Browsing by discipline "Logopedia"
Now showing items 1-14 of 14
-
(2016)Aphasia is an aquired language disorder that can follow the loss or damage of brain tissue. A lot of methods for speech and language rehabilitation of aphasia have been developed and their efficacy in the chronic stages of aphasia have been studied. In Finland more than 6000 people each year are affected by aphasia as a result of a left-hemisphere stroke or other damage to the language areas of the brain. Most of them are patients of speech and langugage pathologists from the acute stage on, but there aren’t many studies of the methods or efficacy of rehabilitation of acute aphasia. In this study the purpose is to introduce previous research that have looked into the methods used by speech and language pathologists in the acute phase of aphasia, as well as to find information on the effectiveness of these methods. This study is a descriptive literature review. The data was collected using EBSCO-, ProQuest Linguistics - and PubMed databases. The search terms used in this descriptive literature review were aphasia, early, acute, rehabilitation and intervention. Data collection followed the selection criteria set out in the study: 1) the research was peer-reviewed, 2) year of publication from 2000 to 2016, 3) available in English language, 4) full text available, 5) The studied subject was speech and language pathology rehabilitation to people with aphasia following stroke and the rehabilitation began within 2 weeks after lesion and was carried out during 3 months from the starting point. The search returned 113 articles from which the application of selection criteria produced the final data of 7 items. Information retrieval and interpretation of data followed the principles of descriptive literature review. No conclusive evidence of the effectiveness acute aphasia speech therapy rehabilitation came up in my study. However, it would appear that the stroke patients not only tolerated but in many case benefitted from up to daily speech therapy rehabilitation. Methods used in the acute phase rehabilitation are not spesific to early interventions, but identical to those of chronic aphasia rehabilitation and their use often continues seamlessly from the acute stage onwards. Their usability in the acute phase after stroke was good.
-
(2016)Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko alle kouluikäisten lasten änkytysterapiamenetelmien käytöllä todettu olevan vaikutusta änkytyksen vähenemiseen tai häviämiseen, ja tutkia, minkälainen menetelmien mahdollinen vaikuttavuus on. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka aiheuttaa usein ahdistusta ja huolta lapsessa ja vanhemmissa, ja on tärkeää, että perhe saa siihen halutessaan apua. Puheterapeuttisen kuntoutuksen suunnittelussa erilaisten änkytysterapiamenetelmien tuntemus, sekä tieto niiden vaikuttavuudesta auttavat tekemään parhaat änkytyksen hoitoon liittyvät ratkaisut. Tässä tutkimuksessa kootaan yhteen tietoa erilaisista menetelmistä ja niiden vaikuttavuuksista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta, vuosina 2000-2016 julkaistusta, tutkimusartikkelista, jotka kerättiin Scopus- ja Ebsco-tietokannoista helmikuussa 2016. Molemmissa tietokannoissa hakulausekkeena oli stutter* AND child* AND speech therap* AND (intervent* OR method* OR manag* OR treatment OR rehabilit*). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytetään sekä epäsuoria, että suoria terapiamenetelmiä, ja kaikkien aineistossa esiintyneiden menetelmien kohdalla todettiin, että änkytysterapia vaikuttaa merkitsevästi änkytyksen vähenemiseen ja häviämiseen. Kaikkien menetelmien kohdalla raportoitiin lapsista, joiden änkytys hävisi terapian myötä kokonaan, ja niissä tutkimuksissa, joissa oli tutkittu menetelmän pitkäaikaista vaikuttavuutta, todettiin lasten olevan pitkän ajan seurannassa edelleen sujuvia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapialla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, ja näin ehkäistä monia ongelmia, joita pitkäaikainen ja hoitamaton änkytys voi henkilölle aiheuttaa.
-
(2016)Kaksikielisten lasten määrä kasvaa jatkuvasti Suomessa, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla kasvu on ollut viime vuosina nopeaa. Suurimmalle osalle kaksikielisistä lapsista kahden kielen omaksuminen sujuu ongelmitta, mutta joukossa on myös lapsia, joiden kielelliset taidot eivät kehity kummallakaan kielellä. Tällöin kyse voi olla kielellisestä erityisvaikeudesta. Kaksikielisten lasten kielellisen erityisvaikeuden arvioiminen voi olla haastavaa, sillä kaksikielisyyden ominaispiirteitä huomioivia arviointimenetelmiä ei juurikaan ole saatavilla, eikä kaksikielisten lasten kielenkehitystä ole mielekästä verrata pelkästään yksikielisten lasten kielenkehitykseen. Perinteisen testauksen rinnalle kaksikielisille lapsille on ehdotettu dynaamista arviointia, joka perustuu oppimisen kapasiteetin arvioimiseen, sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään lapsen osaamistasoon testaushetkellä. Tutkielmassa perehdytään dynaamiseen arviointiin ja sen mahdollisuuksiin kaksikielisten lasten arviointimenetelmänä. Aineisto kerättiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen tammi- ja helmi-kuussa 2016. Hakulauseke muodostettiin termien dynaaminen arviointi, kaksikielinen, lapsi ja kielellinen erityisvaikeus englanninkielisistä vastineista ja aineistohakuun käytettiin EBSCO:n Academic Search Complete-tietokantaa sekä ProQuestin Linguistics and Language Behavior Abstracts (LLBA)-tietokantaa. Aineistohaku rajattiin 2000-luvulla tehtyihin artikkeleihin, minkä lisäksi aineiston tuli olla vertaisarvioitua, sen tuli sisältää kaikki hakulausekkeen termit ja siitä tuli olla kokoteksti saatavissa. Haku tuotti yhdeksän artikkelia, joista neljä olivat samoja mo-lemmissa tietokannoissa. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui viisi artikkelia. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että dynaamista arviointia käytettiin erityisesti testaus-opetus-uudelleentestausmenetelmällä ja sen avulla oli mahdollista erotella hyvällä tarkkuudella kielellinen erityisvaikeus normaalista kaksikielisestä kielenkehityksestä. Aineiston vähäisen määrän takia saatua tulosta ei kuitenkaan ole mahdollista yleistää. Tulos on kuitenkin yhte-neväinen aiemman yksikielisillä lapsilla tehdyn dynaamisen arvioinnin menetelmällä toteutetun tutkimuksen kanssa
-
(2016)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kerronnan rakennetta sekä kerronnassa iän myötä mahdollisesti ilmeneviä muutoksia. Kertomukset ovat tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja läsnä jokaisen arjessa. Kertomuksia tutkitaan monella eri alalla ja niitä tarkastellaan monesta eri lähtökohdasta. Tämä kirjallisuuskatsaus nojaa Kintschin ja van Dijkin (1978) ajatukseen kertomuksen rakenteen kolmiportaisesta mallista, jossa ylimpänä on kertomuksen yleinen muoto. Sen alapuolella on kertomuksen semanttinen rakenne, kertomuksen idea ja kolmannella tasolla on kertomuksen lauseiden ja virkkeiden rakenne ja merkitykset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kertomuksen keskimmäistä porrasta, semanttista rakennetta, jota voidaan analysoida muun muassa kertomuskielioppien avulla. Kaksi kuuluisaa kertomuskielioppia ovat kehittäneet William Labov (1977) sekä Stein ja Glenn (1979). Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan terveiden, kielellisesti tyypillisten aikuisten kerrontaa, sillä jotta voidaan havaita kerronnan vaikeuksia ja haasteita henkilöillä, joilla on jokin kielellis-kognitiivinen vaikeus, on oltava tietoa siitä miten kielellisesti tyypilliset aikuiset tuottavat kertomuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjalli-suushaku suoritettiin ProQuest LLBA tietokannassa. Hakulausekkeena oli (narrative OR story OR discourse) AND structure AND (adult OR ageing OR aging) NOT child* jolla löytyi yhteensä 190 englanninkielistä, vertaisarvioitua ja koko tekstillä löytyvää artikkelia. Poissulkuprosessin myötä näistä artikkeleista tämän tutkielman aineistoksi valikoitui viisi artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kerronnan rakenteen arvioimiseen käytettävät menetelmät vaihtele-vat eikä käytössä ole yhtä yhteistä menetelmää. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tutkimustulokset vaihtelevat riippuen käytetystä menetelmästä ja analyysitavasta. Ikääntyminen näyttäisi vaikuttavan kerronnan rakenteeseen, mutta tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta.
-
(2016)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus kognitiivisella stimulaatioterapialla (CST) on muistisairauksien kuntoutuksessa. CST on tutkimustietoon perustuva (evidence-based) kuntoutusmenetelmä, jonka on kehittänyt Spector tutkimusryhmineen (Spector, Orrell, Davies, & Woods, 2001). Muistisairaiden henkilöiden kuntoutukseen on tulevai-suudessa käytettävä yhä enemmän resursseja, sillä muistisairauksiin sairastuu jatkuvasti suurempi määrä ihmisiä vuosittain. Pelkästä lääkehoidosta ei ole saatu pysyviä tuloksia, joten myös lääkkeettömiä hoitoja tulisi edelleen kehittää. Erityisesti muistisairaille suunnattuja kuntoutusmuotoja ei toistaiseksi ole monia ja vielä harvemmilla on vahva tieteellinen näyttö taustallaan. Tämän tutki-muksen tutkimuskysymyksenä on: ”Millainen vaikutus kognitiivisella stimulaatioterapialla (CST) on muistisairauksien kuntoutuksessa?”. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Katsauksessa käy-tettiin tiedonlähteinä seuraavia tietokantoja: EBSCO, Medline ja Cochrane library. Haku-lausekkeena oli: ”cognitive stimulation therapy” AND (effects OR efficacy) AND (dementia OR Alz-heimer’s)”. Saatujen 56 hakutuloksen joukosta rajattiin abstraktin perusteella 32 tutkimusta lä-hempään tarkasteluun. Poissulkukriteereiden ja kaksoiskappaleiden poistamisen jälkeen tutkimuk-seen valittiin 6 artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän katsaustutkimuksen perusteella CST on hyödyllinen muistisai-rauksien kuntoutuksessa. Kaikissa mukana olleissa tutkimuksessa löydettiin positiivinen vaikutus kognitiivisiin kykyihin. Osassa tutkimuksista löydettiin lisäksi vaikutus elämänlaatuun tai mieli-alaan. Positiivisia kognitiivisia vaikutuksia löydettiin erityisesti kielellisillä osa-alueilla, joten mene-telmä voisi olla soveltuva muistisairaiden kielellisen kuntoutuksen välineeksi. Menetelmästä tarvit-taisiin jatkossa vielä lisää tutkimuksia, joissa selvitettäisiin laajemmin vaikutuksia elämänlaatuun sekä myös menetelmän soveltuvuutta eri kulttuureissa. Myös tarkempaa analyysia kielellisistä vaikutuksista kaivattaisiin.
-
(2016)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen tietoa erilaisista muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä välisen kommunikoinnin parantamiseen tähtäävistä menetelmistä. Tarkoituksena oli myös selvittää näiden menetelmien vaikutuksia erityisesti muistisairaiden henkilöiden kommunikointitaitoihin ja muistisairaiden henkilöiden tai heidän läheistensä elämänlaatuun. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että kommunikoinnin ongelmilla on suuri vaikutus sekä muistisairaan henkilön että hänen läheistensä elämänlaatuun. Suuri osa aiemmasta tutkimuksesta on keskittynyt muistisairaiden henkilöiden ja hoitohenkilökunnan väliseen kommunikointiin. Tässä tutkimuksessa tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millaisia menetelmiä on olemassa muistisairaan henkilön ja hänen läheisensä välisen kommunikoinnin parantamiseen? Onko jollakin näistä menetelmistä vaikutusta nimenomaan muistisairaan henkilön kommunikointiin? Onko jollakin näistä menetelmistä vaikutusta muistisairaan henkilön tai hänen läheisensä elämänlaatuun? Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin seuraavista tietokannoista: MEDLINE (Proquest), ERIC (Proquest), Linguistics and Language Behaviour Abstracts LLBA (Proquest) ja Academic Search Complete (EBSCO). Haku tuotti 91 tulosta, joista lopulliseen aineistoon valittiin 8 artikkelia. Aineistoon ei otettu mukaan sellaisia tutkimuksia, joissa tutkitaan muistisairaiden henkilöiden ja hoitohenkilökunnan välisen kommunikoinnin parantamiseen tähtääviä menetelmiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa mukana olevat menetelmät olivat sisällöiltään ja lähtökohdiltaan vaihtelevia. Yhteistä oli teoriatiedon ja käytännön harjoittelun yhdistäminen. Kahdella menetelmällä todettiin olevan positiivinen vaikutus muistisairaan henkilön elämänlaatuun, mutta läheisten tilanteessa ei minkään menetelmän osalta havaittu muutoksia. Neljässä tutkimuksessa havaittiin muutoksia muistisairaan henkilön kommunikointitaidoissa. Parhaimman menetelmän kehittämiseksi ja menetelmien vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Menetelmien toimivuutta tulee myös testata eri kielillä ja eri kulttuureissa.
-
(2016)Tavoitteet. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota yhteen tietoa siitä, auttaako musiikin käyttäminen terapiamenetelmänä puheterapiassa kehittämään puheilmaisua henkilöillä, joil-la on autisminkirjon häiriö. Tutkimuskysymyksenä oli: ” Auttaako musiikin käyttäminen terapiaväli-neenä puheterapiassa kehittämään puheilmaisua henkilöillä, joilla on autisminkirjon häiriö?” Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin tietokannasta ProQuest. Tutkimukseen ei otettu mukaan tutkimusartikkeleita, jotka käsittelivät musiikkiterapeuttisia menetelmiä tai musiikin käyttämistä te-rapiamenetelmänä jonkin muun häiriön kuin autisminkirjon häiriön kuntoutuksessa. Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin myös sellaiset tutkimusartikkelit, joissa käsiteltiin musiikin käyttämistä kuntou-tusvälineenä henkilöillä, joilla on autisminkirjon häiriö, jonkin muun osa-alueen kuin puheilmaisun kehittämisessä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että musiikista voi olla hyötyä puheilmaisun kehittämisessä henkilöillä, joilla on autisminkirjon häiriö. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin vielä niukasti käytettävissä. Musiikin käyttämisellä saavutettiin positiivisia tuloksia puheilmaisun kehittämisessä erityisesti silloin, kun käytetty menetelmä sisälsi laulamista, motorista toimintaa sekä imitointia. Myös oman musiikillisen toiminnan yhteensovittami-nen toisen musisoinnin kanssa edisti puheilmaisun kehittymistä henkilöillä, joilla on autisminkirjon häiriö.
-
(2016)On vain vähän tietoa siitä, millaisia menetelmiä dysfagian eli nielemisvaikeuden seulontaan on käytössä. Tiedetään kuitenkin, että seulonnalla voidaan ennaltaehkäistä keuhkokuumeen syn-tyä, henkilökohtaista kärsimystä sekä lyhentää sairaalajaksojen pituutta ja vähentää kuolleisuut-ta. Dysfagia eli nielemisvaikeus on yleinen oire aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Puheterapeutit eivät voi kuitenkaan arvioida kaikkia sairaalaan tulevien potilaiden nielemisen toimintaa ja siksi sairaanhoitajien tulee seuloa potilaat mahdollisten nielemisvaikeuksien varalta ja siten tunnistaa ns. riskiryhmä. Tämä riskiryhmä ohjataan puheterapeutin tarkempaan nielemisen arvioon. Useimmissa sairaaloissa ei kuitenkaan ole vakiintunutta käytäntöä dysfagian seulontaan. Ei ole myöskään tietoa siitä, mikä on ideaalisin dysfagian seulontamenetelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä menetelmiä on käytössä dysfagian seulontaan ja kuinka tarkko-ja ne ovat tunnistamaan sitä. Tutkimuksessa pyritään kokoamaan yhteen käytössä olevia dysfa-gian seulontamenetelmiä aivoverenkiertohäiriön jälkeen akuuttivaiheessa. Aineistoa kerättiin EBSCO- ja Medline – tietokannoista. Hakutermit muodostettiin kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käytettyjen käsitteiden dysfagia/nielemisvaikeus, akuutti aivoveren-kiertohäiriö, sairaanhoitaja ja seulonta englanninkielisistä vastineista. Aineiston keruuta ohjasi tutkimuksille asetetut valintakriteerit: 1) tutkimuksen tuli olla vertaisarvioitu, 2) julkaisuvuosi 2006–2016, 3) tutkimuksen tuli olla luettavissa englannin tai suomen kielellä, 4) koko tekstin tuli olla saatavilla, 5) tutkimuksen tuli käsitellä dysfagian seulontamenetelmää. Haku tuotti 33 kansainvälistä artikkelia, joista valintakriteerien pohjalta lopulliseksi aineistoksi valikoitui seit-semän artikkelia. Tiedonhakuprosessissa sekä aineiston tulkinnassa noudatettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että dysfagian seulontaan käytetään useita menetelmiä ja ne osoittavat hyvää tai erinomaista sensitiivisyyttä ja keskinkertaista spesifisyyttä dysfagian tunnistamiseksi. Dysfagian seulontaan ei sairaaloissa ole vakiintunutta käytäntöä, mutta tämän tutkielman seulontamenetelmistä voisi hyvin olla jo nyt hyötyä erikoissairaanhoidossa.
-
(2016)Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella kaksikielisen afasian nonparalleeleja paranemismalleja. Kaksikielisyys on moniulotteinen ilmiö ja aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös kaksikielisen afasian kuntoutumiseen liittyy useita yksikielisen afasian yhteydessä tuntemattomia piirteitä. Kaksikielisen afasian yhteydessä on oletettu esiintyvän viisi erilaista nonparalleelia paranemismallia (eriävä, peräkkäinen, valikoiva, sekoittunut ja antagonistinen) ja niitä on selitetty useiden teoreettisten mallien avulla. Aiemmissa tutkimuksissa afasiasta toipumiseen on yhdistetty useita sekä henkilöön että aivovaurioon liittyviä tekijöitä ja onkin oletettavaa, että kaksikielisyyden myötä mukaan tulee lisää paranemiseen vaikuttavia tekijöitä. Nonparalleeliin paranemismalliin yhdistyvien tekijöiden lisäksi tarkoituksena on tarkastella erikseen myös sitä, mitkä tekijät liittyvät L1-kielen ja mitkä tekijät L2-kielen parempaan paranemiseen. Menetelmät. Tutkimusaineiston muodostamiseksi luotiin kaksikielisen afasian nonparalleeleihin paranemismalleihin liittyvän teoriatiedon pohjalta hakulauseke, joka sisälsi kaikki nonparalleelit paranemismallit. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta ja saadut hakutulokset läpikäytiin useamman valintakriteerin avulla. Lopulliseen aineistoon hyväksyttiin kuusi artikkelia, joista analysoitiin yhteensä yhdeksää kaksikielistä afasiatapausta. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksikielisen afasian nonparalleeleihin paranemismalleihin yhdistyivät useat sekä kaksikielisyyteen että aivovaurioon liittyvät tekijät. Kaksikielisyyteen liittyvistä tekijöistä merkittäviä olivat erot kielten välillä omaksumisiässä ja – tavassa, kielellisessä taitavuudessa, kielellisen altistuksen määrässä ja kielten käyttökonteksteissa. Aivovaurioon liittyviä tekijöitä olivat vaurion sijainti ja laajuus sekä sen aiheuttaman afasian vaikeusaste. Useat tekijät vaikuttavat kaksikielisen afasian paranemiseen ja tulevaisuudessa tulisikin tutkia entistä tarkemmin sitä, onko kielten saavutettavuuden lisäksi myös kielten kontrollointi olennainen tekijä kaksikielisen afasian paranemismallissa.
-
(2016)The tiniest prematurely born children have several diseases that require treatment during the neonatal period. Also after this period the tiniest prematurely born children are at the risk of developing different kinds of neurological conditions and chronic diseases. Earlier studies have shown that premature birth and low gestational age have long-term effects on child’s language development. The aim of this study is to gather information about the lexical development of the tiniest prematurely born children under the age of three. Prematurity can be defined either by gestational age or by birth weight. Hence, the keywords were extremely preterm and extremely low birth weight when proceeding the search. Also the terms lexical development and language development were used. Three databases were used to gather the material. Eventually five articles from the years 2006–2015 were chosen. There were significant differences between the expressive and receptive lexical skills of the tiniest prematurely born children and the children born full-term. The size of the lexicon of the tiniest prematurely born children was significantly smaller than the lexicon of the children born full-term. Concerning the confounding factors, the biological factors had a greater effect on the lexical development than social factors. Especially gestational age had a significant link to the lexical development. More research is needed to understand the early expressive and receptive lexicon of the tiniest prematurely born children. In the future researchers should focus on individual trajectories and the connection between eating difficulties in early childhood and later language development. Also the language development of the tiniest prematurely born bilingual children should be studied more.
-
(2016)Tavoitteet. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukivalmiustaidoilla (fonologinen prosessointi, epäsanojen toistamistaito, sanaston koko ja kirjaintietoisuus) on ennustearvoa myöhemmälle lukutaidolle. (Puolakanaho, 2008; Lonigan ym. 2009). Lukutaidon on puolestaan osoitettu olevan yksi koulumenestystä ennustavista tekijöistä (Jeung-Ryeul, 2004). Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, onko pikkukeskosina syntyneiden lasten lukivalmiustaidoissa 5–8 vuoden iässä eroa täysiaikaisina/normaalipainoisina syntyneiden lasten lukivalmiustaitoihin ja miten lukivalmiustaidot ovat yhteydessä pikkukeskosina syntyneiden lasten lukutaitoon myöhemmin, 8–15 vuoden iässä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimukseen valikoitui kuusi vuonna 2004–2016 julkaistua vertaisarvioitua artikkelia, jotka käsittelivät pikkukeskosina syntyneiden lasten lukivalmiustaitoja 5–8 vuoden iässä sekä lukutaitoa yli kahdeksan vuoden iässä. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimuksista kolme oli pitkittäistutkimuksia ja kolme poikittaistutkimuksia. Tutkimushenkilöt olivat pikkukeskosia (syntyneet ennen 32 raskausviikkoa ja/tai syntymäpaino alle 1500g) ja kontrolliryhmänä olivat iältään ja sukupuoleltaan vertaistetut täysiaikaisina/normaalipainoisina syntyneet lapset. Lukivalmiustaitoja sekä myöhempää lukutaitoa mitattiin standardoiduilla kielellisillä testeillä sekä arviointimenetelmillä. Tulokset ja johtopäätökset. Pikkukeskosina syntyneiden lasten lukivalmiustaidot 5–8 vuoden iässä olivat heikommat kuin täysiaikaisina/normaalipainoisina syntyneiden lasten lukivalmiustaidot. Tulokset olivat nähtävissä kaikilla lukivalmiustaitojen osa-alueilla. Lukivalmiustaidot näyttäisivät kehittyvän viiveellä, ja niillä on yhteys pikkukeskosena syntyneen lapsen myöhempään lukutaitoon. Pikkukeskosina syntyneiden lasten lukutaidon omaksuminen on viiveistä, mutta luonteeltaan erilaistakuin dysleksiassa – erot ryhmien välillä näyttäisivät tasoittuvan ainakin osittain 15 vuoden ikään mennessä, jolloin eroja ryhmien välillä oli vielä ortografisen valinnan tehtävissä.
-
(2016)Aims. The aim of this descriptive review was to examine the challenges parents of children who need augmentative and alternative communication have experienced in the rehabilitation process. Augmentative and alternative communication can support the communicative skills of individuals with moderate and severe disabilities. Even though the parents’ role in the rehabilitation process is very crucial and has been emphasized during the past decades, relatively few studies has examined this in the AAC rehabilitation which is why further research is much needed. Methods. A systematic search was conducted in four scientific databases. Six studies where parents’ experiences were researched via interviews and questionnaires were chosen to be examined in this study. Results and conclusions. Parents experienced various challenges in the AAC rehabilitation process. These challenges were experienced in different aspects of the process: from device selection to expanding the skills of the individual to different situations. Acknowledgement of the challenges is an important part of planning and enhancing effective rehabilitation.
-
(2016)Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että verbaalisen apraksian kuntoutustutkimus on perustunut pitkälti tapausten kuvauksiin, eikä aiheesta ole tehty juurikaan korkean näytön kriteerit täyttävää tutkimustietoa. Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli siis kartoittaa vaskulaa-risperäisen verbaalin apraksian kuntoutustutkimusten tilanne viimeisten vuosien ajalta. Kiinnos-tukseni kohteena oli tarkastella, minkälaisia menetelmiä häiriön kuntoutuksessa oli käytetty viime vuosina, josta myös muodostui tutkimuskysymykseni. Toinen tutkimuskysymykseni avulla pyrin selvittämään onko kuntoutustutkimuksissa kartoitettu pitkän aikajänteen (yli 6kk) vaikuttavuutta. Menetelmät. Käytin menetelmänäni kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka toteutin artikkeliha-kuina kahdesta eri tietokannasta. Mukaanottokriteerini artikkeleiden rajaamiseen olivat lähinnä häiriön etiologiaan sekä kuntoutuksen kohdistamiseen liittyviä. Lopulliseksi aineistokseni muo-dostui kymmenen kuntoutustutkimusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksissa esiteltiin yhteensä seitsemän eri menetelmää, joista yksi oli kokonaan uusi kuntoutusmenetelmä. Lähestulkoon kaikkien menetelmien avulla saavutettiin hyviä kuntoutustuloksia ja vain yhdessä tutkimuksessa tulokset jäivät kovin vaatimattomiksi. Pitkän aikajänteen pysyvyyttä (6kk tai yli) oli tarkasteltu vain kahdessa eri tutkimuksessa. Mo-lemmissa tutkimuksissa kuitenkin kuntoutustulokset olivat säilyneet näinkin pitkän ajan jälkeen. Kuntoutus näyttää siis olevan hyödyllistä, mutta tutkittavien määrät olivat aineistossa hyvin pienet, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella.
-
(2016)Objectives. A video-delivered speech therapy is noted to be effective, but to achieve this its quality must be as good as in face-to-face settings. The purpose of this literature review was to determine whether video-delivered speech therapy is as effective as face-to-face speech therapy, and in addition consider other factors that affect telespeech. Methods. The first literature search was completed from the next databases: Academic Search Complete (EBSCO), ERIC (Proquest), MEDLINE (Ovid), MLA Intl Bibliography (EBSCO), Science Direct (Elsevier) and Scopus (Elsevier) using following search terms: "speech_therapy/speech-language_pathology+effect*/efficacy/outcome+telepractice/telespeech/telerehabilitation/telehealth/telemedicine". There were 486 results, and four research articles were selected out of these. After that a second search was completed from Google Scholar using terms telespeech+(aphasia/anomia/apraxia/dysarthria/dysphagia/language_impairment/stuttering/voice_disorders/articulation/stroke/effectiveness/efficacy/efficiency/adults). There were no relevant results. The material was formed using content analysis. Results. The interventions in this literature review were as effective in video-delivered speech therapy as in face-to-face speech therapy. There were some problems in audio and video quality, but telespeech saved time and costs. In addition participants who received video-delivered therapy were satisfied with it.
Now showing items 1-14 of 14