Browsing by study line "Early Education Teacher"
Now showing items 1-20 of 593
-
(2024)Tässä tutkielmassa tutkitaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välistä vuorovaikutusta hetkellä, jolloin lapsi saapuu päiväkotiin. Tutkimuksen ydin keskittyy tutkimaan, toteutuuko aikuisen sensitiivinen olemus silloin, kun aikuinen ja lapsi kohtaavat aamulla varhais-kasvatusympäristössä. Aikuisen tarjoama välittävä vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa on merkittävä osa sosiaalista toimintakulttuuria. Lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutussuh-teista on tehty paljon tutkimuksia, mutta tässä tutkimuksessa huomio kiinnittyy aikuisen ja pienen lapsen kohtaamiseen, kun lapsen varhaiskasvatustaival on vasta alussa ja eronhetki huoltajasta voi olla lapselle emotionaalisesti haastavaa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui lapsiryhmä, jossa oli kuusi 1-vuotiasta lasta, sekä kaksi varhaiskasvatuksen työntekijää. Päiväkoti oli pieni yksikkö, jossa oli 40 lasta. Havainnointi tapahtui etnografisesti yksikön tiloissa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla vuorovaikutustilanteita neljän aamun ajan ja havainnointitilanteita oli yhteensä seitsemäntoista. Aikuisen sensitiivisyyttä mitattiin kolmen eri ilmentymän avulla, joiden toteutuminen merkittiin taulukkoon. Aineiston analyysi suoritettiin teoriapohjaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtasi lapset sensitiivisesti aamuisin. Heidän toimintansa oli sitoutunutta ja he huomioivat lapset yksilöllisesti. Henkilöstöllä oli sensitiivinen työote ja vuorovaikutus oli välittävää. Jos sensitiivisyyden ilmentymä ei toteutunut, siihen vaikutti muun muassa kiireinen ilmapiiri. Ilmeni myös, että jos lapsi ei kokenut tilanteessa eroahdistusta huoltajasta, häneen ei kohdistettu fyysistä kontaktia.
-
(2024)Tutkielman aiheena on adhd lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen osallisuuden kautta varhaiskasvatuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunnallisessa muutoksessa keskittymisvaikeudet sekä adhd tyypillinen käyttäytyminen on varhaislapsuudessa lisääntyvä ilmiö. Tutkielman viitekehyksenä toimii osallisuuden teemat rakenteellinen ulottuvuus, jossa tarkastellaan lapsen autonomian, mielipiteiden sekä aloitteiden tekemisen kautta. Lisäksi tarkastelussa on sosiaalisen osallisuuden konteksti yhteisöön kuulumisen sekä vertaissuhteiden muotoutumisen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta pyrin saamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisen käsityksen siitä, mitkä tekijät vaikuttavat adhd lapsen oppimiseen varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtaisesti adhd:lle tyypillisiä ilmenemisen muotoja ovat keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet, levottomuus, impulsiivisuus. Tämän johdosta lapsi nähdään usein tuen tarpeisena, joten tutkielmaan on liitetty inklusiivisen varhaiskasvatuksen piirteitä, jonka kautta voidaan ymmärtää tukea tarvitsevan lapsen mahdollisuuksia paremmin osallisuuden teemoihin sekä oppimisen liittyen. Integroiva katsaus valikoitui tutkielman toteuttamisen muodoksi, sillä osallisuutta ja adhd:ta ei juurikaan ole tutkittu varhaiskasvatuksen kontekstissa yhdessä vaan pikemmin erillään toisistaan. Tyypillistä kyseiselle kirjallisuuskatsauksen muodolle on kartoittaa sekä kehittää jo olemassa olevan tiedon perusteella uutta teoreettista tietoa valitusta aiheesta. Tämän vuoksi integroiva muoto tukee parhaiten tutkielmani toteuttamista. Aineistot ovat vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuja, joten kerätyt aineistot ja kirjallisuus ovat ajankohtaisia. Kandidaatin tutkielmassa selvisi rakenteellisen osallisuuden jäävän vajaaksi jos sosiaalinen yhteisö on muodostumatta. Voidaan ymmärtää täten sosiaalisen osallisuuden olevan ehtona rakenteelliselle osallisuudelle ja sen toteutumiselle. Sosiaalinen osallisuuden koetaan toteutuvan automaattisesti, sillä varhaiskasvatus on vuorovaikutuksellisesti aktiivista. Adhd lapsen kehityksen tukena vaikuttavana teemana voidaan nähdä olevan kumpikin osallisuuden teema. Opettajan asenne sekä itsereflektiivinen toiminta nähdään kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Inkluusion mukaisesti osallisuus ja oppiminen ovat yhdenvertaisuutta takaavia teemoja, jos ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa kyseisiä teemoja osataan hyödyntää toiminnassa. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi.
-
(2022)ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.
-
(2024)Tavoitteet. ADHD-piirteisiä lapsia on varhaiskasvatuksessa hyvin paljon ja heille on mahdollistettava tuki ja heitä tukevat toimintamenetelmät. Toimintamenetelmät, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta, ovat hyödyllisiä kaikille muillekin lapsille. On tutkittu, että hoitamaton ADHD voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja muita sosiaalisia ja psyykkisiä haasteita elämässä. Tutkimuksessani selvitän toimintamenetelmiä, jotka tukevat ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten varhaislapsuudessa saama tuki edesauttaa kehitystä ja näin myös ennalta ehkäisee muita haasteita elämässä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimusaineistoni huolellisesti käyttämällä tieteellisiä vertaisarvioituja lähteitä sekä väitöskirjoja. Teoriaosassa käytin monipuolisesti vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimuksia, väitöskirjoja sekä oppikirjoja, joiden kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen ja kaikilta heiltä löytyy myös väitöskirja. Aineistonanalyysiksi valitsin sisällönanalyysin. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä akateemisessa kontekstissa yhdistin käsitteitä vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että ADHD-piirteistä lasta varhaiskasvatuksessa tuki selkeästi varhaiskasvattajan sensitiivinen ja lempeä vuorovaikutus ja läsnäolo. Myös positiivisella kasvatuksella ja palautteella oli suuri merkitys. Lapsen omien vahvuuksien hyödyntäminen tuki myös lapsen itsetuntoa ja vahvuuksien käyttöä. Muksuoppi-interventioiden hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa koettiin hyödylliseksi pedagogiseksi toiminnan muodoksi, joka tuki kaikkia lapsia. ADHD-piirteisen lapsen tukemiseen käytettävät toimintamenetelmät tukevat kaikkia varhaiskasvatuksessa olevia lapsia ja lisäksi muksuoppi-interventiot ovat hyvin monipuolisia ja joustavia.
-
ADHD varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen opettajien haasteet tyttöjen ADHD:n tunnistamisessa (2022)ADHD on yleisimmin diagnosoitu lapsuuden psykiatrinen sairaus maailmanlaajuisesti. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka heikentää yksilön arjen toimintakykyä. Monien vuosien ajan yliaktiiviset ja impulsiiviset pojat ovat jättäneet varjoonsa ADHD-tytöt. Halu ymmärtää yhtäläisyyksiä ja eroja ADHD:n esiintyvyyden, oireiden, perheriskin, liitännäissairauksien ja hoidon välillä on lisännyt keskustelua ja tutkimuksia aiheeseen liittyen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä lähetetään tutkimuksiin poikia vähemmän. Tutkimusten mukaan siihen voi vaikuttaa ainakin osaksi opettajien tekemät arvioinnit. Tässä tutkimuksessa selvitän varhaiskasvatuksen opettajien asenteita ja ajatuksia tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamisessa varhaiskasvatuksessa ja siihen liittyviä haasteita. Toteutin tutkimukseni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatuksessa työskenteleviin varhaiskasvatuksen opettajiin sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajiin. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla (N=9) ja sitä analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely toteutettiin netissä helmikuussa 2022 Google Forms –alustan avulla. Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuus tyttöjen ADHD:n oireista vaikutti lisääntyneen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, mutta tietoa kaivataan edelleen lisää. Edelleen tulosten perusteella korostuu se, että poikien oireet ovat näkyvämpiä ja siksi helpompi tunnistaa. Varhaiskasvatuksen opettajat korostivat vastauksissaan sitä, että varhaiskasvatuksessa ei anneta diagnooseja vaan tiedonkulku ja havaintojen jakaminen ovat avainasemassa oikean tuen saamisessa. Varhaiskasvatusten opettajien näkemysten mukaan tyttöjä myös ohjattiin poikia vähemmän tutkimuksiin. Jatkotutkimuksien välityksellä olisi mielenkiintoista selvittää muuttuisivatko opettajien näkemykset tyttöjen ADHD:sta tiedon lisääntymisen myötä.
-
(2024)Tiivistelmä Tavoitteet. Lasten aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi, minkä takia se koetaan ajankohtaiseksi ongelmaksi nykypäivän varhaiskasvatuksessa. Aikaisempien tutkimuksien mukaan varhaiskasvattajat kokevat tarvitsevansa lisää osaamista sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamiseen, että aggressiivisen käytöksen ennaltaehkäisyyn. Erityisesti aggressiivisuuden fyysinen muoto koetaan kuormittavaksi sen aiheuttamien vammojen vuoksi. Aggressiivisuus on myös lapselle itselleen raskas ja pelottava kokemus, minkä takia lapsi tarvitsee vierelleen turvallisen aikuisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisesta saadaan turvallinen kokemus sekä lapselle, että kasvattajalle. Tutkimukseni kuvaa erilaisia toimintatapoja, jotka on koettu hyödylliseksi aggressiivisesti käyttäytyvää lasta kohdatessa. Menetelmät. Tutkimukseni toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, joka rakentui kolmesta eri pääteemasta. Yksilöhaastattelut pidettiin etäyhteydellä kolmelle eri henkilölle, jotka toimivat tai ovat toimineet varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Tutkimuksen analysointivaiheessa hyödynnettiin sekä teorialähtöistä – että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöistä sisällönanalyysiä hyödynnettiin analyysirungon muodostamisessa, jonka jälkeen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käytettiin analyysirungon täyttämiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisessa tärkeimmäksi tekijäksi koettiin varhaiskasvattajan vuorovaikutus, jonka tulisi olla aina empaattista ja lapsen tunnetilaa rauhoittavaa. Aikuisen vuorovaikutusta pidettiin toimivana tapana mallintaa lapselle toivottua käyttäytymistä. Vuorovaikutuksen tukemisen keinoina nousi esimerkiksi pikapiirtäminen, liikennevalojen, tunnemittarin ja kuvakorttien käyttö. Visuaaliset ja konkreettiset tukikeinot koettiin toimivaksi erityisesti silloin, kun niiden käyttämisestä oli sovittu yhdessä lapsen kanssa. Kohtaamisessa korostettiin lapsituntemuksen tärkeyttä, sillä sen avulla kasvattaja tiesi millaista vuorovaikutusta juuri tietty lapsi tarvitsee, ja millaiset asiat altistavat lapsen aggressiiviselle käyttäytymiselle. Edellä mainitut keinot auttavat varhaiskasvattajaa saamaan varmuutta aggressiivisen lapsen kohtaamiseen, joka toimii edellytyksenä molemminpuolisen turvallisuuden tunteen saavuttamiseen.
-
(2021)Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.
-
(2023)Tavoitteet. Nykyisin aikuisen osallistuminen leikkiin tunnustetaan tavoiteltavaksi toiminnaksi, mutta tämä ei valitettavasti näy varhaiskasvatuksen toimintakulttuureissa tai aikuisten leikkiroolien kehittämisessä. Vaikka aihe on ajankohtainen, siitä on niukasti tutkimusta verraten sen keskeisyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa leikin aikana sekä etsittiin niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä aikuisten leikkiin osallistumiseen tai siitä vetäytymiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto hankittiin kyselylomakkeella, joka jaettiin verkossa kolmeen Facebook-ryhmään, jolloin tutkimuksen kohderyhmäksi päätyivät aiheesta kiinnostuneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Kyselyyn saatiin 156 vastausta, jotka toimivat tutkimuksen aineistona. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin tunnuslukujen, korrelaatiotestin ja varianssianalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa oli nähtävissä, että varhaiskasvatuksen aikuisilla on monia päällekkäisiä työtehtäviä leikin aikana, mutta useimmiten tutkittavat valvoivat lasten turvallisuutta ja olivat läsnä fyysisesti ja psyykkisesti. Lisäksi tutkittavat osallistuivat leikkiin huomattavasti enemmän kanssaleikkijöinä kuin keskushahmoina, mikä heijastelee leikin kaksinaisluonnetta, jossa pyritään säilyttämään tasapaino leikin vapauden ja lasten aktivoimisen välillä. Leikkiin suhtautuminen, leikkiin osallistumisen merkityksen ymmärtäminen sekä leikistä vetäytymistä aiheuttavat erinäiset tekijät kuten rajalliset resurssit tai työyhteisön puutteelliset käytännöt olivat yhteydessä tutkittavien leikkiin osallistumiseen. Taustatekijöitä tarkastellessa tutkimus osoitti, että koulutuksella oli vaikutusta tutkittavan leikkiin osallistumiseen, kun taasen työkokemuksen määrällä ei yhteyttä löytynyt. Tulos korostaa koulutuksen mahdollisuutta vaikuttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten leikkiin osallistumiseen. Toisaalta tutkimuksessa ilmeni käänteinen yhteys lapsiryhmän ikäjakauman ja tutkittavan leikkiin osallistumisen välille. Mitä vanhempia lapset tutkittavan ryhmässä olivat, sitä vähemmän tutkittavalla oli taipumusta osallistua leikkiin. Tulos heijastelee yleistä käsitystä vanhemmista lapsista kompetentteina leikkijöinä, mikä on huolestuttavaa yhdenvertaisten leikkimahdollisuuksien toteutumisen näkökulmasta, sillä kaikki lapset eivät pääse osallisiksi leikkeihin ilman aikuisen tukea.
-
(2021)Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.
-
”Aikuiset kuulolla”. Keinoja lasten välisten ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisyyn ulkoilun aikana. (2024)Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, minkälaisilla käytännöillä kasvatus- ja opetushenkilöstö voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi lasten välisten ristiriitatilanteiden syntymiseen ulkoilun aikana vapaan leikin tilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen on henkilöstön rooli ulkona sekä minkälaiset tekijät estävät toimimasta ristiriitatilanteita ennaltaehkäisevästi. Aikaisempaa tutkimusta tästä aiheesta ei ollut. Lasten käyttämistä konfliktienratkaisustrategioista sekä niissä tarvittavista ja kehittyvistä taidoista on tutkimusta, kuten myös henkilöstön roolista ristiriitatilanteissa. Menetelmät. Tämä tutkielma on empiirinen tutkielma, jota varten haastateltiin kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkielman lähestymistapa on fenomenografinen. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa on hyödynnetty fenomenografisen analyysin vaiheita. Aineiston analyysissa on edetty oleellisten ilmauksien etsimisestä taulukointiin ja luokitteluun alkuperäisistä ilmauksista ensin pelkistettyihin ilmaisuihin ja sen jälkeen vielä ala- ja yläluokkiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätuloksina oli, että ristiriitatilanteisiin voidaan puuttua parhaiten henkilöstön toimintatavoilla, kuten turvallisuuteen liittyvillä tekijöillä ja lapsiin liittyvillä pedagogisilla toimintatavoilla. Tulokset osoittivat, että henkilöstön rooli ulkona oli eniten turvallisuuden valvontaa sekä lasten leikkeihin osallistumista. Ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisyä estivät asiantuntijuuteen liittyvät tekijät, kuten henkilökunnan yhteisten sääntöjen ja linjojen puuttuminen ulkoilun aikana, henkilökunnan asenteet sekä sijaisten kyky toimia ryhmässä. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että henkilöstöllä on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa parhaiten ennaltaehkäisevästi ristiriitatilanteiden syntymiseen mutta samat asiat, jotka koettiin ennaltaehkäiseviksi toimintatavoiksi, nousivat myös estäviksi tekijöiksi. Vaikka mahdollisuus ristiriitatilanteiden ennaltaehkäisemiseen on henkilökunnan omissa käsissä, haastetta konfliktitilanteiden ennaltaehkäisemiseen luo henkilöstön erilaiset ja vaihtelevat toimintatavat, näkemykset ja arvot.
-
(2023)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden, alle 3-vuotiaiden, päiväkotiryhmän vuorovaikutustilanteita siirtymissä ja kiinnittää erityisesti huomiota pukemis- ja riisumistilanteisiin. Tutkimuskysymykset ovat tässä tutkimuksessa seuraavanlaiset: 1) Mitä vuorovaikutuskeinoja aikuiset käyttävät kommunikoidessaan lapsille siirtymätilanteissa? 2) Mitä vuorovaikutuskeinoja lapset käyttävät hakiessaan aikuisen huomiota siirtymätilanteissa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 3-vuotiaiden vuorovaikutus tarvitsee aikuisilta niin sanottua kyykkyyn menemistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun aikaisemmin on tutkittu lasten tapaa kommunikoida aikuisten kanssa, on huomattu, että lapset muun muassa koskettavat aikuista, puhuvat muiden päälle tai kutsuvat aikuista hänen nimellään. Menetelmät. Tutkimukseen kutsuttiin osallistumaan kokonainen alle 3-vuotiaiden ryhmä (12 lasta) sekä ryhmän kolme aikuista. Lopulta tutkimukseen antoi suostumuksensa seitsemän lapsen huoltajat sekä ryhmän 2 aikuista. Tutkimus toteutettiin hyödyntäen fokusoitua etnografiaa. Tutkimuksenaineisto kerättiin havainnoimalla varhaiskasvatusryhmää viikon ajan yhteensä noin 13 tuntia. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä yhdessä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teoriaohjaavaa analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista nousi esiin, että aikuiset käyttävät sanallista vuorovaikutusta kommunikoimiseen eniten. Sanallista vuorovaikutusta oli laulaminen, ohjeiden antaminen, hassuttelu ja kehuminen. Lapset taas kommunikoivat aikuisten kanssa toistamalla aikuisten sanoja ja itkemällä. Aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa nousee esiin vastavuoroisuuden merkitys ja lapsen aloitteisiin vastaaminen. Aikuiset eivät hyödynnä sanatonta vuorovaikutusta odotetulla tavalla.
-
(2021)Lastenkirjallisuus- ja kulttuuri ovat tärkeä osa lasten elämää ja kokemuskenttää. Lasten ja heille suunnatun kulttuurin kohdalla vaikuttaminen korostuu enemmän, sillä he eivät välttämättä näe jonkun toisen tahon pyrkimystä vaikuttaa heihin. Kulttuurin kuuluu olla vaikuttavaa, mutta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä, ilman että kukaan vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamatta taustalla. Oman itsensä ilmaiseminen ja oman äänen kuuluminen on jokaiselle meistä tärkeää, kyseessä oli lapsi tai aikuinen. Tällä tutkielmalla haluan osoittaa, että kulttuuri sisältää vaikuttavia ajatuksia ja asioita, on kuitenkin keskeistä tiedostaa sen tavoittelemat motiivit, jottei syntyisi indoktrinointia ja toiste suuhun sanojen laittamista. Lapsen omien intressien kuunteleminen ja niiden tukeminen olisi tärkeää, pyrinkin tuomaan esiin tässä tutkielmassa myös sen tärkeyttä. Lapset tulisi ottaa yhtä vakavasti kuin aikuiset varsinki heitä itseään koskevassa päätöksen teossa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää vaikuttavatko aikuiset lastenkirjallisuuden kautta lapsiin. Pyrin tuomaan tällä tutkimuksella esille kulttuuriin ja erityisesti lastenkirjallisuuteen piiloutuneita vaikuttamisen tapoja, jotka ovat aikuisesta lähtöisiä. Lastenkirjallisuudesta tarkasteluni kohteeksi valikoituivat sadut. Toteutin tutkielmani aineistolähteisenä sisällönanalyysinä. Aineiston tarkasteluun käytin lähiluku -menetelmää. Aineistoni koostui neljästä sadusta, joista kaksi oli 2010-luvulta ja yksi 1960-luvun vaihteesta ja yksi 1970-luvulta. Valitsin sadut sillä periaatteella, että kummaltakin aikakaudelta olisi muutama. Tutkielmassa tarkastelen myös satujen aikakausien mahdollista vaikutusta saduissa käytettyihin vaikuttamisen keinoihin. Saduista löytyi kaikkiaan neljä vaikuttamisen käsitettä: toivottuun käytökseen yllyttäminen, pedagoginen tai didaktinen päämäärä, avauksia aikuisten maailmaan ja lapsena elämiseen kannustaminen. Näiden keinojen kautta pyrittiin vaikuttamaan lapseen esimerkiksi tuomalla esiin sadussa sisältöä, joka edistää lapsen oppimista tai eläytymistä omaan elämäänsä lapsena.
-
(2024)Tavoitteet. Tarkastelen tutkimuksessa, miten esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tuetaan esiopetuksessa. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on osa lasten normaalia kasvua ja kehitystä. Alle kahdeksanvuotiaat lapset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta noin kolme tuntia päivässä. Lapset viettävät esiopetuksessa suuren osan päivistään, joten fyysisen aktiivisuuden tukeminen esiopetuksessa on keskeistä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa korostuu etenkin lapsilähtöinen pedagogiikka ja oppimisympäristöjen merkitys. Tutkimukseni tavoitteena on kuvailla, miten esiopetuksessa tuetaan lasten fyysistä aktiivisuutta ja millaiset tekijät rajoittavat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista esiopetuksesta vastaavien varhaiskasvatuksen opettajien mukaan. Menetelmät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea esiopetuksesta vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja. Menetelmällä tavoiteltiin aineistoa, joka vastaisi tutkimuskysymyksiin mahdollisimman kattavasti. Aineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin, jonka avulla aineistosta muodostettiin pääteemoja ja alateemoja tutkittavasta ilmiöstä. Aineistosta tehtyjä havaintoja tulkittiin tutkimuksen teoreettista taustaa hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta tunnistin monia esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tukevia asioita. Fyysistä aktiivisuutta edistäviin asioihin lukeutui opettajien käyttämä lapsilähtöinen liikuntapedagogiikka ja ulkotiloissa tapahtunut toiminta. Lasten fyysisen aktiivisuuden tukemista rajoitti eniten sisätiloissa toimiminen sekä lasten kielteinen asenne toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tulokset ovat pitkälti linjassa tutkimuksessa käytetyn teoreettisen taustan kanssa muutamia havaintoja lukuun ottamatta. Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että esiopetuksessa lapsia tuetaan ohjatussa ja omaehtoisessa fyysisessä aktiivisuudessa. Jatkotutkimuksissa tulisi tutkia, miten esiopetuksen sisätiloista saisi muodostettua kokonaisuuksia, jotka tukisivat lasten fyysistä aktiivisuutta tehokkaammin.
-
(2022)Syftet med denna avhandling är att undersöka hur pedagogernas attityder och föreställningar kring inkludering påverkar arbetet för att främja alla barns deltagande i den pedagogiska verk-samheten tillsammans med den övriga barngruppen oavsett barnets behov av stöd. Och få fram stödmetoder som pedagogerna använder sig av, för att ge alla barn en möjlighet att delta i den småbarnspedagogiska verksamheten. Avhandlingens mest centrala frågeställningar är följande: Vilka betydelser tillskriver lärare inom småbarnspedagogiken begreppet inkludering? Hurdana inkluderande verksamhetsformer be-skriver lärarna? Hurdant samband finns mellan lärarnas syn på inklusion och deras verksam-het? Som teoretisk bakgrund för dessa frågeställningar används teorier om pedagogiska förhåll-ningssätt. Även teorier och tidigare forskning om barns social inkludering och barns utveckling används. Min empiriska del bygger på en kvalitativt strukturerad intervjustudie där jag intervjuar fyra lärare inom småbarnspedagogik. Intervjuresultaten analyseras utgående från en kvalitativ innehållsanalys som analysmetod. Resultatet från undersökningen visar att pedagogernas attityder och förställningar samt kun-skaper om inkludering påverkar pedagogens arbetssätt. Undersökningsresultatet visar också hur pedagogens egen vilja, motivation och samhörighet påverkar arbetsmotivationen i verk-samheten. Undersökningen som gjorts i samband med denna avhandling skapar en förståelse hos läsaren om hur viktig attityden, kunskapen och de tidigare erfarenheterna om ämnet är för pedagoger-nas handlande och val av arbetssätt.
-
(2024)Osallisuus on käsitteenä tuttu ja samaan aikaan monitulkintainen termi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten osallisuus ilmenee alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa sekä miten osallisuus ilmenee opettajan osallisuuspuheessa. Kyseinen tutkimusaihe on valikoitunut, koska osallisuuden toteutumista ei ole juurikaan tutkittu alle 3-vuotiaiden näkökulmasta. Arjessa toteutuva osallisuus on tärkeä näkökulma tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana käytetään Harry Shierin (2001) osallisuuden viiden tason mallia. Näillä tasoilla lapset tulevat kuulluiksi, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja heitä tuetaan esittämään mielipiteitä. Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon ja heille tarjotaan mahdollisuuksia jakaa sekä valtaa että vastuuta myös itse. Menetelmänä tutkimuksessa on lapsiryhmän havainnointi kuukauden ajan sekä opettajan haastattelu tänä aikana. Haastattelussa pohditaan opettajan teoreettista näkemystä osallisuudesta sekä sitä, millaisia haasteita osallisuuden toteutumiselle on pienten ryhmässä. Tutkijana toteutan etnografista kenttätutkimusta, jonka aineisto kerätään kiinteässä suhteessa tutkittaviin ihmisiin (Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014). Aineiston analyysin pohjalta voidaan päätellä, että tutkimusryhmässä ollaan yleensä Shierin mallin mukaan osallisuuden tasoilla yksi ja kaksi. Sitä korkeammille tasoille päästään vain harvoin, jos ollenkaan. Pohdinnassa keskitytään siihen, millaisia tapoja alle 3-vuotiaiden lasten osallisuuden tukemiselle on, ja miten osallisuuden kynnykseltä päästään kohti kasvavaa osallisuutta. Tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, sillä pienille lapsille suunnattua osallisuuden mallia ei ole olemassa, vaikka pienten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa runsaasti. Ikä- ja kehitystason mukaista osallisuutta pidetään tärkeänä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Näin ollen tulisi selvittää, miten osallisuutta pienten lasten kohdalla tulisi toteuttaa, ja miten sitä voitaisiin havainnoida entistä paremmin.
-
(2021)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen opettajien, lastenneuvolan terveydenhoitajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kuvailemana. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Syrjäytymisen prosessi on ylisukupolvinen ilmiö ja alkaa usein kehämäisesti jo varhaislapsuudessa. Syrjäytymiskehän katkaiseminen ja tuen saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on merkittävää niin yksilön elämän kuin yhteiskunnankin kannalta kauaskantoisten seurausten vuoksi. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä syrjäytymisriskien suhteen tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja lastenneuvolan välillä sekä hankkia tietoa siitä, mitkä asiat yhteistyötä tällä hetkellä hankaloittavat ja voisivat mahdollisesti edistää. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja sen keskipisteessä olivat vastaajien kuvailut ja omat kokemukset. Tutkimukseen osallistui kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa, kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää ja kaksi lastenneuvolan terveydenhoitajaa samasta suurehkosta suomalaiskunnasta. Tutkittavat valikoituivat vastaajiksi organisaationsa informanttien kautta. Tutkimukseen osallistuville lähetettiin sähköinen kyselylomake, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaikki ammattiryhmät tunnistivat laajasti alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä. Nimetyistä syrjäytymisriskeistä löytyi määrällisiä ja laadullisia eroja riippuen ammattikunnasta. Lapsen kehitykseen liitettyjen syrjäytymisriskien suhteen nimettiin monialaista yhteistyötä ohjaavia käytänteitä ja vakiintuneita toimintatapoja. Perheeseen liitettyjen syrjäytymisriskien tunnistamiseen ja niihin liittyvään monialaiseen yhteistyöhön ei nimetty vakiintuneita toimintatapoja, vaikkakin näiden suhteen toivottiin kaikissa ammattiryhmissä varhaisempaa puuttumista sekä riittävästi resursseja ja tietoa. Tulosten perusteella syrjäytymisriskeihin liittyvä monialainen yhteistyö nähtiin ylipäätään tärkeänä ja sille toivottiin omassa työssä lisää aikaa ja resursseja. Tutkimuksen mukaan sujuva monialainen yhteistyö edellyttää kaikille osapuolille tuttuja ja selkeitä toimintatapoja sekä nykyistä sujuvampaa tiedonkulkua, sillä nämä lisäisivät osaltaan luottamusta ja tiivistäisivät toimijoiden yhteistyötä. Alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskeihin liittyvää monialaista yhteistyötä tulisi jatkossa kehittää vuoropuhelussa lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan välillä.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimus käsittelee varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja lasten kielellisen kehityksen tukemiseen sekä niitä haasteita, mitä he kohtaavat työssään tukiessaan kielellistä kehitystä. Tavoitteena on löytää hyviä käytänteitä kielellisen kehityksen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen taustalla on lapsen kielellisen kehityksen vaiheet ja kielellisen kehityksen ongelmat. Varhaiskasvatuksen opettajien työtä ohjaavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022), joten tutkimuksessa peilataan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työtä ohjaavaan asiakirjaan. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina päiväkodeissa. Haastattelut litteroitiin huolellisesti, minkä jälkeen saadut tulokset jaettiin aluksi karkeasti kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsitteli varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja pienen lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Jälkimmäinen osa keskittyi varhaiskasvatuksen opettajien kokemiin haasteisiin lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa. Tutkimus osoitti, että haastatelluilla varhaiskasvatuksen opettajilla oli tietoa ja kokemusta lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. He käyttivät toiminannan sanoittamista, lauluja, loruja, kuvallista tukea, lukemista, saduttamista, tukiviittomia, eleitä ja ilmeitä työssään vahvistaessaan lasten vuorovaikutusta ja oppimista. Kielellisen kehityksen tukeminen ei kuitenkaan ollut keinoiltaan kovin monipuolista yksittäisillä haastateltavilla. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että pienten lasten kohdalla he saivat heikommin tukea neuvolasta ja varhaiskasvatuksen erityisopettajilta kuin isompien lasten kohdalla.
-
(2024)Alle kolmevuotiaiden määrä varhaiskasvatuksessa on noussut lähivuosina niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Alle kolmevuotiaiden lasten siirtymävaiheita on tutkittu lähiaikoina runsaasti. Aiemmissa tutkimuksissa korostetaan huoltajien ja kasvattajien välistä hyvää kommunikaatiota, kasvattajien reagointikykyä ja ymmärrystä pienen lapsen tunteisiin, vertaisten tärkeyttä ja kasvattajien itsetietoisuutta toimintatavoistaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella käytäntöjä, jotka auttavat ja hankaloittavat alle kolmevuotiasta lasta siirtymisvaiheessa varhaiskasvatukseen. Tavoitteena on tiivistää ja yhdistellä Trace in ECEC- tutkimushankkeessa saatuja tutkimustuloksia. Tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä. Tutkimuksen aineisto muodostui seitsemästä mahdollisimman tuoreesta artikkelista, jossa tutkittiin laajasti eri maiden käytäntöjä. Artikkelien julkaisuajankohdat olivat 2022–2023 välillä. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineiston analyysin jälkeen alle kolmevuotiaiden varhaiskasvatuksen aloitusta auttaviksi käytännöiksi muodostui viisi eri teemaa; kasvattajan moniulotteinen rooli, varhaiskasvatuksen toiminta- ja oppimisympäristön merkitys, aloituksen suunnittelu ja tutustuminen ennen aloitusta, huoltajien ja kasvattajien avoin ja kuunteleva vuorovaikutussuhde sekä vertaissuhteet. Sen sijaan alle kolmevuotiaiden varhaiskasvatuksen aloitusta hankaloittavia käytännöiksi muodostui kaksi teemaa; kuormittava aloitus lapselle ja ajan puute.
-
(2023)Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on ollut alusta alkaen pedagoginen painotus. Kuitenkin alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksessa pedagogiikasta alettiin puhumaan vasta 1980-luvun lopussa. Tästä huolimatta, vuonna 2019, Karvin arvioidessa varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumista, havaittiin, että pedagogiset puutteet korostuivat erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä alle 3-vuotiaiden pedagogiikka on sekä minkälaiset tekijät korostuvat alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi selvitettiin, minkälaisilla tekijöillä saattaa olla vaikutusta siihen, toteutuuko pedagogiikka alle kolmivuotiailla vai ei. Tavoitteena oli kuvata, ajankohtaistaa sekä tiivistää aiempaa tieteellistä tutkimustietoa. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto muodostui viidestä tieteellisestä, mahdollisimman tuoreesta, vertaisarvioidusta julkaisusta, eri puolilta maailmaa. Artikkelien julkaisuajankohdat ajoittuivat vuosien 2013–2022 väliin. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, mukaillen yhdysvaltalaista perinnettä, jossa pelkistetystä aineistosta luodaan alaluokkia, yläluokkia sekä pääluokkia, eli teemoja. Tutkimusaineiston analysointi tuotti alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa korostuvien tekijöiden alle neljä erilaista teemaa; lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen tärkeän merkityksen, kasvattajan moniulotteisen roolin, johon kuului kasvattajan jatkuva fyysinen ja emotionaalinen läsnäolo, aktiivinen lasten havainnointi, kasvattajan ammattitaito sekä kasvattajan moniulotteinen toiminta, hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kolminaisuuden nivoutuminen yhteen erottamattomasti, jokaisen hetken sisältäessä pedagogiikkaa sekä suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan toteuttaminen, jossa korostuivat pienryhmätoiminnan ja rutiinien merkitys. Analysoinnin avulla havaittiin, että alle kolmivuotiaiden pedagogiikkaa estävien tekijöiden alle muodostui kolme erilaista teemaa; henkilöstön koulutus ja taidot, jolla oli suuri vaikutus siihen, osattiinko pedagogista toimintaa toteuttaa, lapsiryhmien koko sekä tilat saattoivat myös vaikuttaa siihen, ettei pedagoginen toiminta ollut mahdollista lapsiryhmien ollessa suuria tai tilojen epäsopivia pienille sekä työelämän erilaisilla haasteilla, kuten henkilöstövajeella tai kiireellä, saattoi olla vaikutusta siihen toteutuiko pedagogiikka lainkaan.
-
(2023)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille alle kouluikäisten lasten vanhempien ko-kemuksia lapsiinsa kohdistuneesta kiusaamisesta päiväkotiryhmässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle kouluikäisten välistä kiusaamista on olemassa, ja tutkielman teoriassa määrittelin kiusaamisen hyödyntäen aiempia tutkimuksia. Kuitenkaan vanhempien kokemuksis-ta ei tutkimuksia juurikaan ole, joten sitä suuremmalla syyllä tutkielmani aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Verkkokeskusteluiden luotettavuutta on arvioitava kriittisesti, mutta niillä on merki-tystä lähtökohtansa puolesta – vanhemmat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ilman ulkopuolista painostusta, avoimesti ja rehellisesti. Menetelmät. Olen toteuttanut tutkielmani analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa vanhempien anonyymisti julkaisemia verkkokeskusteluja lapsensa kohtaamasta kiusaamisesta käytettiin aineistona. Keskustelut päätyivät tutkielman aineistoksi valikoiden ja pyrin löytämään niistä yhteisiä elementtejä. Analysointivaiheessa verkkokirjoituksista poimin toistuvat piirteet ja ne on pelkistetty kolmeen pääluokkaan, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen: ”Minkälaiset kokemukset alle kouluikäisten vanhemmilla on lastensa kiusaamisesta?” Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset kiu-saamisesta ovat poikkeuksetta negatiivisia. Kaikista kirjoituksista on havaittavissa kolme toistu-vaa aihealuetta: turhautuminen ratkaisun puuttumista kohtaan, avun ja vertaistuen pyytäminen sekä vastuun perääminen henkilöstöltä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne kuvastavat mur-heellista tilannetta kiusaamisen kontekstissa varhaiskasvatuksessa.
Now showing items 1-20 of 593