Browsing by discipline "Logopedics"

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko alle kouluikäisten lasten änkytysterapiamenetelmien käytöllä todettu olevan vaikutusta änkytyksen vähenemiseen tai häviämiseen, ja tutkia, minkälainen menetelmien mahdollinen vaikuttavuus on. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka aiheuttaa usein ahdistusta ja huolta lapsessa ja vanhemmissa, ja on tärkeää, että perhe saa siihen halutessaan apua. Puheterapeuttisen kuntoutuksen suunnittelussa erilaisten änkytysterapiamenetelmien tuntemus, sekä tieto niiden vaikuttavuudesta auttavat tekemään parhaat änkytyksen hoitoon liittyvät ratkaisut. Tässä tutkimuksessa kootaan yhteen tietoa erilaisista menetelmistä ja niiden vaikuttavuuksista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta, vuosina 2000-2016 julkaistusta, tutkimusartikkelista, jotka kerättiin Scopus- ja Ebsco-tietokannoista helmikuussa 2016. Molemmissa tietokannoissa hakulausekkeena oli stutter* AND child* AND speech therap* AND (intervent* OR method* OR manag* OR treatment OR rehabilit*). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytetään sekä epäsuoria, että suoria terapiamenetelmiä, ja kaikkien aineistossa esiintyneiden menetelmien kohdalla todettiin, että änkytysterapia vaikuttaa merkitsevästi änkytyksen vähenemiseen ja häviämiseen. Kaikkien menetelmien kohdalla raportoitiin lapsista, joiden änkytys hävisi terapian myötä kokonaan, ja niissä tutkimuksissa, joissa oli tutkittu menetelmän pitkäaikaista vaikuttavuutta, todettiin lasten olevan pitkän ajan seurannassa edelleen sujuvia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapialla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, ja näin ehkäistä monia ongelmia, joita pitkäaikainen ja hoitamaton änkytys voi henkilölle aiheuttaa.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kerronnan rakennetta sekä kerronnassa iän myötä mahdollisesti ilmeneviä muutoksia. Kertomukset ovat tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja läsnä jokaisen arjessa. Kertomuksia tutkitaan monella eri alalla ja niitä tarkastellaan monesta eri lähtökohdasta. Tämä kirjallisuuskatsaus nojaa Kintschin ja van Dijkin (1978) ajatukseen kertomuksen rakenteen kolmiportaisesta mallista, jossa ylimpänä on kertomuksen yleinen muoto. Sen alapuolella on kertomuksen semanttinen rakenne, kertomuksen idea ja kolmannella tasolla on kertomuksen lauseiden ja virkkeiden rakenne ja merkitykset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kertomuksen keskimmäistä porrasta, semanttista rakennetta, jota voidaan analysoida muun muassa kertomuskielioppien avulla. Kaksi kuuluisaa kertomuskielioppia ovat kehittäneet William Labov (1977) sekä Stein ja Glenn (1979). Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan terveiden, kielellisesti tyypillisten aikuisten kerrontaa, sillä jotta voidaan havaita kerronnan vaikeuksia ja haasteita henkilöillä, joilla on jokin kielellis-kognitiivinen vaikeus, on oltava tietoa siitä miten kielellisesti tyypilliset aikuiset tuottavat kertomuksia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjalli-suushaku suoritettiin ProQuest LLBA tietokannassa. Hakulausekkeena oli (narrative OR story OR discourse) AND structure AND (adult OR ageing OR aging) NOT child* jolla löytyi yhteensä 190 englanninkielistä, vertaisarvioitua ja koko tekstillä löytyvää artikkelia. Poissulkuprosessin myötä näistä artikkeleista tämän tutkielman aineistoksi valikoitui viisi artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kerronnan rakenteen arvioimiseen käytettävät menetelmät vaihtele-vat eikä käytössä ole yhtä yhteistä menetelmää. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tutkimustulokset vaihtelevat riippuen käytetystä menetelmästä ja analyysitavasta. Ikääntyminen näyttäisi vaikuttavan kerronnan rakenteeseen, mutta tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen tietoa erilaisista muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä välisen kommunikoinnin parantamiseen tähtäävistä menetelmistä. Tarkoituksena oli myös selvittää näiden menetelmien vaikutuksia erityisesti muistisairaiden henkilöiden kommunikointitaitoihin ja muistisairaiden henkilöiden tai heidän läheistensä elämänlaatuun. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että kommunikoinnin ongelmilla on suuri vaikutus sekä muistisairaan henkilön että hänen läheistensä elämänlaatuun. Suuri osa aiemmasta tutkimuksesta on keskittynyt muistisairaiden henkilöiden ja hoitohenkilökunnan väliseen kommunikointiin. Tässä tutkimuksessa tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Millaisia menetelmiä on olemassa muistisairaan henkilön ja hänen läheisensä välisen kommunikoinnin parantamiseen? Onko jollakin näistä menetelmistä vaikutusta nimenomaan muistisairaan henkilön kommunikointiin? Onko jollakin näistä menetelmistä vaikutusta muistisairaan henkilön tai hänen läheisensä elämänlaatuun? Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin seuraavista tietokannoista: MEDLINE (Proquest), ERIC (Proquest), Linguistics and Language Behaviour Abstracts LLBA (Proquest) ja Academic Search Complete (EBSCO). Haku tuotti 91 tulosta, joista lopulliseen aineistoon valittiin 8 artikkelia. Aineistoon ei otettu mukaan sellaisia tutkimuksia, joissa tutkitaan muistisairaiden henkilöiden ja hoitohenkilökunnan välisen kommunikoinnin parantamiseen tähtääviä menetelmiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa mukana olevat menetelmät olivat sisällöiltään ja lähtökohdiltaan vaihtelevia. Yhteistä oli teoriatiedon ja käytännön harjoittelun yhdistäminen. Kahdella menetelmällä todettiin olevan positiivinen vaikutus muistisairaan henkilön elämänlaatuun, mutta läheisten tilanteessa ei minkään menetelmän osalta havaittu muutoksia. Neljässä tutkimuksessa havaittiin muutoksia muistisairaan henkilön kommunikointitaidoissa. Parhaimman menetelmän kehittämiseksi ja menetelmien vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Menetelmien toimivuutta tulee myös testata eri kielillä ja eri kulttuureissa.

On vain vähän tietoa siitä, millaisia menetelmiä dysfagian eli nielemisvaikeuden seulontaan on käytössä. Tiedetään kuitenkin, että seulonnalla voidaan ennaltaehkäistä keuhkokuumeen syn-tyä, henkilökohtaista kärsimystä sekä lyhentää sairaalajaksojen pituutta ja vähentää kuolleisuut-ta. Dysfagia eli nielemisvaikeus on yleinen oire aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Puheterapeutit eivät voi kuitenkaan arvioida kaikkia sairaalaan tulevien potilaiden nielemisen toimintaa ja siksi sairaanhoitajien tulee seuloa potilaat mahdollisten nielemisvaikeuksien varalta ja siten tunnistaa ns. riskiryhmä. Tämä riskiryhmä ohjataan puheterapeutin tarkempaan nielemisen arvioon. Useimmissa sairaaloissa ei kuitenkaan ole vakiintunutta käytäntöä dysfagian seulontaan. Ei ole myöskään tietoa siitä, mikä on ideaalisin dysfagian seulontamenetelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä menetelmiä on käytössä dysfagian seulontaan ja kuinka tarkko-ja ne ovat tunnistamaan sitä. Tutkimuksessa pyritään kokoamaan yhteen käytössä olevia dysfa-gian seulontamenetelmiä aivoverenkiertohäiriön jälkeen akuuttivaiheessa. Aineistoa kerättiin EBSCO- ja Medline – tietokannoista. Hakutermit muodostettiin kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käytettyjen käsitteiden dysfagia/nielemisvaikeus, akuutti aivoveren-kiertohäiriö, sairaanhoitaja ja seulonta englanninkielisistä vastineista. Aineiston keruuta ohjasi tutkimuksille asetetut valintakriteerit: 1) tutkimuksen tuli olla vertaisarvioitu, 2) julkaisuvuosi 2006–2016, 3) tutkimuksen tuli olla luettavissa englannin tai suomen kielellä, 4) koko tekstin tuli olla saatavilla, 5) tutkimuksen tuli käsitellä dysfagian seulontamenetelmää. Haku tuotti 33 kansainvälistä artikkelia, joista valintakriteerien pohjalta lopulliseksi aineistoksi valikoitui seit-semän artikkelia. Tiedonhakuprosessissa sekä aineiston tulkinnassa noudatettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että dysfagian seulontaan käytetään useita menetelmiä ja ne osoittavat hyvää tai erinomaista sensitiivisyyttä ja keskinkertaista spesifisyyttä dysfagian tunnistamiseksi. Dysfagian seulontaan ei sairaaloissa ole vakiintunutta käytäntöä, mutta tämän tutkielman seulontamenetelmistä voisi hyvin olla jo nyt hyötyä erikoissairaanhoidossa.

The tiniest prematurely born children have several diseases that require treatment during the neonatal period. Also after this period the tiniest prematurely born children are at the risk of developing different kinds of neurological conditions and chronic diseases. Earlier studies have shown that premature birth and low gestational age have long-term effects on child’s language development. The aim of this study is to gather information about the lexical development of the tiniest prematurely born children under the age of three. Prematurity can be defined either by gestational age or by birth weight. Hence, the keywords were extremely preterm and extremely low birth weight when proceeding the search. Also the terms lexical development and language development were used. Three databases were used to gather the material. Eventually five articles from the years 2006–2015 were chosen. There were significant differences between the expressive and receptive lexical skills of the tiniest prematurely born children and the children born full-term. The size of the lexicon of the tiniest prematurely born children was significantly smaller than the lexicon of the children born full-term. Concerning the confounding factors, the biological factors had a greater effect on the lexical development than social factors. Especially gestational age had a significant link to the lexical development. More research is needed to understand the early expressive and receptive lexicon of the tiniest prematurely born children. In the future researchers should focus on individual trajectories and the connection between eating difficulties in early childhood and later language development. Also the language development of the tiniest prematurely born bilingual children should be studied more.

Aims. The aim of this descriptive review was to examine the challenges parents of children who need augmentative and alternative communication have experienced in the rehabilitation process. Augmentative and alternative communication can support the communicative skills of individuals with moderate and severe disabilities. Even though the parents’ role in the rehabilitation process is very crucial and has been emphasized during the past decades, relatively few studies has examined this in the AAC rehabilitation which is why further research is much needed. Methods. A systematic search was conducted in four scientific databases. Six studies where parents’ experiences were researched via interviews and questionnaires were chosen to be examined in this study. Results and conclusions. Parents experienced various challenges in the AAC rehabilitation process. These challenges were experienced in different aspects of the process: from device selection to expanding the skills of the individual to different situations. Acknowledgement of the challenges is an important part of planning and enhancing effective rehabilitation.

Objectives. A video-delivered speech therapy is noted to be effective, but to achieve this its quality must be as good as in face-to-face settings. The purpose of this literature review was to determine whether video-delivered speech therapy is as effective as face-to-face speech therapy, and in addition consider other factors that affect telespeech. Methods. The first literature search was completed from the next databases: Academic Search Complete (EBSCO), ERIC (Proquest), MEDLINE (Ovid), MLA Intl Bibliography (EBSCO), Science Direct (Elsevier) and Scopus (Elsevier) using following search terms: "speech_therapy/speech-language_pathology+effect*/efficacy/outcome+telepractice/telespeech/telerehabilitation/telehealth/telemedicine". There were 486 results, and four research articles were selected out of these. After that a second search was completed from Google Scholar using terms telespeech+(aphasia/anomia/apraxia/dysarthria/dysphagia/language_impairment/stuttering/voice_disorders/articulation/stroke/effectiveness/efficacy/efficiency/adults). There were no relevant results. The material was formed using content analysis. Results. The interventions in this literature review were as effective in video-delivered speech therapy as in face-to-face speech therapy. There were some problems in audio and video quality, but telespeech saved time and costs. In addition participants who received video-delivered therapy were satisfied with it.