Browsing by study line "Early Education Teacher + Specialisation studies leading to the qualification of early childhood special education teacher"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2021)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimuksen tausta, tavoite ja tarkoitus: Tutkimus kohdistui kasvattajien pyrkimykseen tukea lasten vertaissuhteita 3–5-vuotiaiden ryhmässä, toimintakaudella 2020–2021 yhdessä Uudellamaalla sijaitsevassa päiväkodissa. Tutkimuksen tavoite oli kuvata prosessi, jossa kehittämistyöhön sitoutunut tiimi suunnitteli, toteutti ja arvioi pedagogisia keinoja lasten vertaissuhde- ja kaveritaitojen kehittämiseksi. Tarkoituksena oli tehdä näkyväksi ryhmä pedagogisen suunnitteluprosessin eri vaiheet yhden lukuvuoden ajalta. Menetelmät: Pedagogiseen suunnitteluprosessiin osallistui kaksi kahdenhengen päiväkotitiimiä, joista toisessa tiimissä toimin sijaisena. Tutkimus perustuu lähtökohtaisesti tähän tiimin, jossa toimin sijaisena. Tutkimusaineisto koostui pedagogisista dokumenteista, tiimikeskusteluista, havaintopäiväkirjoista ja tiimin tekemistä arvioinneista. Analyysimenetelmänä toimi teoriaperustainen sisällönanalyysi. Pedagogisen suunnitteluprosessin kuvauksen osalta sovellettiin ongelmaperustaisen oppimisen prosessimallia (PBL). Lasten vertaissuhde- ja kaveritaitojen tarkastelussa hyödynnettiin Laaksosen ja Revon (2017) luokittelua vertaissuhdetaitojen osa-alueista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus osoitti, että pedagoginen suunnitteluprosessi on tärkeä osa varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä, ja toiminnan hedelmät poimitaan vähin erin matkan varrella. Suunnittelutyön olennaiseksi osaksi osoittautui toiminnan dokumentointi ja arviointi. Tätä tiimi teki pitkin lukuvuotta niin arjen tilanteissa kuin erikseen tiimipalavereissa. Lukukauden (syksy 2020) alussa keskityttiin lasten leikkiin ja ryhmätason toimiin. Näin jokaiselle lapselle haluttiin tuottaa kokemus ryhmään kuulumisesta. Lasten leikkejä havainnoiden ja mukana eläen tiimi lisäsi ymmärrystään lasten välisistä suhteista ja vertaisvuorovaikutuksen etenemisestä. Joka kuukausi tiimi kävi arvioivaa keskustelua tavoitteiden ja toimenpiteiden suhteen. Arviointi ei siis ollut prosessin erillinen vaihe, vaan kulki mukana koko prosessin ajan. Toiminnan dokumentoinnin ja arvioinnin avulla luotiin suuntaviittoja tulevaan ja tarkennettiin pedagogisia keinoja ottaen huomioon lasten taitojen ja kaverisuhteiden kehittyminen sekä arjessa tapahtuneet muutokset (esim. uuden lapsen tuloa ryhmään). Vertaissuhdetaitojen osa-alueista syksyn toiminnassa korostui vuorovaikutukseen liittymisen ja ryhmässä toimimisen taidot, joita tuettiin mm. yhteisleikeillä ja muihin tutustumisella. Myös toisten lasten huomioon ottamisen taidot olivat tuolloin vahvasti esillä. Näiden taitojen kehittämisessä aikuisilla oli tärkeä rooli. Lukuvuoden kuluessa tiimi saattoi arvioida lasten ryhmäytyneen hyvin ja leikkien sujuvan useiden kavereiden kanssa, joskin vuorovaikutuksen ylläpitämisen taitoja harjoitetiin edelleen. Vertaisten tukemisen taidoissa tiimi sai kokea onnistuneensa, kun lapset vahvuus- ja taitokartan avulla oppivat nimeämään ja tunnistamaan toisten vahvuuksia ja saivat myös itse vertaisilta arvostavaa palautetta.
-
(2021)Yhteiskunnan muutokset asettavat jatkuvasti erilaisia vaatimuksia varhaiskasvatuksen opettajalle ja varhaiskasvatuksen opettajan ammatilliselle kehittymiselle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, voiko pedagoginen rakkaus olla varhaiskasvatuksen opettajan osaamisen ytimenä. Tutkimus toteutettiin moniulotteisen opettajan osaamisen prosessimallin avulla. Ajalle, jossa elämme, on tyypillistä, että ihmissuhdetyöntekijän, kuten opettajan, arki on psyykkisesti vaativaa ja työ kuormittavaa. Pärjääminen opettajan työssä edellyttää koko ajan enemmissä määrin kognitiivista kyvykkyyttä, paineiden sietokykyä ja sosiaalisia taitoja. Opettajan rooli kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijana ei ole enää yhtä selvärajainen, mitä se on aikaisemmin ollut. Opettajan rooli on tämän vuosituhannen puolella muuttunut monialaosaajaksi. Pedagogisen rakkauden käyttäminen osaamisen ytimenä mahdollistaa opettajalle sensitiivisempää otetta työhönsä. Kun opettajuutta toteutetaan pedagogisen rakkauden käsitteen avulla, opettajan pyrkimys on kasvattaa yksilöstä paras mahdollinen versio, mitä hän voisi olla Tämä tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin autoetnografisella tutkimusotteella. Aineisto tutkimusta varten koottiin vuosina 2018-2020. Tutkimuksessa käytetiin teorialähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tutkimuksessa havaittiin, että pedagoginen rakkauden näkyminen varhaiskasvatuksenopettajan osaamisessa vaatii opettajalta sosiaalista kyvykkyyttä ja taitoa reflektointiin. Opettajan taito rakastaa oppilaitaan kokonaisvaltaisesti toivoen heille hyvää ainoastaan heitä itseään varten, ei omaa arvostusta lisätäkseen, tulisi olla opettajuuden ydintä. Tutkimuksen tulokset tukevat että, pedagogisen rakkauden avulla tämä on mahdollista.
-
(2021)Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää yksityisissä päiväkodeissa työskentelevien opettajien näkemyksiä ryhmänsä lasten tuen tarpeista sekä opettajien valmiuksia tukea heitä. Lisäksi kartoitettiin, millaista tukea opettajilla on mahdollisuus saada työnsä tueksi monialaisen yhteistyön kautta ja millaisia toiveita heillä on tähän liittyen. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella avoimin sekä strukturoiduin kysymyksin erään ison kunnan yksityisissä päiväkodeissa varhaiskasvatuksen opettajina työskenteleviltä henkilöiltä. Otos koostui 16 vastauksesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla etsien aineistosta samankaltaisuuksia ja muodostaen niistä ryhmiä. Tulokset osoittivat, että lapsilla on moninaisia tuen tarpeita yksityisissä päiväkodeissa ja heidän saamansa tuen riittävyys oli vaihtelevaa. Opettajien osaaminen suhteessa lasten tuen tarpeisiin näyttäytyi myös vaihtelevana eikä kovin syvällistä kuvaa osaamisen sisältämistä asioista ollut mahdollista tavoittaa tässä tutkimuksessa. Opettajat kuvailivat osaamistaan osaamisena, erilaisina menetelminä, kehityksen osa-alueen tukemisena, pedagogisina tukitoimina sekä omien vahvuuksiensa kautta. Monialaisen yhteistyön tiimoilta tukea saatiin yleisimmin varhaiskasvatuksen erityisopettajalta, työkavereilta sekä johtajalta. Tuki sisälsi etenkin konkreettisia vinkkejä ja menetelmiä sekä keskustelun ja kuuntelun tuomaa vertaistukea. Opettajien toiveissa korostui resursseihin liittyvät asiat, kuten erityisesti henkilöstöresurssin lisääminen, lisäkoulutus, rakenteellisen tuen saatavuuden parantaminen ja varhaiserityisopettajan läsnäolo. Tulevaisuudessa on pyrittävä takaamaan yhdenmukaisempi tuki lapsille. Se edellyttää esimerkiksi lakiuudistusta, tarvittavien resurssien lisäämistä, monialaisen yhteistyön vahvistamista sekä erityispedagogisen osaamisen lisäämistä varhaiskasvatuksen henkilöstön keskuudessa.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, miten metsäoppimisympäristö mahdollistaa lasten liikkumisen. Tutkimuskysymysten muotoutumista ohjasi aikaisempi tutkimustieto ja lopulta tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: Millaisia tarjoumia varhaiskasvatuksen opettajien näkemysten mukaan metsäoppimisympäristö tarjoaa lasten liikkumiselle? Miten varhaiskasvatuksen opettajien mukaan lasten fyysinen aktiivisuus toteutuu metsäoppimisympäristössä? Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että metsäympäristö tukee monin tavoin lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella asiaa käytännön näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullista tapaustutkimusmenetelmää hyödyntäen. Kohderyhmäksi valikoitui viisi varhaiskasvatuksen opettajaa, joista jokainen työskentelee metsäesiopetusryhmässä opettajana. Tulokset pohjautuvat heidän näkemyksiinsä. Aineistonkeruumenetelmänä toimi sähköpostihaastattelu, jonka välityksellä varhaiskasvatuksen opettajat vastasivat muodostamiini kysymyksiin. Haastatteluista muodostui aineisto, jota analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin vaiheiden mukaan. Tulokset antoivat viitettä siitä, että metsäoppimisympäristö tarjoaa lapsille monipuolisen sekä virikkeellisen ympäristön. Aikuisen rooli korostui muun muassa luonnon elementtien hyödyntämisessä lasten liikkumisen suhteen sekä eniten ja vähiten liikkuvien lasten motivoimisessa. Lasten koettiin olevan fyysisesti aktiivisempia metsäympäristössä kuin sisätiloissa. Esimerkiksi liikuntasuositukset toteutuivat pääsääntöisesti metsäoppimisympäristössä varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksen mukaan.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä viimeaikainen tutkimus sanoo musiikkikasvatuksen yhteydestä varhaiskasvatusikäisten lasten kielen kehitykseen, miten aihetta on tutkittu, millaisilla tutkimusasetelmilla, millaisia tutkimustuloksia on jo saatu ja mitä aiheesta ei olla vielä tutkittu. Asiaa tarkastelemalla tutkimuksen tavoitteena oli myös nostaa esille relevantit näkökulmat käytännön varhaiskasvatuksen työn kannalta ja selvittää voidaanko musiikkikasvatusta hyödyntää yhtenä keinona kehittää varhaiskasvatusikäisten lasten kielen kehitystä. Tutkimuksen tarkoitus, tutkimustavoitteet sekä aineistotutkimuksissa ilmenevät asiakokonaisuudet ohjasivat tutkimuskysymysten muodostumista. Lopulta muodostui kaksi tutkimuskysymystä: Millainen yhteys tutkimuksissa on havaittu musiikkikasvatuksen ja kielen kehityksen välillä varhaiskasvatusikäisillä lapsilla? sekä Millaisilla tutkimusasetelmilla on havaittu myönteistä yhteyttä musiikkikasvatuksen ja varhaiskasvatusikäisten lasten kielen kehityksen välillä? Tutkimuksen tutkimusmetodina toimi systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksessa on pyritty noudattamaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkkoja etenemisvaiheita. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen etenemisvaiheet olivat: aihepiirin rajaus, seulontakriteerien valinta, tietokantojen ja hakusanojen valinta, aineistotutkimusten valikointi sekä valikoituneiden tutkimusten raportointi (Metsämuuronen, 2011, s. 47–49). Aineistotutkimusten analyysin apuna tutkimuksessa on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen tarkempaan tarkasteluun valikoitui lopulta kuusi aineistotutkimusta. Aineistotutkimuksiksi valikoituneet tutkimukset olivat viimeisen kymmenen vuoden (2011–2021) aikana julkaistuja, englannin kielellä kirjoitettuja, vertaisarvioituja akateemisia julkaisuja. Kaikissa aineistotutkimuksissa tutkittiin musiikkikasvatuksen ja kielen kehityksen välistä yhteyttä varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Aineistotutkimusten kohderyhmän ikä vaihteli 2 ja 6 vuoden välillä. Tutkimustulokset osoittivat, että viimeaikaisten tutkimusten valossa musiikkikasvatuksella on ollut myönteistä yhteyttä varhaiskasvatusikäisten lasten kielen kehitykseen. Erityisesti musiikkikasvatus oli myönteisesti yhteydessä varhaiskasvatusikäisten lasten fonologisen tietoisuuden kehitykseen. Lisäksi tutkimustulokset antoivat näyttöä tutkimusasetelmista, joiden surauksena musiikkikasvatuksen myönteinen yhteys varhaiskasvatusikäisten kielen kehitykseen, on havaittavissa. Näitä tutkimusasetelmia olivat: tutkimuskohderyhmä, musiikkikasvatukseen osallistuneiden koeryhmien koot, musiikkikasvatukseen käytetty aika, musiikkikasvatuksellinen toiminta ja musiikkikasvatuksellisen toiminnan toteuttajat. Tutkimustulosten pohjalta voidaan päätellä, että musiikkikasvatusta on mahdollista hyödyntää yhtenä keinona kehittää varhaiskasvatus-ikäisten lasten kielen kehitystä.
-
(2021)Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella varhaiskasvatuksen mahdollisia tulevaisuuksia asiantuntijoiden haastattelujen perusteella. Teoreettinen viitekehys pohjaa varhaiskasvatuksen historian kehityskulkuihin aina 2000-luvulle asti. Tutkielmassa nousee esille mahdollisista tulevaisuuksista osittaisia kytköksiä historian kehityskulkuihin. Vaikuttaa siltä, että voimme tehdä jonkinlaisia päätelmiä historian osalta. Tutkielman asiantuntijoiden näkemykset antavat kuitenkin tulevaisuusajattelulle teoreettisemman suunnan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti haastattelemalla kolmea alan asiantuntijaa. Haastattelut toteutuivat teemahaastattelulla, joissa oli osittain syvähaastattelun piirteitä. Asiantuntijoiden haastatteluista on rakennettu analyysin pohjalta varhaiskasvatukselle mahdolliset tulevaisuudet. Analyysi osoitti, että varhaiskasvatukselle uhkia ovat tulevaisuudessa yhteiskunnan osoittama rahoituksen puute, varhaiskasvatuksen alhainen vetovoimaisuus ja varhaiskasvatuksen vähäinen arvostus. Vetovoimaisuuden todettiin olevan varhaiskasvatuksen tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Varhaiskasvatus toiveikas tulevaisuus on riippuvainen haastatteluaineiston perusteella alan vetovoimaisuudesta, varhaiskasvatusta koskevista poliittisista päätöksistä ja varhaiskasvatuksen arvostuksesta.
Now showing items 1-6 of 6