiväkodeista. Aineisto analysoitiin sisäl-lönanalyysin avulla. Tämän aineiston valossa näyttää siltä, että tunnetaitoja voidaan tukea varhaiskasvatukses-sa. Varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa siihen olemalla sensitiivinen ja pyrkimällä tunnistamaan lasten tunnetaidot ja etsimällä keinoja tukea niitä. Haastattelujen perusteella näyttäisi, että 3–5-vuotiaiden tunnetaitojen kehittyminen on eritasoista, mikä vaikuttaa opet-tajien valitsemiin keinoihin toteuttaa tunnetaitojen opettelua ryhmässä. Haastateltavat toi-voisivat että tunnetaitomateriaaleja olisi enemmän saatavilla ja täydennyskoulutuksia tu-kemaan heidän tunnetaitojen osaamista.
-
(2020)Digitaalisella teknologialla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Sen käyttäminen työvälineenä osana varhaiskasvatuksen pedagogisia käytäntöjä kasvaa jatkuvasti, mutta teknologian syvempiä merkityksiä ja sen sosiaalisia vaikutuksia pohditaan varhaiskasvatuksessa harvemmin. 360-asteinen pedagoginen videodokumentaatio on vähitellen lisääntymässä varhaiskasvatuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 360-videokameran käyttömahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa ja pohditaan siitä syntyviä merkityksiä ja sitä, kuinka nämä merkitykset tulisi huomioida. Tutkielman pohjavireenä on tarkastella käytännön ja teorian rajapintoja. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin käsitteellisellä pohdinnalla, joka pohjautui kokonaisuuksien tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen keskittyvään hermeneuttiseen metodiin. Näkökulmia 360-videokameran – ja teknologian yleensä – merkitysten tarkasteluun oli neljä: 360-videokamera instrumenttina, olemuksena, inhimillisen toiminnan laajentumana ja vallan välineenä. Pääviitekehyksinä toimivat Martin Heideggerin, Marshall McLuhanin ja Michel Foucault’n ajatukset teknologiasta. 360-videoteknologian tarkastelu paljasti sen kantavan ja mahdollistavan monia merkityksiä, joista ilmeisimmät olivat valvontaan liittyvät merkitykset. 360-videokameralla kuvaaminen tai sillä kuvatun materiaalin käsittely voi paljastaa ja muuttaa varhaiskasvatuksen vuorovaikutussuhteita tai lasten leikkejä. Osaa näistä merkityksistä ja niiden vaikutteista voidaan käsitellä pedagogisesti perustelluilla käytännöillä. Tutkimuksen perusteella 360-videokameraa voi suositella varhaiskasvatukseen pedagogiseen dokumentointiin, teknologiakasvatukseen ja lasten leikkeihin. Teoreettinen tieto teknologian roolista yhteiskunnassa lisäisi varhaiskasvatuksessa teknologiaa koskevan kasvatustoiminnan laatua ja kasvatustietoisuutta. Tutkielma sai pohtimaan erityisesti teknologian ja demokratian suhdetta. Koska teknologia ei merkityksellisty vain työkaluna, vaan myös sosiaalisena toimijana ja todellisuuden rakentajana, tulisi sitä tarkastella laaja-alaisemmin myös varhaiskasvatuksen käytännöllisessä kontekstissa sekä opettajien että lasten taholta etenkin inhimillisen toiminnan näkökulmasta.
-
(2020)Tutkimus selvitti 3-vuotiaan lapsen suhdetta pienempään sisarukseen ja sitä lähdettiin tutkimaan kahden tutkimusongelman avulla: Millä tavalla 3-vuotias lapsi osoittaa huomiotaan nuoremmalle sisarukselle ja millaisia nuorempaan sisarukseen liittyviä tunneilmaisuja vanhemmilla sisaruksilla on ilmennyt? Tutkimuksen tavoitteena oli saada lisätietoa alle 3-vuotiaiden lasten sisarussuhteesta ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten väliseen vuorovaikutukseen. Aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta on hyvin vähän, joten niiden perusteella ei ole mahdollista tehdä hypoteeseja. Tutkimukseen osallistui kolme perhettä, joissa jokaisessa oli äidin ja isän lisäksi 3-vuotias isompi sisarus ja pienempi noin vuoden ikäinen kuopus. Aineisto tutkimusta varten kerättiin sekä vanhempien että isomman sisaruksen haastatteluilla sekä lisäksi sisarusten toimintaa observointiin vähintään kahdessa arkisessa tilanteessa, esimerkiksi ulkoilu- ja syömistilanteessa. Havainnointilanteet kuvattiin videokameralla ja haastattelut äänitettiin, jotta tutkimuksen aineistoon pystyttiin palaamaan helposti monta kertaa. Jokainen isosisarus osoitti pikkusisarukselleen huomiota oman persoonallisuuden ja tilanteeseen vaikuttavien ärsykkeiden mukaisesti. Tutkimuksen tulokset eivät ole luotettavia ja yleisesti päteviä, koska aineistoni ja otokseni ovat niin vähäiset. Äitien kertoman mukaan voin kuitenkin todeta, että lapsen aikaisempi toimintaympäristö vaikuttaa siihen, kuinka hän suhtautuu ja toimii pikkusisaruksen kanssa. Tutkimuksen perusteella isosisarus käyttäytyy positiivisemmin ja empaattisemmin pikkusisarusta kohtaan, jos hän on tottunut esimerkiksi päiväkodissa jakamaan sekä huomiota että tavaroita muiden lasten kanssa.
-
(2020)This thesis investigated the relationship of a 3-year-old child to a smaller sibling. Two main questions were: In what ways does a 3-year-old child pay attention to a younger sibling and what kind of emotional expressions of a younger sibling have older siblings experienced? There is very little previous research on the subject, which makes it impossible to make hypotheses. Three families participated in the research, which all had mom, dad, a 3-year-old and a younger sibling. The material for the study was collected through interviews with both the parent and the older sibling. There was also observation of children`s play and different situations. Each of the older siblings drew attention to their little sibling according to their own personality. According to the study, the child's previous environment also influences how he or she reacts and acts with his or her little sister. According to the study, a sibling will behave more positively and empathically towards the sibling if he or she is used, for example, in kindergarten to share both attention and goods with other children.
-
(2020)Tutkimus selvitti 3-vuotiaan lapsen suhdetta pienempään sisarukseen ja sitä lähdettiin tutkimaan kahden tutkimusongelman avulla: Millä tavalla 3-vuotias lapsi osoittaa huomiotaan nuoremmal-le sisarukselle ja millaisia nuorempaan sisarukseen liittyviä tunneilmaisuja vanhemmilla sisa-ruksilla on ilmennyt? Tutkimuksen tavoitteena oli saada lisätietoa alle 3-vuotiaiden lasten sisa-russuhteesta ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten väliseen vuorovaikutukseen. Aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta on hyvin vähän, joten niiden perusteella ei ole mahdollista tehdä hypoteeseja. Tutkimukseen osallistui kolme perhettä, joissa jokaisessa oli äidin ja isän lisäksi 3-vuotias isompi sisarus ja pienempi noin vuoden ikäinen kuopus. Aineisto tutkimusta varten kerättiin sekä vanhempien että isomman sisaruksen haastatteluilla sekä lisäksi sisarusten toimintaa ob-servointiin vähintään kahdessa arkisessa tilanteessa, esimerkiksi ulkoilu- ja syömistilanteessa. Havainnointilanteet kuvattiin videokameralla ja haastattelut äänitettiin, jotta tutkimuksen aineis-toon pystyttiin palaamaan helposti monta kertaa. Jokainen isosisarus osoitti pikkusisarukselleen huomiota oman persoonallisuutensa ja tilantee-seen vaikuttavien ärsykkeiden mukaisesti. Tutkimuksen tulokset eivät ole luotettavia ja yleisesti päteviä, koska aineistoni on pieni. Äitien kertoman mukaan voin kuitenkin todeta, että lapsen aikaisempi toimintaympäristö vaikuttaa siihen, kuinka hän suhtautuu ja toimii pikkusisaruksen kanssa. Tutkimuksen perusteella isosisarus käyttäytyy positiivisemmin ja empaattisemmin pik-kusisarusta kohtaan, jos hän on tottunut esimerkiksi päiväkodissa jakamaan sekä huomiota että tavaroita muiden lasten kanssa.
-
(2020)Tutkielman tarkoituksena on kuvata 4-5-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn vaikeuksien ilmenemistä sekä esitellä erilaisia keinoja näissä vaikeuksissa tukemiseen. Tutkielman keskeinen tavoite on selvittää, miten eri tavoin tunteiden säätelyn vaikeudet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat lapsia näissä vaikeuksissa. Tutkimukseen osallistui Helsingin ja Espoon kaupungeilla sekä yksityisellä sektorilla toimivia varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Vastauksia tuli yhteensä kuusi kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköpostitse lähetettyjen avoimia kysymyksiä sisältävien haastattelulomakkeiden avulla. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi tunteiden säätelyn vaikeuksien monimuotoinen ilmeneminen esimerkiksi aggression tai vetäytyneisyyden kautta. Vastauksissa mainittiin myös ilmenevät haasteet leikkitilanteissa toisten kanssa sekä kerrottiin muun muassa arjen rutiinien ja siirtymien tuovan esille vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Vaikeuksissa tukemiseen liittyen vastauksissa korostuivat erityisesti tunteiden sanoittamisen ja aikuisen läsnäolon merkitys sekä oppimisympäristön ja erilaisten tunnemateriaalien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla arjessa.
-
(2019)Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä 4–6-vuotiailla lapsilla esiintyvistä matemaattisen ajattelun haasteista sekä niistä tilanteista, joissa näitä haasteita ilmenee. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita, millaisia erilaisia keinoja varhaiskasvatuksen opettajilla on auttaa lasta näissä haasteissa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin seuraavan kolmen tutkimuskysymyksen pohjalta: Minkälaisia haasteita 4–6-vuotiaiden lasten matemaattisessa ajattelussa ilmenee? Millaisissa yhteyksissä tai tilanteissa varhaiskasvatuksen opettajat huomaavat nämä haasteet? Millä tavoin varhaiskasvatukset opettajat pyrkivät vastaamaan lasten matemaattisen ajattelun haasteisiin? Tutkimuksen aineisto koostui kolmen, Helsingissä ja Espoossa työskentelevän varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja osin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysissä aineistosta saadut tulokset ryhmiteltiin tutkimuskysymyksittäin pienemmistä alaluokista suurempiin pääluokkiin, jotka pohjautuivat pääosin aiemmin esitettyyn teoriaan aiheesta. Tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien havaitsemat lasten matemaattisen ajattelun haasteet olivat keskenään samankaltaisia. Haasteet ilmenivät heikkoutena lukumääräisyyden tajun, laskemisen taitojen ja aritmeettisten perustaitojen osa-alueilla. Lisäksi haasteita esiintyi lasten rakenteellisiin ominaisuuksiin liittyvissä ongelmissa. Opettajien havaitsemat haasteet olivat linjassa tutkimusta ohjaavan teorian kanssa. Haasteita havaittiin pääasiassa opetuksellisissa tilanteissa, eri tehtävätyyppejä tehdessä sekä arkisissa tilanteissa, joissa tarvitaan matemaattisia taitoja. Opettajat esittivät konkretian keinoja, lapsen oppimisen jatkuvaa havainnointia ja lapsen tasoon sopivia tehtäviä tärkeimmiksi keinoiksi tukea lasta matemaattisen ajattelun haasteissa.
-
(2020)Aiempien tutkimusten perusteella lapsen motorisen kehityksen tukemista voidaan pitää tärkeänä seikkana lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja oppimisen kannalta. Monet lapset eivät saavuta fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisia määriä aktiivisuutta päivässä, mikä voi olla haitallista myös motorisen kehityksen kannalta. On siis tärkeää selvittää, miten karkeamotorista kehitystä voidaan tukea. Tässä tutkimuksessa etsitään keinoja 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorisen kehityksen tukemiseen fyysisen oppimisympäristön kannalta ulkona esiopetuksessa ja päiväkodissa. Karkeamotoriikalla tarkoitetaan kehon suurilla lihasryhmillä tehtäviä liikkeitä, joita usein tarvitaan myös motorisissa perustaidoissa ja niiden harjoittelu alkaa jo varhaislapsuudessa. Karkeamotoriikan kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä harjoittelun määrä. Myös fyysisen aktiivisuuden määrällä on monien tutkimusten mukaan vaikutusta motoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voidaan tutkia monilla tavoilla, mutta usein käytetään apuna erilaisia mittareita ja arviointimenetelmiä, jotka on motoriikan arviointia varten kehitetty. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin seitsemää vertaisarvioitua tutkimusta, jotka liittyivät motorisen kehityksen tai fyysisen aktiivisuuden ja ulkona sijaitsevan fyysisen oppimisympäristön suhteeseen. Nämä tutkimukset on julkaistu Pohjoismaissa tai Yhdysvalloissa vuosina 2004-2019. Tutkimukset on toteutettu erilaisia tutkimusmenetelmiä ja motoriikan arviointiasteikkoja käyttäen, mutta kaikissa tutkimuksissa tutkimusotokseen kuului 5-6- vuotiaita, joita tarkasteltiin joko päiväkodissa tai esikoulussa. Monissa tutkimuksissa myös ympäristöä arvioitiin ja mitattiin erilaisin menetelmin. Katsauksessa selvisi, että fyysisellä oppimisympäristöllä on vaikutusta karkeamotoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voitiin tukea ja fyysistä aktiivisuutta lisätä luonnonmukaisemmalla pihalla ja kasvattamalla luonnossa liikkumisen määrää. Myös suurempi piha-alueen koko ja pinnanmuotojen vaihtelut sekä vähäisemmät määrät erilaisia alustoja pihalla olivat yhteydessä parempiin karkeamotorisiin taitoihin. Huomionarvoisia tuloksia löydettiin myös ulkoilun määrän ja fyysisen aktiivisuuden suhteesta. 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorista kehitystä voidaan siis tukea käytännönläheisillä ratkaisuilla, kuten pidentämällä ulkoiluaikoja, kasvattamalla luontoretkien määrää ja rakentamalla tarpeeksi suuria pihoja.
-
Ääni puhumattomalle. Valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa. (2020)Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on häiriö, jossa lapsi ei tietyissä tilanteissa puhu lainkaan. Koska häiriö puhkeaa usein varhaislapsuudessa ja puhumattomuus ilmenee yleensä kodin ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, on tietoisuuden lisääminen aiheesta varhaiskasvatuksen parissa tärkeää. Valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä tarkennettiin osallisuuteen liittyviä ja siihen vaikuttavia ja sitä tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on löytää pedagogisia työkaluja ja menetelmiä valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden valikoivasta puhumattomuudesta työkokemusta omaavan varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on muutettu tekstimuotoon. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kokivat ettei valikoiva puhumattomuus vaikuttanut merkittävästi osallisuuden toteutumiseen, kun aikuinen oli sitoutunut sen tukemiseen. Osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen ja tukemiseen käytettiin monipuolisia esteettömän viestinnän menetelmiä, kuten kuvia, piirtämistä ja viittomia. Käyttöön valikoituneet, kullekin lapselle toimineet menetelmät olivat yksilöllisiä ja riippuivat lapsen persoonallisuudesta ja mielenkiinnonkohteista. Oleellisinta oli aikuisen vastuu ja sensitiivisyys sekä turvallisen ja positiivisen ilmapiirin luominen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa osallisuuden tukemisella olevan merkitystä paitsi lapsen hyvinvointiin myös valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutumiseen.
-
(2020)Tiivistelmä: Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan ylikeskittymistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä eli ADHD:ssa. Tutkielman tarkoituksena oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrkiä kuvaamaan tutkimustietoa ylikeskittymisestä ADHD:ssa. Aihetta koskevan tiedonhaun perusteella voidaan todeta kyseessä olevan melko huonosti tunnettu ja vähän tutkittu ilmiö. Tutkimuskysymykset, joihin katsauksessa etsittiin vastauksia, olivat: 1. Onko ADHD:n ja ylikeskittymisen välillä yhteys? ja 2. Millaisia selittäviä tekijöitä ylikeskittymisen ilmenemiselle ADHD:n yhteydessä on esitetty? Taustaoletuksena esitettiin, että ylikeskittyminen ja ADHD ovat yhteydessä toisiinsa ja selittävänä tekijänä ylikeskittymiselle esitetään ADHD:lle ominaiset poikkeavuudet tarkkaavuuden säätelyssä. Menetelmät. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa yhdistellään ja vertaillaan ylikeskittymistä ja ADHD:ta koskevia tutkimustuloksia. Tutkielmassa aineiston haku, rajaus ja analyysi toteutettiin systemaattisesti. Aineiston haussa käytettiin Helkatietokantaa, jossa hakusanoina oli ”Hyperfocus AND ADHD” sekä ”Hyperfocusing AND ADHD”. Hakutuloksien rajaamiseksi aineistolle oli määritelty sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineiston analyysi toteutettiin temaattisena analyysina. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten perusteella ei voida yksiselitteisesti todeta, onko ylikeskittymisen ja ADHD:n välillä olemassa yhteys. Kahdessa tutkielman aineistoon kuuluvassa tutkimuksessa löydettiin yhteys, mutta yhdessä tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty. Kahden tutkimuksen tuloksista taas ei ollut mahdollista tehdä johtopäätöksiä yhteyksistä. Tutkielmassa selvitettiin myös, millaiset tekijät saattavat selittää ylikeskittymistä ADHD:ssa. Ylikeskittymistä selittävistä tekijöistä yleisimmin tutkimusartikkeleissa esitettyjä olivat motivaatioon ja tarkkaavuuden säätelyyn liittyvät tekijät. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ilmiön ymmärtämiseksi, mutta ylikeskittyminen voi mahdollisesti olla aikaansaamisen ja positiivisten kokemusten lähde ihmisille, joilla on ADHD.
-
(2020)Tiivistelmä Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaisilla keinoilla ADHD-oireista lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tukitoimista ADHD-oireisten lasten osalta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa, mutta voidaan olettaa, että tukitoimilla on positiivinen vaikutus lapsen oppimiseen ja kehitykseen. Tutkimuksessa esitellään keinoja ADHD-oireisten lasten hyvinvoinnin tukemiseksi päiväkodissa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui yhteensä neljästä teoksesta: Peitson ja Närhen Konsultaatiomalli päiväkoteihin - jäsentynyttä tukea levottomille lapsille (2015), Sinkkosen ja Korhosen Pulassa lapsen kanssa (2015), Berggrenin ja Hämäläisen ADHD-käsikirja (2018) sekä Sandbergin ADHD ja oppimisen tuki (2018). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui toiminnan strukturoinnin, päiväkodin toimintaympäristön ja palautteen merkitys ADHD-oireisen lapsen tukemisessa. Toiminnan strukturoinnissa korostuivat selkeät ohjeet ja säännöt sekä rutiinit ja säännöllinen päivärytmi. Toimintaympäristön selkeyttämisen lisäksi erilaiset apuvälineet koettiin tärkeiksi. Myös positiivisen palautteen merkitys korostui kaikissa teoksissa.
-
(2020)Tavoitteet. Pivotal Response Training menetelmä on kehitetty autististen lasten kielen, sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen kehittämiseksi. PRT-menetelmä keskittyy ydinvalmiuksien, kuten leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. (Hyytiäinen, Kinnunen, Timonen & Ylönen, 2008.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka Pivotal Response Training (PRT) menetelmä vaikuttaa leikkitaitojen kehittymiseen ja muuttuuko leikin luonne menetelmän myötä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristö vaikuttaa menetelmän toteuttamiseen ja millainen on aikuisen rooli menetelmän tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on autismi, sekä leikki, vuorovaikutus ja kommunikointi autistisella lapsella. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) henkilöä, jotka ovat joko PRT-ohjaajia tai menetelmään osallistuneen lapsen vanhempia. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksien mukaan PRT-menetelmän myötä yksin- ja yhteisleikissä tapahtuu muutosta. Menetelmää voi toteuttaa jokaisessa ympäristössä, mutta ympäristön muokkaamisen avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusaloitteita. Tuloksista ilmenee, että aikuisen rooli on korostunut menetelmässä. Aikuinen toimii lapsen aktiivisena havainnoijana ja mahdollistaa tilanteita, joissa harjoitella muun muassa leikkitaitoja ja vuorovaikutusta.
-
(2019)Aiemmat tutkimukset ja keskeinen teoria aiheesta osoittavat, että ilman aikuisen sensitiivi-syyttä ja emotionaalista herkkyyttä aikuisen on mahdoton tavoittaa lapselta tulevia aloitteita ja sanattomien viestien merkitystä. Pedagogisesti sensitiivisellä aikuisella on muun muassa kyky tunnistaa lapsen tunnetiloja sekä taito vastata niihin sopivalla tavalla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksenopettajien käsityksiä sensitiivisen aikuisen merkityksestä ja tarkastella sitä, millä tavoin sensitiivisyys opettajien mukaan ilme-nee heidän toiminnassaan päiväkodin arjessa. Tutkimuksessa kysytään 1) Mitä merkityksiä varhaiskasvatuksen opettajat antavat aikuisen sensitiivisyydelle lapsen kohtaamisessa päi-väkodissa? 2) Millä tavoin varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat sensitiivisyyden lasta koh-taan ilmenevän omassa toiminnassaan? Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastatte-lemalla kolmea varhaiskasvatuksenopettajaa. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidun haas-tattelun avulla, ja tutkimusongelmaan pyrittiin etsimään vastauksia analysoimalla haastatte-luista saatua aineistoa sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen aineiston analysointi tehtiin pääasiassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen, mutta osittain käytettiin myös teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista kävi esille, että kaikki varhaiskasvatuksenopettajat pitivät aikuisen sensi-tiivisyyttä ensisijaisen tärkeänä ominaisuutena päiväkodissa työskentelevälle henkilölle. Sensitiivisyys koettiin asiana, joka on opettajan työn ytimessä. Tutkimustulosten mukaan sensitiivisyys nähtiin erityisesti aikuisen kykynä luoda lämmin vuorovaikutussuhde lapsen ja aikuisen välillä. Haastateltavat kuvasivat sensitiivisyyden ilmenevän toiminnassaan tietyn-laisena lapsen kannattelemisena, joka tulee esille muun muassa aikuisen ilmeissä ja eleissä, sekä lapsen sanallisena ja fyysisenä kannustuksena. Haastatteluista saadut tulokset olivat keskenään varsin yhteneväisiä sekä keskenään, että aiheeseen liittyvän keskeisen teorian kanssa.
-
(2020)Objectives The objective of this treatise was to clarify preconditions for adult participation for the under three-year-old children`s free play and its effects on the child`s development. It is expected that this treatise gives information about how the adult can participate in the under three-year- old child`s play in the free play situations of the early childhood education and how the adult`s presence in the free play affects the child`s later development. Methods This treatise was carried out as a qualitative treatise. Ideas which dominate on the field of the early childhood education were cleared in the treatise as a describing literature look from the phenomenon to be examined. A pedagogical treatise five (5) of which were university based studies was selected to be a research material altogether and two (2) polytechnic based studies. Results and conclusions The results of this treatise showed that adult`s participation in the free play required of the adult, I play the securing of preconditions, the creation of the safe play environment, attitude which is open to the play and presence in the play. For the play enough time, the suitable premises and toys which are safe to child. Placing of the adult and opportunity to touch during the play promoted the forming of the safe play environment near. The adult`s presence in the play meant not only active participation in the play but the adaptation of the own role according to children`s needs. The adult participation in the under three- year – old child`s free play promoted the child`s welfare, social skills and development of play skills. The adult prevented the establishing of the play roles in the group and helped the child to join the play along. The child committed more deeply to the play when the adult participated in the play. The results show that the adult strengthens the child`s development when participating in the free play.
-
(2020)Kosketuksen vastaanottaminen on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle tärkeää. Kosketus on tapa viestiä, luoda suhdetta toiseen ja oppia. Tämä tutkimuksen tavoitteena oli kuvata millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen tapoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös kuvata syitä, joiden takia aikuinen jättää varhaiskasvatuksessa koskettamatta lapseen. Teoreettisena viitekehyksenä oli aiempia tutkimuksia kosketuksen merkityksestä lapselle ja minkälainen suhde aikuisilla, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa, on lapsen koskettamiseen. Viitekehyksessä oli myös aikuislähtöisen kosketuksen eri muotoja varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksinä ovat: (1) Millaisia erilaisia aikuislähtöisiä kosketuksen muotoja on aikuisen ja lapsen välillä varhaiskasvatuksessa ja (2) Minkälaisista syistä varhaiskasvatushenkilöstö ei kosketa lasta? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistoksi valikoitui seitsemän artikkelia vuosilta 2011–2020. Aikuisen tavat koskettaa lasta olivat omalla tavallaan hyvin universaalit. Yleisin kosketuksen muoto aikuisen ja lapsen välillä liittyi kosketukseen, jolla osoitettiin kiintymystä tai lohdutettiin. Kosketus oli aikuisen työkalu hallita paremmin tilanteita. Suuri syy miksi aikuiset jättivät koskettamatta lapsiin oli se, että he pelkäsivät syytöksiä lasten väärinkäytöstä. Aikuisen oma epävarmuus koskettamisesta vaikutti myös. Lopuksi todettiin, että koskettaminen on tärkeä väline varhaiskasvatuksessa. Tutkimus osoitti kuinka tärkeäitä ovat lisätutkimukset koskettamiselle varhaiskasvatuksessa.
-
(2020)Viime syksynä suorittamani opetusharjoittelun jälkeen minulle muodostui vahva mielenkiinto tutustua tarkemmin siihen, mitä opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta on tutkittu. Tutustuttuani aihepiirin tutkimuksiin minulle selvisi, että opettajan ja oppilaan välisen positiivisen suhteen on tutkittu olevan yhteydessä oppilaan koulumenestykseen (Fredriksen & Rhodes, 2004, s. 45). Suhteen laadun on tutkittu olevan yhteydessä sen lisäksi myös muihin oppilaan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi oppilaan kouluun sitoutumiseen ja jaksamiseen (Birch & Ladd, 1997 s. 62; Muhonen ym., 2016, s. 113). Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä ammatillista suhdetta. Tarkoituksenani on määritellä, mitkä eri tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde muodostuu alakoulussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2020 aikana. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on tyypillistä, että sen avulla jostakin tietystä asiasta pyritään luomaan mahdollisimman laaja yhteenveto. Tässä tutkielmassa tutkimusaineistoa etsittiin pääsääntöisesti Helsingin yliopiston Helka-kirjastosta ja Google Scholar hakukoneesta. Hakusanoina toimivat muun muassa ’’Student-teacher relationship’’, ’’Pedagogical relation’’ ja ’’Sosiaaliset suhteet’’. Aineistokseni valikoituivat pääosin 2000-luvulla ilmestyneet suomen- ja englanninkieliset teokset, jotka sisälsivät tutkimuskysymykseni kannalta oleellisia tuloksia. Käytin tutkielmassani 33 eri lähdeteosta, joista 13 vastasi suoraan tutkimuskysymykseeni. Määrittelin löytämästäni tutkimusaineistosta pedagogiseen suhteeseen vaikuttaviksi päätekijöiksi ympäristön, opettajan ja oppilaan. Ympäristöön liittyviksi alatekijöiksi määrittelin ajan ja muut oppilaat. Opettajaan ja oppilaaseen liittyviksi alatekijöiksi määrittelin opetusmetodit, etnisen taustan, luonteenpiirteet, sukupuolen, perhetaustan, oppimisvaikeudet, oppilaan asenteen ja kehitysvammat. Vaikka osa suhteeseen vaikuttavista tekijöistä liittyy melko pysyviin ihmisen ominaisuuksiin, on opettajan tärkeä tiedostaa oman toimintansa reflektointi ensisijaisena keinona suhteiden laadun parantamisessa. Tarkoituksenani on tutkia pedagogista suhdetta lisää pro-gradu tutkielmassani oppilaiden kokemusten näkökulmasta.
-
(2020)Tavoitteet. Vain kolmannes suomalaisista nuorista kokee saavansa kunnollisia valmiuksia kouluun tai lähiympäristöön vaikuttamiseen (Myllyniemi 2018). Samanaikaisesti 83% alaluokkien opettajista katsoo, ettei ole saanut riittävästi koulutusta demokratiakasvatuksen toteuttamiseen koulussa (Opetushallitus 2011). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia yhteiskunnallisia toimijoita opettajaopiskelijat ovat, miten he näkevät yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kasvattamisen ja millaisia valmiuksia opettajankoulutus antaa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kasvattamiseen. Teoreettisenä viitekehyksenä käytän aktiivisen kansalaisen ja demokratiakasvatuksen käsitteitä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta artikkelista, joista kolmessa käsiteltiin suomalaista opettajaopiskelijaa ja opettajankoulutuslaitosta. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajaopiskelijat pitivät aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tärkeänä tavoitteena. Suomalaiset opettajaopiskelijat pitivät opettajaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja käyttivät demokraattisia menetelmiä opetuksessaan. Erilaisilla kansalaiskasvatukseen liittyvillä ohjelmilla oli vaikutusta opettajaopiskelijoiden yhteiskunnallisen ymmärryksen kasvuun, mutta kriittisyys ei johtanut yhteiskunnallisen toimijuuden kehittymiseen. Suomalainen opettajaopiskelija lähestyi tarkasteltavassa aineistossa yhteiskunnallista kasvatusta säilyttävän perinteen kautta siinä missä muut länsimaalaiset opettajaopiskelijat näkivät tärkeänä kriittisemmän lähestymistavan yhteiskuntaan. Tässä mielessä suomalainen opettajaopiskelija asemoituu lähemmäs turkkilaisia opiskelutovereitaan kuin länsimaisia opiskelijakollegoitaan.
-
(2020)Lapsen kilpaurheiluharrastus vaatii koko perheeltä ajankäytön suunnittelua. Itse entisenä kilpaurheilijana olen kokenut harrastuksen vaikutuksen kilpaurheilevan lapsen ajankäyttöön. Tämän lisäksi minua kiinnostaa tutkia, miten kilpaurheiluharrastus määrittelee koko perheen ajankäyttöä. Tutkimuksen haasteeksi muodostui aiheesta tehtyjen aiempien tutkimusten vähäisyys. Aikaisemmat tutkimukset ovat olleet ajankäyttötutkimuksia perheiden, nuorten ja työssäkäyvien ajankäytöstä. Kilpaurheilun ja liikunnan määrää on tutkittu urheilijoiden itse täyttämillä urheilupäiväkirjoilla ja kyselyillä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on näihin aiempiin tutkimuksiin perustuen muodostaa yhtenäinen synteesi, joka vastaa tutkimuskysymykseeni: millaista ajankäyttö on kilpaurheilevan lapsen perheessä? Tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu kuudesta eri tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsaukseni aineisto löytyi pääosin Googlen, Google Scholarin ja Helsingin yliopiston hakupalveluiden Helkan ja Heldan kautta. Valitsin aineistoa katsaukseeni sen perusteella, miten aineisto soveltui ja vastasi tutkimuskysymykseeni. Tutkimuskysymykseni on laaja, jonka takia muodostin tutkimuskysymyksen avuksi kahdeksan alakysymystä. Alakysymykset käsittelevät ajankäyttöä eri näkökulmista, jolloin ne yhdessä vastaavat itse päätutkimuskysymykseeni. Aineistoni keruu ja analysointi toteutettiin kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan aineistolähtöisesti. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä analyysitekniikkana koodaamista. Tarkoituksena on koota yhteen aiheesta tehtyjä aiempia tutkimuksia, tiivistää niistä esiin tulleita tutkimustuloksia ja muodostaa uusia näkökulmia. Nuoren kilpaurheilun harrastamiseen kuluu merkittävä osa hänen ajastaan. Kilpaurheilijoille nuorille liikuntaa ja urheilua kertyi viikon aikana suuri määrä, joka vaihtelee iästä ja urheilulajista riippuen. 13–18-vuotiailla kilpaurheilijoilla harjoitusten määrä oli jopa noin 18 tuntia viikossa. Vanhempien ansio- ja kotityöt vievät suuren osan vuorokaudesta. Heille vapaa-aikaa kertyi päivittäin noin neljä ja puoli tuntia. Tuloksista ei ollut mahdollista havaita, kuinka paljon aikaa vanhemmilta menee lastensa harrastuksen osallistumiseen. Suurin osa kilpaurheilijoiden lasten vanhemmista kertoi osallistuvansa lapsen harrastukseen enimmikseen kuljettamalla lasta harjoituksiin ja kilpailutapahtumiin. Jatkotutkimusideana olisi tutkia empiirisesti esimerkiksi päiväkirja-aineiston avulla kilpaurheilevan lapsen perheen ajankäyttöä, jolloin myös vanhempien osallistumisesta saisi kattavia tutkimustuloksia.
-
(2019)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisilla työtavoilla ajattelun taitoja voidaan harjoitella sosiaalisen median avulla. Ajattelun taidot määritellään Bloomin uudistetun taksonomian mukaisesti, koska sen nähdään vastaavan Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) tapaa määritellä ajattelun taidot laaja-alaisissa osaamiskokonaisuuksissa. Tutkielman tavoitteena on tarjota kasvattajille tietoa siitä, miten sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää entistä enemmän opetuksessa. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto muodostuu 19 artikkelista, joissa sosiaalista mediaa on käytetty opetuksessa. Aineiston analyysi suoritettiin deduktiivisesti etsimällä aineistosta ajattelua harjoittavia työtapoja, jotka luokiteltiin Bloomin uudistetun taksonomian mukaisesti eri ajattelun tasoille. Tämän jälkeen analyysiyksiköt luokiteltiin vielä induktiivisesti, jotta työtavoista saatiin muodostettua yleiskuvaavia luokkia. Tuloksista selvisi, että ajattelun taitoja pystytään harjoittelemaan monin eri tavoin sosiaalisen median avulla. Projektit havaittiin erinomaiseksi keinoksi harjoitella ajattelun taitoja monipuolisesti. Tuloksista selvisi myös, että samoilla työtavoilla pystyttiin harjoittelemaan eri ajattelun tasoja. Tästä voidaan päätellä opettajan roolin olevan merkittävä ajattelun ohjaamisessa, jotta opiskelija saadaan ohjattua käyttämään hänelle uusia ajattelun taitoja. Tutkimuksesta voidaan päätellä sosiaalisen median olevan toimiva väline ajattelun harjoittelemiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin enemmän täsmätutkimusta aiheesta, jotta saataisiin selville, voisiko sosiaalisen median käytöllä kehittää ajattelun taitoja perinteistä opetusta tehokkaammin. Lisäksi tarvitaan lisätietoa opiskelijoiden käyttökokemuksista.
-
(2020)Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tunteiden merkityksen oppimiseen. Tunteet ovat läsnä korkeakoulukontekstissa ja ne vaikuttavat muun muaassa oppilaiden suoriutumisee. Näitä opiskeluun liitettyjä tunteita kutsutaan akateemisiksi tunteiksi (academic emotions). Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta, miten akateemisia tunteita on tutkittu ja miten tunteista puhutaan nykykirjallisuudessa. Aihe rajattiin koskemaan korkeakoulukontekstia, eli korkeakoulun opiskelijoita sekä opettajia. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kokonaiskuvaa siitä, miten akateemisia tunteita on tutkittu ja millä tavoin akateemisten tunteet näyttäytyvät 2010-luvulla tehdyn tutkimuksen valossa. Menetelmät. Tutkielma oli laadullinen ja toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollisti monipuolisen ja laajan sekä tutkimuskysymysten kannalta relevantin tutkimustiedon kokoamisen. Aineiston haku toteutettiin keväällä 2020, ja rajattiin koskemaan 2010-lukua. Tiedonhaussa käytettiin sähköisiä tietokantoja ja aineisto rajattiin koskemaan englanninkielisiä korkeimman sekä johtavan tason vertaisarvioituja julkaisuja. Analyysiin valikoitui kymmenen tutkimusartikkelia, jotka läpäisivät tarkasti määritetyn seulan. Aineistosta tutkittiin akateemisten tunteiden tutkimusmenetelmiä ja kuvauksia ja tuloksia peilattiin aiempiin akateemisia tunteita käsitteleviin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset lajiteltiin analyysissä kahteen teeman alle: tutkimukset akateemisiin tunteisiin vaikuttavista tekijöistä ja tutkimukset, jotka käsittelivät akateemisten tunteiden vaikutuksia muihin ilmiöihin. Tulokset osoittivat akateemisten tunteiden vastavuoroista suhdetta. Yksilölliset, yhteisölliset sekä tilannesidonnaiset tekijät olivat yhteydessä akateemisen tunteen syntyyn ja akateemisella tunteella oli vaikutus muiden ilmiöiden, kuten suoriutumisen tasoon opinnoissa. Tulokset osoittivat monipuolisten tutkimusmenetelmien hyödyn akateemisten tunteiden tutkimuksessa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kokosi tiedon tunteista osana oppimista ja opettamista korkeakoulukontekstissa. Tämä tutkielma antaa ehdotuksia tutkimuksen tekoon akateemisten tunteiden kentällä.
Now showing items 1-20 of 572