Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Förskolepedagogik"

Sort by: Order: Results:

  • Wilhola, Noora (2023)
    Kielen kehityksen haasteet ovat yksi merkittävistä syistä sille minkä vuoksi lapsi saa varhaiskasvatuksessa suunniteltua tukea. Kielen kehityksen haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielen kehityksen haasteisiin puututaan ajoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kielen kehityksen haasteita varhaiskasvatuksen opettajat ovat havainneet alle 3-vuotiailla lapsilla ja millaisilla keinoilla he pyrkivät tukemaan kielen kehitystä. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kirjallisuudesta ja aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkastelu niin kielen kehityksen tyypillistä kehitystä, kuin myös epätyypillistä, sekä sitä, miten kielen kehitystä voidaan tukea. Osana viitekehystä on myös varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselylomakkeeseen tulleista vastauksista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2023. Kyselyyn vastasivat varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät tällä hetkellä alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatusryhmässä opettajina. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat osaavat hyvin tunnistaa ennusmerkkejä alle 3-vuotiailla, jotka ennustavat tulevia tai jo olemassa olevia kielen kehityksen haasteita. Selkeästi eniten kielen kehityksen haasteena ajateltiin olevan puheen tuottamiseen liittyvät haasteet, kuten erilaiset äännevirheet. Vastauksissa korostui myös vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kuten lapsen vaikeus muodostaa kaverisuhteita kielellisten haasteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että kielen kehitystä tuetaan käyttämällä monipuolisia menetelmiä. Tuloksissa havaittiin, että etenekin kommunikoinnin tukeminen tukiviittomien ja kuvien avulla on usean varhaiskasvatuksen opettajan käytössä kielen kehityksen tukemiseksi. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät esimerkiksi lauluja, kirjoja ja loruja, sekä perushoidollisia tilanteita kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimukseni perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vuorovaikutuksen tukemisen yhtenä merkittävimmistä keinoista tukea kielen kehitystä, tähän liittyviä vastauksia nousi lähes jokaisessa vastauksessa. Sen sijaan aineistosta ei noussut vastauksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajana toimivat käyttäisivät kuvaavia sanoja puheessaan
  • Rågback, Katri (2023)
    Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloittaminen on iso asia lapselle ja hänen vanhemmilleen. Kun vanhempi jättää ensimmäisen kerran lapsensa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, tar-vitaan vanhemman luottamusta henkilökuntaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on löytää sopivat pedagogiset keinot, joilla he voivat tukea lasta erotilanteessa ja noudattaa vanhemman kanssa sovittuja yhteistyökäytäntöjä. Tämä tutkimus tarkastelee alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloitusta. Tarkempana tutki-muksen kohteena on varhaiskasvatuksen henkilökunnan rooli. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista, millaisia pedagogisia keinoja heillä on käytettävissä tukea lasta erotilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön ja vanhempien yhteistyökäytäntöjä. Tämä kandidaatin tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdesta tutki-musartikkelista. Aineistosta etsittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisia keinoja ja yhteistyökäytäntöjä. Näistä tehtiin kaksi taulukkoa, joissa näkyy tutkimusartikkeleiden peda-gogisia keinoja yhdistävät tekijät sekä yhteistyökäytäntöjä yhdistävät tekijät. Analyysimene-telmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli näyttäytyi kahdella tavalla, pedagogi-silla keinoilla tukea lasta sekä vanhempien kanssa tehtävänä yhteistyönä. Tutkimukseni antoi tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista sekä tietoa siitä, mitä alle 3-vuotiaan varhais-kasvatus sisältää. Tuloksina saatiin useita samankaltaisia pedagogisia keinoja tukea lasta erotilanteessa, kuten kielellisiä ja kehollisia keinoja. Yhteistyökäytäntöinä tuloksista ilmeni muun muassa aloituskeskustelut, tutustumiskäynnit, videot ja kuvat.
  • Konttinen, Iina (2023)
    Huumorin klassisia teorioita ovat yhteensopimattomuus-, huojennus- ja ylemmyysteoria. Martin (2003) kehitti huumorityyleihin pohjautuvan teorian, joka tarkastelee huumorin vaikutuksia yksilön psykososiaalisen hyvinvoinnin ja yhteisön kautta. Nämä teoriat toimivat tämän tutkimuksen pohjateorioina. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena alle kouluikäisten lasten huumori näyttäytyy klassisten huumoriteorioiden ja Martinin huumorityylien valossa. Tarkoituksena on rakentaa kuvaa siitä, kuinka alle kouluikäisten lasten huumori noudattelee klassisten huumoriteorioiden ja huumorityylien teorioita sekä niiden sisältöä. Lisäksi tarkastellaan, miten valitut teoriat selittävät alle kouluikäisten lasten huumoria ja jääkö jotain lasten huumorin erityispiirteitä näiden teorioiden tavoittamattomiin. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät alle kouluikäisten lasten huumoria. Aineistossa esiintyvää lasten huumoria on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, joka koostui usean analyysiprosessin ketjusta. Aineiston syvälukemisen jälkeen aineistoa on tiivistetty ja selkiytetty värikoodauksella ja luokittelulla ja löydetty näin ilmiötä kuvaavia yhteisiä piirteitä. Luokittelu mukaili pääasiallisesti klassisia huumoriteorioita ja huumorityylejä. Hermeneuttiselle tutkimusprosessille tyypillisesti aineistonkeruu, analyysi, tulkinta ja raportointi olivat osittain päällekkäisiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteensopimattomuusteoria selitti hyvin alle kouluikäisten lasten huumoria. Yhteensopimattomuutta näkyi paljon erityisesti lasten piirustuksissa ja käsityötuotoksissa. Hauskuus syntyi toisiinsa sopimattomien asioiden yhdistämisestä. Yhteensopimattomuudesta syntyvää huumoria näkyi myös arjen tilanteissa, joissa lapset saattoivat toimia vastoin odotuksia esimerkiksi kertomalla vessajuttuja ruokapöydässä tai pukemalla vaatteet tahallaan väärinpäin. Suurin osa aineistosta esille nousseesta lasten huumorista rakensi yhteisöllisyyttä ja/tai toimi positiivisena voimavarana lapselle itselleen. Lasten karnevalistinen huumori, hyperhauskuus ja vessahuumori muodostivat uuden luokan huumorityyleihin, koska niiden vaikutukset yhteisöön mitattiin huumorialoitteen laadun sijaan niiden saamassa responssissa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää mallintaa lapsille huumorin käyttämistä positiivisesti suhteessa yhteisöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Näin edistetään lasten hyvinvointia ja ihmissuhteiden luomista pitkälle tulevaisuuteen.
  • Rautio, Rose (2023)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Varhaiskasvatussuunnitelma asettaa varhaiskasvatuksen opettajalle ohjeistuksen toteuttaa laadukasta pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa mainitaan teknologiakasvatus, jonka toteuttaminen herättää kiivasta keskustelua kasvattajien sekä vanhempien parissa (Koivula, M., & Mustola, M. 2017). Teknologiakasvatuksen tarkoitus ei ole ainoastaan älynäytöllä tai tabletilla pelaamista kuten yleisesti saatetaan ajatella, vaan sen tarkoitus on kannustaa tutkivaan ja kannustavaan työtapaan (Opetushallitus 2022). Tällä tutkimuksella pyrin tutkimaan voiko lisättyä todellisuutta hyödyntää varhaiskavatussuunnitelman mukaista teknologiakasvatusta. Tutkimuksen tarkastelunkohteena on lisättytodellisuus (AR). Kuvailen, analysoin sekä tulkitsen mitä oppimisen alueen taitoja voi lisätyllä todellisuudella kehittää. Lisäksi tutkimus kokoaa tietoa pedagogisen toiminnan toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Avaan myös teoriaosuudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa eriteltyjä oppimisen alueen sekä laaja-alaisen osaamiseen liitettyjä taitoja. Tulen rinnastamaan tuloksissa ilmeneviä taitoja varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tutkimus on toteutettu integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta, joista osa on ollut empiirisiä tutkimuksia ja osa kirjallisuuskatsauksena toteutettuja tutkimuksia. Aineisto on kerätty laajasti kansainvälisesti, sillä aihetta on tutkittu enemmän muualla maailmassa. Aineistosta on poimittu tutkimuskysymyksiin vastaavat vastaukset ja ne on luokiteltu ja tyypitelty kokonaiskuvan saamiseksi. Tutkimukseen on liitetty taulukko, josta näkee kuinka luokittelu ja tyypittely on toteutettu. Tulokset osoittavat, että lisätyllä todellisuudella on positiivinen vaikutus kielelliseen kehitykseen, muistiin ja keskittymiseen. Tutkimus kumoaa oletukset vuorovaikutustilanteiden vähenemisestä digilaitteiden parissa, sillä innoittamisen ja leikillisyyden läsnä ollessa vuorovaikutus lasten välillä oli runsasta ja kehittävää. AR:n avulla voidaan kehittää lasten oppimisen alueen taitoja kuten matemaattisia ja luonnontieteen taitoja. Lisätyn todellisuuden toteuttaminen on osittain opettajan asenteesta, sekä päiväkodin laitteistosta kiinni. Tärkeää on opettajan tutustuminen lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin ja harjoitella sen käyttöä.
  • Johansson, Johanna (2022)
    Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, kuinka digitalisaatio ymmärretään varhais kasvatuksen kontekstissa ja onko käsite yksiselitteinen. Digitalisaatio on digitaalisten laittei den käyttöä ja hyödyntämistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan tavoitteita digitaalisten laitteiden käytölle ja lapsia pyritään innostamaan toimimaan digitaalisissa ympä ristöissä. Jotta tavoitteisiin päästään on termien oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. Viitekehys tutkimukseeni ja sen tarkasteluun tuli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018), sekä digitalisaation määritelmästä. Tutkimuskysymyksiäni olivat, missä yhteydessä digitaalisuus mainitaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, sekä miten digitalisaatio sanana ymmär retään valitun kirjallisuuden perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmäksi valitsin analyyttisen diskurssianalyysin ja tutkittavaksi termiksi digitalisaatio-sanan. Diskurssianalyysissä lähtökohtana on kieli ja sen eri tulkinnat. Tämä menetelmä tuki omaa tutkimustani, sillä pureuduin digitalisaatio sanan merkitykseen ja sen erilaisiin tulkintoihin lähdeaineiston pohjalta. Keräsin aineistoa poikkitieteellisesti niin tekniikan, talouden, kuin kasvatustieteen alalta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että digitalisaatio ei ole yksise litteinen termi. Tutkimukseni perusteella digitaalisuutta käsitellään varhaiskasvatussuunnitel man perusteissa vain monilukutaidoista sekä tieto- ja viestintätaidoista puhuttaessa. Tällöin digitalisaatio kytkeytyy vain kommunikointiin ja viestintään. Digitaalitekniikkaa voidaan käyttää ja käytetään varhaiskasvatuksessa laajemmin. Tämän vuoksi teknologiakasvatus voisi tarjota paremman alustan digitalisaation opetuksen ja käsittelyyn varhaiskasvatuksen konteks tissa.
  • Anttila, Väinö Elias (2023)
    This theoretically focused bachelor’s thesis aims to illuminate similarities and differences between pedagogical discussion on child agency in context of play-pedagogy and hobbyist discussions of player agency in context of tabletop roleplaying games. This research attempted to construct robust framework of theoretical models and concepts used to examine these topics and bring them together for comparison. What is play? What are tabletop roleplaying games? How are they different from similar phenomena? How are they similar? How does the concept of agency appear within their context? This theoretically focused research found many interesting parallels between the teacher profession and Game Master role, which has seldom been examined in depth in academic writing. Further, many of the game studies theories on pedagogical utility of games are complimentary to Hakkarainen’s narrative learning as it is applied in play-world pedagogy. This researches’ findings should be considered narrowly in context of play world pedagogy and game studies focused on tabletop roleplaying games.
  • Kivekäs, Sauli (2022)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa jännityksen tunnetta koulusiirtymää käsitte-levissä lastenkirjoissa. Jännitys on abstrakti ja monitulkintainen tunne, eikä sitä ole juuri tut-kittu aikaisemmin koulusiirtymässä esi- ja alkuopetuksen välillä tästä näkökulmasta. Tämä tekee tutkimuksesta luonteeltaan kartoittavan. Jännityksen tunnetta syvemmin ymmärtämäl-lä, voidaan tukea koulusiirtymää jännittäviä lapsia ja jakaa tietoa lasta tukeville aikuisille. Teo-reettinen viitekehys keskittyy sekä opetussuunnitelmien ja yhteistyön merkitykseen että jän-nitykseen ja sen vaikutuksiin koulusiirtymässä. Tavoitteena oli tutkia, millaisissa tilanteissa lapset jännittivät koulua kirjoissa ja miten jännityksen tunnetta lievitettiin. Näin kirjojen on tar-koitus toimia konkreettisina esimerkkeinä jännittävälle lapselle. Menetelmät. Tutkimukseni oli muodoltaan kartoittava kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto koostui viidestä koulusiirtymää käsittelevästä lastenkirjasta. Aineisto analysoitiin hyödyntäen aineis-tolähtöistä sisällönanalyysiä ja se saatettiin esitettävään muotoon luokittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Lastenkirjoista löytyi monia ulottuvuuksia jännityksen tunnetta käsitellessä. Iso osa jännityksestä keskittyi uusiin ihmisiin, uuteen ympäristöön, pystyvyyteen ja jännityksen tukemiseen. Jännitykseen suhtauduttiin usein hyvin empaattisesti ja sanoittavasti. Näiden osa-alueiden syvempi tarkastelu voi auttaa koulusiirtymää koskettavia ihmisiä ymmärtämään paremmin jännityksen tunteita ja sen kohteita. Kirjat ja niiden esimerkit toimivat hyvinä havainnollistavina malleina lapsille. Näin lastenkirjat toimivat erinomaisina välineinä kasvattajille lievittämään lapsen mahdollista koulujännitystä.
  • Kuusisto, Ilona (2022)
    Kirjallisuus on tärkeä osa lasten kehitystä useilla eri osa-alueilla. Useat eri kirjallisuutta koskevat tutkimukset tukevat tätä väittämää. Aram ja Shapira (2012) ovat tutkimuksessaan tutkineet lapsen ja vanhemman lukuhetkiä ja hetkien vaikutusta lapsen kehitykseen. Heidän mukaansa lukemisella on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen (Aram & Shapira, 2012, s. 55, 60–61). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 tuodaan useassa kohtaan esille, kuinka kirjallisuuden tulisi olla osa esiopetusta. Tästä huolimatta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen varhaiskasvatuksen laatua koskevan raportin tulokset ovat huolestuttavia varhaiskasvatus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan nähden (Repo, Paananen, Eskelinen, Mattila, Lerkkanen, Gammelgård, Ulvinen, Marjanen, Kivistö & Hjelt, 2019, s. 96, 149). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia kirjallisuudesta, mitä kirjallisuus heille merkitsi, minkälaisesta kirjallisuudesta he pitivät sekä miten he kokivat heille ääneen lukemisen. Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä esiopetusikäistä lasta toukokuussa 2022 kolmessa esiopetuksen yksikössä. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa näyttäisi, että esiopetusikäisillä lapsilla oli myönteinen suhde kirjallisuuteen. Suurin osa piti itse lukemisesta, mutta kaikki pitivät, kun heille luettiin ääneen. Suurin osa koki kirjallisuuden tärkeäksi. Lukemisen merkityksellisyyttä perusteltiin muun muassa sen hyödyllisyydellä oppimisen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät kirjoista, joissa on erilaisia hahmoja sekä sellaisista, jotka herättivät tunteita. Etenkin jännitystä ja huumoria sisältävät kirjat olivat mieluisia. Tutkimustulokset vastasivat melko hyvin aiempia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden mukaan lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita eläimistä ja huumorista kirjallisuudesta.
  • Kokkinen, Linnea (2021)
    Tutkielman tarkoitus on tuoda näkyväksi neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta sekä vuorovaikutuksesta henkilöstön kanssa. Tutkielmassa käsitellään huoltajien kokemuksia vanhemmuudesta tukenaan varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilöstö. Kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön ja huoltajan välillä, sekä henkilöstön rooli neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten perheiden tukemisessa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten saamaa tukea varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Tutkielma on toteutettu E-lomakkeelle luodulla kyselyllä. Kysely jaettiin Facebookin neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajille suunnatussa vertaistukiryhmässä. Kyselyyn vastasi seitsemän henkilöä, joista kuuden henkilön antamat vastaukset päätyivät analyysin kohteeksi. Aineisto on käsitelty laadullisin menetelmin analysoimalla tulokset temaattisesti. Huoltajat kokivat vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön kanssa pääasiassa laadullisesti hyvänä. Vuorovaikutukseen negatiivisesti liitettyjä tekijöitä olivat erityisesti kiire ja poissaolot. Positiivisesti vuorovaikutukseen koettiin vaikuttavan avoimuus sekä luottamuksellinen suhde huoltajan ja henkilöstön välillä. Huoltajat eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea vanhemmuuteen. Tulokset osoittivat huoltajien korostavan ammattilaisen tarjoaman tuen lisäksi erityisesti vertaistuen merkitystä vanhemmuuden tukemisessa.
  • Martikainen, Elisa (2022)
    Bronfenbrennerin ekologisen teorian mukaan varhaiskasvatuksen aloitus on ekologinen siirtymä, jossa lapsen kaksi kasvuympäristöä, koti ja varhaiskasvatus, kohtaavat (Puroila & Karila, 2001, s.208–209). Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä lapselle ja huoltajille tärkeitä käytäntöjä on jouduttu muokkaamaan pandemiasta johtuvien rajoitusten ja suositusten vuoksi. Varhaiskasvatuk-sessa on jouduttu esimerkiksi rajoittamaan huoltajien pääsyä varhaiskasvatuksen sisätiloihin (Ope-tushallitus, 2022), jolloin lapsen ja huoltajien yhteinen tutustuminen sisätiloissa on siirtynyt ulos. Aiemman tutkimuksen (Poikonen & Lehtipää, 2009, s.75) mukaan huoltajat ovat tyytyväisiä var-haiskasvatukseen sekä kasvatusyhteistyöhön varhaiskasvattajien kanssa. Tutkielman tekeminen täs-tä aiheesta on tärkeää, koska normaalista poikkeavissa oloissa on tärkeä huomioida myös huoltajien kokemukset, jotta varhaiskasvatusta voidaan kehittää yhdessä huoltajien kanssa. Tutkielman tavoit-teena on selvittää, millaisia kokemuksia huoltajilla on varhaiskasvatuksen aloituksesta COVID-19 pandemian aikana. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin huoltajat ovat kokeneet varhaiskasvatuk-sen aloituksen. Tutkielmaani osallistui yhdeksän huoltajaa, joilla oli kokemusta varhaiskasvatuksen aloituksesta pandemia aikana. Rajasin tutkittavaa joukkoani pandemian kunnallisten tartuntamäärien perusteella. Tutkittaviksi kunniksi valikoituivat kolme kuntaa, joissa oli huomattavasti enemmän tartuntoja kuin muualla Suomessa: Espoo, Helsinki ja Vantaa. Keräsin aineistoni verkossa olevalla kyselylomak-keella julkaisemalla kyselylomakkeen linkin Facebookissa Puskaradio espoo, Puskaradio Helsinki sekä Vantaan Puskaradio ja palvelut ryhmissä. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönana-lyysillä. Huoltajien vastausten perusteella pandemia rajoitteet olivat merkityksellinen osa heidän kokemus-taan varhaiskasvatuksen aloituksesta, etenkin rajoitus, joka koski huoltajien mahdollisuutta tutustua lapsen kanssa sisällä. Osa huoltajista koki aloituksen toteutuneen hyvin, vaikka aloitus oli tapahtu-nut ulkona ja yhteiset keskustelut varhaiskasvattajien kanssa Teamsin välityksellä. Toisille näistä oli jäänyt epävarmuus ryhmän toiminnasta sekä kaipuu päästä näkemään sisätiloja myös siitä syystä, että voisi keskustella niistä lapsen kanssa. Huoltajat kertoivat myös siirtäneensä varhaiskasvatuksen aloitusta myöhemmäksi pandemian vuoksi, kun töihin paluu tai opiskelu mahdollistivat sen. Joiden-kin huoltajien mukaan varhaiskasvatuksen aloitus oli pystytty toteuttamaan normaaliin tapaan sisällä tutustuen, jolloin huoltajat eivät kokeneet siihen liittyvän haasteita.
  • Kaewnok, Milena (2022)
    Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena on tarjota lukijalle tietoa inklusiivisesta luokasta sekä erityisopetuksen moniulotteisuudesta. Tämän tapaustutkimuksen kautta tavoitteenani on tuottaa tietoa siitä, miten oikein kohdistetulla tuella voidaan mahdollistaa inklusiivisen luokan toimivuus ja mitä se opettajilta vaatii. Inkluusioajatus on aiheuttanut opettajissa vastarintaa prosessin hankaluuden vuoksi, mutta kuten Jaana Alajoki (2021) toteaa inkluusiota tutkivassa väitöskirjassaan seka-sorron edeltävän aina todellista muutosta. Menetelmät. Tutkimukseni kohteena on maalaisympäristössä sijaitseva kaupunkikoulu, jossa erityisopetus ja 2. luokka ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä luokan oppilaiden koulunaloituk-sesta saakka. Haastattelin tutkimustani varten erityisluokanopettajaa sekä inklusiivisen luokan luokanopettajaa, jotka ovat toteuttaneet tiivistä yhteisopettajuutta. Tein heidän kanssaan puo-listrukturoidut haastattelut yksitellen, jotka litteroinnin jälkeen teemoittelin sekä tyypittelin ai-hesisällöittäin. Aineiston analyysissä käytin fenomenologista näkökulmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kokivat yhteisopettajuuden, eriyttämisen sekä joustavas-ti tarjotun kokonaisvaltaisen tuen olevan erityisessä asemassa suhteessa inkluusion toteutu-miseen. Koulun hyväksyvä ilmapiiri, työyhteisöstä ja sen johdolta saatu tuki ja avunanto sekä huoltajien kanssa toimivaksi rakentunut yhteistyö nousivat myös tutkimuksessani opettajien mielestä välttämättömiksi asioiksi tuen toteutumiselle. Haastatellessani opettajia en kysynyt heiltä negatiivisten tai inkluusiota estävien asioiden sel-vittämiseen ohjaavia kysymyksiä. Tulevissa tutkimuksissa voisikin olla syytä tutkia enemmän inkluusiota estävien asioiden näkökulmasta sekä saattaa oppilaiden itsensä äänet kuuluviin.
  • Minamino, Noora (2022)
    Tarkastelen tutkimuksessani, millä tavoin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistukset huomioivat lapsen kielellisen kehityksen tarpeita. Kieli vaikuttaa yksilön elämään monella eri tapaa. Se on välineemme kommunikoida toistemme kanssa ja välittää tietoa muille. Nykymaailmassa tarvitsemme sitä myös opintiellämme koulussa. Ei ole siis yhdentekevää, mihin suuntaan yksilön kielellinen kehitys kulkeutuu. Varhaislapsuus on merkittävää aikaa kehityksessämme, joten kotona tapahtuvan kasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen laadulla on vaikutusta lapsen kielelliseen kehitykseen. Suomessa varhaiskasvattajien työtä ohjailee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, johon on kirjattu ohjeistukset siitä, kuinka varhaiskasvatusta tulisi suunnitella, toteuttaa ja arvioida. Tässä tutkimuksessa selvitän, millä tavoin vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ohjeistuksia hyödyntämällä voidaan edistää lapsen kielellistä kehitystä. Tutkimus suoritettiin laadullisena sisällönanalyysina, jonka aineistona toimi vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden Opetushallituksen internetsivuilta löytyvä verkkojulkaisu. Saatujen tulosten valossa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistuksia noudattamalla lapsen kielellistä kehitystä voidaan tukea hyvin kokonaisvaltaisesti. Kielellistä kehitystä voitiin tukea kognitiivisten taitojen kehittämisen, vuorovaikutussuhteiden, oppimisympäristön, fyysisen kasvun edistämisen sekä henkilökunnan ja lapsen huoltajien välillä olevan kasvatuskumppanuuden kautta. Kielellisen kehityksen kannalta kyse ei ole siis organisoidusti järjestetystä kielen opettamisesta, vaan lähes jokaisessa arkielämän hetkessä tapahtuvasta ilmiöstä. Ymmärtämällä kielellistä kehitystä tukevia tekijöitä paremmin, pystymme myös kehittämään varhaiskasvatusta siten, että jokainen lapsi saisi parhainta mahdollista tukea omalle kielelliselle kehitykselleen.
  • Uski, Johanna (2022)
    Tavoitteet. Lapsella on oikeus kehotunnekasvatukseen. Sen avulla lasta voidaan auttaa kas-vamaan onnelliseksi ja omana itsenään pärjääväksi myös seksuaalisuuden osa-alueella. (Vä-estöliitto 2020). Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, kuinka kehotunnekasvatus näyt-täytyy varhaiskasvatuksen kentällä. Muodostin tästä tehtävästä seuraavat tutkimusongelmat, jotka olivat 1) Miten kehotunnekasvatus toteutuu varhaiskasvatuksessa? sekä 2) Minkälaisia haasteita varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kokeneet kehotunnekasvatukseen liittyen varhaiskasvatuksessa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pienet lapset ilmentävät seksuaalisuuttaan syntymästään lähtien (kts. esim. Kakavoulis 2007,57). Tutkielman teoreet-tinen tausta perustuu lapsen seksuaaliseen kehitykseen seksuaalisuuden portaat-mallia hyö-dyntäen, kehotunnekasvatukseen ja turvataitoihin sekä sukupuolisensitiivisyyden ja kulttuuri-sen moninaisuuden huomioimiseen kehotunnekasvatuksessa. Menetelmät. Tutkielmassa on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Toteutin kyselylomak-keen internetissä, jota jaoin varhaiskasvatuksen sosiaalisen median kanavilla. Se oli tarkoitet-tu kaikille varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka vastasivat vapaaehtoisesti ja anonyymisti kyselyyn. Kyselyyn vastasi yhteensä 18 varhaiskasvatuksen ammattilaista, joiden vastaukset analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista toteutti kehotunnekasva-tusta päivittäin monipuolisesti huomioiden sen kokonaisvaltaisuuden. Joissakin vastauksissa esiintyi tietämättömyyttä aiheesta sekä kehotunnekasvatus rinnastettiin vain tunnetaitoihin tai käsite ei ollut tuttu. Suurimmalla osalla vastaajista kehotunnekasvatusta ei ollut sisältynyt opintoihin lainkaan ja lisäkoulutuksen tarve aiheesta tunnistettiin. Haasteena kehotunnekas-vatuksen toteutumiselle on erityisesti tietämättömyys aiheesta, joten aiheesta tarvitaan lisä-koulutusta.
  • Maugliani, Julia (2021)
    Tämän kandidaatin tutkielman tarkoitus on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien koke-muksia kiusaamisen ilmenemisestä, havaitsemisen haasteista ja ehkäisykeinoista esiope-tuksessa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään kiusaamisen määritel-mään, muotoihin, havaitsemiseen, rooleihin ja kiusaamisen ehkäisyyn. Tutkielman tutkimus-kysymykset ovat 1) Millä tavoin kiusaamista ilmenee esiopetuksen arjessa? 2) Miten haas-tavaa kiusaamisen havaitseminen on? 3) Millä menetelmillä kiusaamista ehkäistään pienten lasten kanssa? Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella, mikä laitettiin suljettuun Facebook ryhmään. Tutkimukseen osallistui 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, ja kyselylomakkeen kysymykset luotiin pohjautuen tutkielman teoreettiseen viitekehykseen. Aineiston analyysi toteutettiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksesta ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä. Tutkielma osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat pienten lasten parissa esiintyvän kiusaamisen ilmenevän usein hiljaisena ja sanallisena, muttei aina fyysisenä ilmiönä. Yleisin kiusaamisen tyyppi mitä varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat, oli leikistä ulkopuolelle jättäminen. Aineistosta ilmeni kiusaamista tapahtuvan useimmiten silloin kun aikuinen ei ollut paikalla, eli yleisimmin leikin ja vapaan leikin aikana. Opettajat kokivat kiusaamisen havaitsemisen osittain haastavana, ja vastauksissa korostui havaitsemisen olevan vaikeaa erityisesti siksi, ettei aikuinen pystynyt olemaan läsnä joka tilanteessa hektisessä päiväkodin arjessa. Aineiston varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät monenlaisia ehkäisykeinoja kiusaamisen ehkäisyyn ja keinot vaihtelivat lapsiryhmien välillä. Jokainen varhaiskasvatuksen opettaja kertoi tukevansa lasten vertaissuhdetaitoja osana kiusaamisen ehkäisyä.
  • Salo, Tiia (2022)
    Tunnetaidoilla on keskeinen merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Tunnetaidot vaikuttavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin ja ne toimivat monella elämänalueella voimavarana, vahvistavat yksilön minä kuvaa ja itsetuntoa sekä heijastuvat myös ihmissuhteisiin. Hyvien tunnetaitojen pohja luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta säätely ja kehitys jatkuvat läpi elämän. Keskeisesti tunnetaitojen kehitykseen vaikuttaa yksilön saama tuki tunnetaitojen tukemisessa. Varhaiskasvatuksessa perustoimintotilanteet voivat kattaa jopa 40-60% päivästä, joten ne ovat oppimisen kannalta tärkeitä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millä tavoin kasvattajat tukevat lasten tunnetaitoja varhaiskasvatuksen perustoimintotilanteissa. Tutkimusaineisto koostui kolmen varhaiskasvatuksen opettajan ja kolmen varhaiskasvatuksen lastenhoitajan yksilöhaastatteluista. Tutkimusaineisto on kerätty marras joulukuussa 2021. Aineiston analysointi tapahtui laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Aineiston analyysi eteni kahdessa osassa ja sen näkökulmat muodostuivat tutkielman tutkimuskysymysten perusteella. Analyysi keskittyy analysoimaan tunnetaitojen tukemisessa käytettäviä menetelmiä sekä tunnetaitojen tukemisessa esiintyviä haasteita. Tulosten perusteella lasten tunnetaitojen tukemisessa perustoimintotilanteissa keskeisiksi keinoiksi nousivat kasvattajan oma sekä tiimin toiminta, esteettömän viestinnän keinot, sekä tunnetaitoja tukevat pedagogiset materiaalit. Tunnetaitojen tukemisen haasteiksi nousivat puolestaan resurssien puute, joista erityisesti kiire, henkilöstön toimintaan liittyvät tekijät sekä lasten yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet. Tunnekasvatus on keskeisessä roolissa varhaiskasvatuksessa ja sitä pidetään yhtenä sen tärkeimpänä osa-alueena. Kasvattajat näkivät tunnetaitojen olevan perusta monen muun taidon oppimiselle. Tutkimukseni perusteella kasvattajilla näyttää olevan hyvät mahdollisuudet haasteista lukuun ottamatta toteuttaa monipuolista tunnekasvatusta perustoimintotilanteissa, jonka toteutukseen vaikuttaa vahvasti kasvattajan oma persoona.
  • Ollila, Viivi (2022)
    Tavoitteet. Suomalaislapsista enemmistö osallistuu varhaiskasvatuksen toimintaan jossain ikävaiheessa. Samalla lasten lisääntyneestä ylipainosta on muodostunut globaali haaste, jonka nujertaminen edellyttää toimia yhteiskunnan eri rakenteissa. Aiempien tutkimusten perusteella yksilölliset elämäntavat muotoutuvat jo varhaislapsuudessa. Näin ollen varhaiskasvatuksen liikkumisella on elinikäisiä vaikutuksia lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi tiedetään, että suurin osa varhaiskasvatuksen toiminnasta tapahtuu intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin ulkoilu vaikuttaa varhaisvuosille asetettujen liikkumissuositusten toteutumiseen, ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten liikkumiseen varhaiskasvatusulkoilujen aikana. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui systemaattisen tiedonhankinnan avulla kootusta alan tutkimuskirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällön analyysiä hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella enemmistö varhaiskasvatuksen päivittäisestä toiminnasta tapahtui intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tulos oli kansainvälisesti yhtenevä. Saadut tulokset osoittavat, että ulkoilu kasvattaa lasten liikkumisaktiivisuutta ja lisää reippaan sekä vauhdikkaan liikkumisen määrää. Lasten yksilöllinen temperamentti, varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri ja toimintaympäristö sekä ulkoiluolosuhteet vaikuttavat lasten liikkumisen toteutumiseen. Kansainvälisessä vertailussa pojat liikkuivat globaalisti tyttöjä monipuolisemmin ja määrällisesti enemmän. Suomalaislapset liikkuivat puolestaan vertailuimaista eniten vähintäänkin kohtuukuormitteisen liikkumisen tasolla. Varhaiskasvatuksessa lasten liikkumista voidaan tukea lisäämällä ulkoilun määrää ja toteuttamalla päiväkodin ulkopuolelle suuntaavia retkiä. Lasten monipuolinen liikkuminen ja erilaisten taitojen kehittäminen toteutuu parhaiten, kun ympärillä on runsaasti vapaata liikkumistilaa ja luonnonmukaisia materiaaleja. Saadut tulokset mahdollistavat varhaiskasvatuksen toimintaympäristön ja toimintatapojen kriittisen tarkastelun. Lisäksi tuloksia on mahdollista hyödyntää osana tulevia päätöksentekoprosesseja.
  • Cajas, Paula (2023)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Helmet-kirjastosta löytyvien, alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskieliä pääkaupunkiseudun 0–6-vuotiaiden äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien lasten näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin kuvakirjojen käännöskielet vastaavat vieraskielisten lasten äidinkieliä ja millä kielillä kuvakirjoja tarvitaan lisää monikielisyyden tukemisen ja vahvistamisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautui aiempaan tutkimukseen monikielisyyden merkityksestä lapsen identiteetille sekä monikielisen lapsiryhmän kirjallisuuskasvatukseen. Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa toteutettava monikielisyyttä tukeva pedagoginen toiminta kehittää ja vahvistaa lasten kielellistä tietoutta, käsitteiden oppimista sekä identiteettiä (Latomaa, 2011, s.120). Tutkimusaineisto koostui kahdesta erillisestä pääaineistosta. Ensimmäinen aineisto koostui Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten uusimmista tilastoista, joista aineisto rajattiin edellä mainittujen kuntien 0–6 –vuotiaiden vieraskielisten lasten yleisimpiin äidinkieliin. Toinen aineisto koostui Helmet-kirjaston alun perin suomen kielellä kirjoitettujen lasten kuvakirjojen käännöskielistä. Tutkimus toteutettiin laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistelmänä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Helmet-kirjaston kuvakirjojen käännöskielet vastasivat pääkaupunkiseudun vieraskielisen lapsiväestön äidinkieliä osittain. Tulosten perusteella venäjän, viron ja englannin kielellä kirjoja oli käännetty runsaasti. Näiden kielien puhujat olivat kärjessä myös äidinkieliä tarkasteltaessa. Tutkimus osoitti, että useilla kielillä kielten puhujien määrä ja käännettyjen kirjojen määrä ei kuitenkaan vastannut toisiaan. Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että eurooppalaisilla kielillä on käännetty lasten kuvakirjoja paljon suhteessa kielten puhujien määrään pääkaupunkiseudulla. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta, etteivät kaikki kielet ja kielten puhujat ole tasa-arvoisessa asemassa omalle kielelle käännettyjen kirjojen saatavuuden näkökulmasta.
  • Puustelli, Heidi (2023)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten näkemyksiä ekologisesta kestävyydestä. Lasten näkemyksillä ekologisesta kestävyydestä on suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Näkemykset ja ajatukset, joita lapsilla on antavat merkityksellistä tietoa siitä, toteutetaanko ympäristökasvatusta varhaiskasvatuksen kentällä niin, että se vastaa Varhaiskasvatussuunnitelman (2022) tavoitteisiin. On todettu, että ympäristökasvatuksen tulisi luoda lapsille toiveikkuuden tunnetta ja uskoa omaan pystyvyyteensä. Samalla kuitenkin lasten tulisi tiedostaa maapallon hyvinvoinnin tämänhetkinen tilanne. Tämän tutkimuksen avulla tarkastellaan ekologisen kestävyyden toimia lasten silmin. Tavoitteena on laajentaa käsitystä siitä, miten varhaiskasvatuksessa toteutettava ympäristökasvatus ja erityisesti ekologisen kestävyyden aihepiirit aidosti vaikuttavat lapsiin. Tutkimusaineisto kerättiin luontopainoitteisesta varhaiskasvatusyksiköstä joulukuussa 2022. Tutkimukseen osallistui seitsemän 5-vuotiasta lasta. Aineisto kerättiin ennalta suunnitellulla osallistavalla havainnoinnilla. Osallistava havainnointi videoitiin, jonka jälkeen se litteroitiin. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, jossa aineistosta nousseet tutkimuksen kannalta merkitykselliset tiedot jaettiin erilaisiin teemoihin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuvalla lapsiryhmällä oli myönteinen suhtautuminen ekologisen kestävyyden aihepiireihin. Lapsilla oli vahva ja myönteinen luontosuhde, johon on varmasti vaikuttanut yksikössä toteutettavan ympäristökasvatuksen määrän lisäksi henkilöstön omat arvot ja suhtautuminen. Tutkimustulokset osoittivat, että ryhmän lapset olivat erittäin ympäristötietoisia, sekä he tiedostivat syyt toimiensa pohjalla. Ekologista kestävyyttä edistävistä toimista ryhmälle oli eniten tuttuja ne toimet, joiden toteutuksessa lapset ovat konkreettisesti mukana, kuten kodin kierrätys. Tulokset olivat linjassa aiempaan tutkimukseen siinä, että lasten osallisuus vaikuttaa pitkälti siihen, kuinka merkityksellisinä he asioita pitävät.
  • Hanifi, Aida (2023)
    Tavoitteenani on tarkastella syömisestä kieltäytymistä televisio-ohjelman tuomasta perspektiivistä. Toivon tutkimukseni tuovan esille, kuinka ruokakasvatusta ja syömisestä kieltäytymisilmiötä on käsitelty aiemmissa tutkimuksissa. Halusin myös tutkimuksessani katsoa, millaisia menetelmiä käytti supernanny ratkaistakseen lasten syömisestä kieltäytymistilanteet. Menetelmänäni käytin vuorovaikutusanalyysiä, jolla tarkastelin vuorovaikutuksen kautta syömistilanteiden rakentumista. Viitekehyksenäni toimi Supernanny-ohjelmassa kuvatut syömistilanteet. Aineiston olin kerännyt C More-suoratoistopalvelusta. Litteroin syömisestäkieltäytymistilanteet ja analysoin niitä mediatutkimuksen menetelmin. Tutkimuksessani olen karsinut pois sellaiset jaksot, jotka eivät pidä sisällään syömisestä kieltäytymistä. Syömistilanteet rakentuivat televisio-ohjelma Supernannyssa tutkimuksessani sovelletulle draaman kaarelle ja noudattivat jokaisessa jaksossa samanlaista kaavaa. Supernannyn rooli pysyi samana kaikissa analysoimissani kohtauksissa ja jaksoja kyllästivät onnelliset loput. Vuorovaikutuksen parantaminen vanhemman ja lapsen välillä oli isossa roolissa syömistilanteiden ratkaisemiseksi. Supernanny käytti menetelmiä, jotka tukivat lapsen omaa ruokasuhdetta ja koko perheen syömistilanteita.
  • Hänninen, Jukka-Pekka (2022)
    Tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitä tiedämme suomalaisen esiopetuksen liikuntakasvatuksesta ja kuinka tätä tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet tutkijoiden huolen lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrästä. Lisäksi aikaisimmissa tutkimuksissa on todettu liikunnan merkityksen olevan hyvinvoinnille kiistatonta. Tämän tutkielman teoriaosuudessa määritetään tutkielmani kannalta olennaisia käsitteitä, kuten esiopetus, liikuntakasvatus, liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Tutkielmani toteutettiin narratiivisella kirjallisuuskatsauksella. Narratiivisella kirjallisuuskatsauksella kerrytin tietoa aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista ja sen avulla pyrin antamaan laajan kuvan käsiteltävästä aiheesta. Tutkielmassani käytetty aineisto on rajattu vuonna 2014 tai sen jälkeen julkaistuun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Kuvailevana katsauksena narratiivinen kirjallisuuskatsaus auttoi minua ajantasaistamaan tutkimustietoa, muttei tarjonnut varsinaisesti analyyttisintä tulosta. Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että narratiivisen kirjallisuuskatsauksen kautta hankittu tutkimusaineisto ei ole käynyt läpi erityisen systemaattista seulaa ja sillä tiivistetään lähinnä aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Tutkielmani vahvistaa aikaisempaa käsitystä siitä, kuinka merkityksellistä liikunta on lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja oppimiselle. Opettajalla on suuri merkitys liikuntakasvatuksen toteuttamisessa. Ohjattujen liikuntatuokioiden määrää on lisättävä esiopetuksessa fyysisen aktiivisuuden suosituksien saavuttamiseksi, mutta niiden lisäksi lapsilla on oltava mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikkumiseen. Lisäksi tulokset osoittivat yhteistyön tärkeyden. Tätä tulisi lisätä henkilöstön kesken, esi- ja alkuopetuksen välillä ja myöskin henkilöstön ja vanhempien välillä. Tämä narratiivinen kirjallisuuskatsaus toi esille tutkijoiden tuloksia kootusti lähinnä kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Alle kouluikäisten lasten liikunnasta, sekä hyvinvoinnista tarvitaankin lisää tutkimuksia. Yhtenä jatkotutkimusmahdollisuutena voisi olla perehtyminen siihen, mikä on sosioekonomisten taustojen vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen.