Browsing by study line "Förskolepedagogik"
Now showing items 1-20 of 66
-
(2024)Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkii 3–5-vuotiaiden lasten osallisuutta varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kehittää olemassa olevaa teoriaa sekä rakentaa myös uutta teoriaa. Tutkimuskirjallisuuteen perustuva kirjallisuuskatsaus on systemaattinen, täsmällinen ja toistettavissa oleva menetelmä, joka antaa kokonaiskuvaa tutkitusta aiheesta. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineisto on kerätty tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman aineisto koostuu tieteellisistä tutkimuksista sekä artikkeleista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten osallisuuden toteutumisesta on löydetty puutteita. Lasten mukaan ottaminen ja kuuleminen koettiin vielä aikaa vievänä ja siten arjessa tuntui lähes mahdottomalta. Keinoja lasten osallistamiseksi kyllä löytyi. Lasten osallisuutta mahdollistaa aktiivinen, läsnä oleva varhaiskasvatuksen ammattilainen, joka huomioi lasten aloitteet ja kiinnostuksen kohteet toiminnan lähtökohtana. Liikuntakasvatus on parhaimmillaan päivittäisissä hetkissä toteutuvaa, yhteisöllistä ja muuhun kytkeytyvää toimintaa, joka rakentuu lasten ideoiden ja aloitteiden ympärille. Lasten osallisuuden toteutuksessa liikuntakasvatuksessa on lopulta kyse siitä, osaako aikuinen soveltaa teoriataustaa ja tavoitteita, kun aloitteetkin tulevat lapsilta. Lapset ovat erilaisia, joten he kokevat osallisuuden myös eri tavoin. Erilaiset tavat reagoida ympäristöä ja oppia, merkitsee myös eroja osallisuuden kokemisessa. Lasten osallisuutta vahvistaa lasten mielipiteiden huomioiminen, jolloin hänelle tulee myönteisiä kokemuksia kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Tutkimuksessa kehitetään keinoja lasten osallisuuden lisäämiseksi varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa.
-
(2023)Kielen kehityksen haasteet ovat yksi merkittävistä syistä sille minkä vuoksi lapsi saa varhaiskasvatuksessa suunniteltua tukea. Kielen kehityksen haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielen kehityksen haasteisiin puututaan ajoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kielen kehityksen haasteita varhaiskasvatuksen opettajat ovat havainneet alle 3-vuotiailla lapsilla ja millaisilla keinoilla he pyrkivät tukemaan kielen kehitystä. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kirjallisuudesta ja aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkastelu niin kielen kehityksen tyypillistä kehitystä, kuin myös epätyypillistä, sekä sitä, miten kielen kehitystä voidaan tukea. Osana viitekehystä on myös varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselylomakkeeseen tulleista vastauksista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2023. Kyselyyn vastasivat varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät tällä hetkellä alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatusryhmässä opettajina. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat osaavat hyvin tunnistaa ennusmerkkejä alle 3-vuotiailla, jotka ennustavat tulevia tai jo olemassa olevia kielen kehityksen haasteita. Selkeästi eniten kielen kehityksen haasteena ajateltiin olevan puheen tuottamiseen liittyvät haasteet, kuten erilaiset äännevirheet. Vastauksissa korostui myös vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kuten lapsen vaikeus muodostaa kaverisuhteita kielellisten haasteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että kielen kehitystä tuetaan käyttämällä monipuolisia menetelmiä. Tuloksissa havaittiin, että etenekin kommunikoinnin tukeminen tukiviittomien ja kuvien avulla on usean varhaiskasvatuksen opettajan käytössä kielen kehityksen tukemiseksi. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät esimerkiksi lauluja, kirjoja ja loruja, sekä perushoidollisia tilanteita kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimukseni perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vuorovaikutuksen tukemisen yhtenä merkittävimmistä keinoista tukea kielen kehitystä, tähän liittyviä vastauksia nousi lähes jokaisessa vastauksessa. Sen sijaan aineistosta ei noussut vastauksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajana toimivat käyttäisivät kuvaavia sanoja puheessaan
-
(2024)Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, mitä estäviä ja tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat olevan myötätuntotekojen tukemisessa alle 3-vuotiaiden vertaissuhteissa. Myötätuntotekoja pienten lasten vertaissuhteissa ei ole tutkittu paljoa, mutta monet tutkimukset pitävät sitä oleellisena ja sen tukemista tavoiteltavana asiana. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut myötätuntotekojen tukemista koskien olennaisina asioina johtamiseen ja työnjakoon liittyvät tekijät, aikuisen läsnäolo ja mallina toimiminen, lapsen aktiivinen rooli myötätuntoteoissa, aikuisena oman toiminnan reflektointi sekä kodin kanssa tehtävä yhteistyö. Menetelmät: Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineistoa kertyi yhteensä tallenteina 1 tunti ja 51 minuuttia. Analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa analyysia tehtiin aineistolähtöisesti, mutta siihen yhdistettiin myös teoriasta nousevia asioita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa löytyi estäviksi ja tukeviksi tekijöiksi useita asioita, jotka liittyivät lapseen, aikuiseen, pedagogisiin käytäntöihin sekä kodin ja päiväkodin yhteistyöhön. Keskeisiä myötätuntotekoja estäviä tekijöitä olivat lapseen liittyvät tekijät kuten lapsen kehityksen taso. Myötätuntotekojen tukemiseen tekijöitä ja käytäntöjä nousi liittyen aikuisen rooliin, ryhmän toimintaan, yksilöllisen tukeen, henkilöstön rakenteeseen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, tunneilmaisuun sekä taito- ja taideaineiden eheyttämiseen. Tuloksien perusteella hahmottui, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät estävinä tekijöinä monia lapseen liittyviä tekijöitä. Heillä kuitenkin on osaamista tukea myötätuntotekoja, vaikka estäviä tekijöitä olisi. Kaiken kaikkiaan aikuisen rooli ja pedagogiset käytännöt korostuvat myötätuntotekojen tukemisessa.
-
(2023)Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloittaminen on iso asia lapselle ja hänen vanhemmilleen. Kun vanhempi jättää ensimmäisen kerran lapsensa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, tar-vitaan vanhemman luottamusta henkilökuntaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on löytää sopivat pedagogiset keinot, joilla he voivat tukea lasta erotilanteessa ja noudattaa vanhemman kanssa sovittuja yhteistyökäytäntöjä. Tämä tutkimus tarkastelee alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloitusta. Tarkempana tutki-muksen kohteena on varhaiskasvatuksen henkilökunnan rooli. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista, millaisia pedagogisia keinoja heillä on käytettävissä tukea lasta erotilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön ja vanhempien yhteistyökäytäntöjä. Tämä kandidaatin tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdesta tutki-musartikkelista. Aineistosta etsittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisia keinoja ja yhteistyökäytäntöjä. Näistä tehtiin kaksi taulukkoa, joissa näkyy tutkimusartikkeleiden peda-gogisia keinoja yhdistävät tekijät sekä yhteistyökäytäntöjä yhdistävät tekijät. Analyysimene-telmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli näyttäytyi kahdella tavalla, pedagogi-silla keinoilla tukea lasta sekä vanhempien kanssa tehtävänä yhteistyönä. Tutkimukseni antoi tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista sekä tietoa siitä, mitä alle 3-vuotiaan varhais-kasvatus sisältää. Tuloksina saatiin useita samankaltaisia pedagogisia keinoja tukea lasta erotilanteessa, kuten kielellisiä ja kehollisia keinoja. Yhteistyökäytäntöinä tuloksista ilmeni muun muassa aloituskeskustelut, tutustumiskäynnit, videot ja kuvat.
-
(2023)Huumorin klassisia teorioita ovat yhteensopimattomuus-, huojennus- ja ylemmyysteoria. Martin (2003) kehitti huumorityyleihin pohjautuvan teorian, joka tarkastelee huumorin vaikutuksia yksilön psykososiaalisen hyvinvoinnin ja yhteisön kautta. Nämä teoriat toimivat tämän tutkimuksen pohjateorioina. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena alle kouluikäisten lasten huumori näyttäytyy klassisten huumoriteorioiden ja Martinin huumorityylien valossa. Tarkoituksena on rakentaa kuvaa siitä, kuinka alle kouluikäisten lasten huumori noudattelee klassisten huumoriteorioiden ja huumorityylien teorioita sekä niiden sisältöä. Lisäksi tarkastellaan, miten valitut teoriat selittävät alle kouluikäisten lasten huumoria ja jääkö jotain lasten huumorin erityispiirteitä näiden teorioiden tavoittamattomiin. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät alle kouluikäisten lasten huumoria. Aineistossa esiintyvää lasten huumoria on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, joka koostui usean analyysiprosessin ketjusta. Aineiston syvälukemisen jälkeen aineistoa on tiivistetty ja selkiytetty värikoodauksella ja luokittelulla ja löydetty näin ilmiötä kuvaavia yhteisiä piirteitä. Luokittelu mukaili pääasiallisesti klassisia huumoriteorioita ja huumorityylejä. Hermeneuttiselle tutkimusprosessille tyypillisesti aineistonkeruu, analyysi, tulkinta ja raportointi olivat osittain päällekkäisiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteensopimattomuusteoria selitti hyvin alle kouluikäisten lasten huumoria. Yhteensopimattomuutta näkyi paljon erityisesti lasten piirustuksissa ja käsityötuotoksissa. Hauskuus syntyi toisiinsa sopimattomien asioiden yhdistämisestä. Yhteensopimattomuudesta syntyvää huumoria näkyi myös arjen tilanteissa, joissa lapset saattoivat toimia vastoin odotuksia esimerkiksi kertomalla vessajuttuja ruokapöydässä tai pukemalla vaatteet tahallaan väärinpäin. Suurin osa aineistosta esille nousseesta lasten huumorista rakensi yhteisöllisyyttä ja/tai toimi positiivisena voimavarana lapselle itselleen. Lasten karnevalistinen huumori, hyperhauskuus ja vessahuumori muodostivat uuden luokan huumorityyleihin, koska niiden vaikutukset yhteisöön mitattiin huumorialoitteen laadun sijaan niiden saamassa responssissa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää mallintaa lapsille huumorin käyttämistä positiivisesti suhteessa yhteisöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Näin edistetään lasten hyvinvointia ja ihmissuhteiden luomista pitkälle tulevaisuuteen.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Varhaiskasvatussuunnitelma asettaa varhaiskasvatuksen opettajalle ohjeistuksen toteuttaa laadukasta pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa mainitaan teknologiakasvatus, jonka toteuttaminen herättää kiivasta keskustelua kasvattajien sekä vanhempien parissa (Koivula, M., & Mustola, M. 2017). Teknologiakasvatuksen tarkoitus ei ole ainoastaan älynäytöllä tai tabletilla pelaamista kuten yleisesti saatetaan ajatella, vaan sen tarkoitus on kannustaa tutkivaan ja kannustavaan työtapaan (Opetushallitus 2022). Tällä tutkimuksella pyrin tutkimaan voiko lisättyä todellisuutta hyödyntää varhaiskavatussuunnitelman mukaista teknologiakasvatusta. Tutkimuksen tarkastelunkohteena on lisättytodellisuus (AR). Kuvailen, analysoin sekä tulkitsen mitä oppimisen alueen taitoja voi lisätyllä todellisuudella kehittää. Lisäksi tutkimus kokoaa tietoa pedagogisen toiminnan toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Avaan myös teoriaosuudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa eriteltyjä oppimisen alueen sekä laaja-alaisen osaamiseen liitettyjä taitoja. Tulen rinnastamaan tuloksissa ilmeneviä taitoja varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tutkimus on toteutettu integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta, joista osa on ollut empiirisiä tutkimuksia ja osa kirjallisuuskatsauksena toteutettuja tutkimuksia. Aineisto on kerätty laajasti kansainvälisesti, sillä aihetta on tutkittu enemmän muualla maailmassa. Aineistosta on poimittu tutkimuskysymyksiin vastaavat vastaukset ja ne on luokiteltu ja tyypitelty kokonaiskuvan saamiseksi. Tutkimukseen on liitetty taulukko, josta näkee kuinka luokittelu ja tyypittely on toteutettu. Tulokset osoittavat, että lisätyllä todellisuudella on positiivinen vaikutus kielelliseen kehitykseen, muistiin ja keskittymiseen. Tutkimus kumoaa oletukset vuorovaikutustilanteiden vähenemisestä digilaitteiden parissa, sillä innoittamisen ja leikillisyyden läsnä ollessa vuorovaikutus lasten välillä oli runsasta ja kehittävää. AR:n avulla voidaan kehittää lasten oppimisen alueen taitoja kuten matemaattisia ja luonnontieteen taitoja. Lisätyn todellisuuden toteuttaminen on osittain opettajan asenteesta, sekä päiväkodin laitteistosta kiinni. Tärkeää on opettajan tutustuminen lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin ja harjoitella sen käyttöä.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, kuinka digitalisaatio ymmärretään varhais kasvatuksen kontekstissa ja onko käsite yksiselitteinen. Digitalisaatio on digitaalisten laittei den käyttöä ja hyödyntämistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan tavoitteita digitaalisten laitteiden käytölle ja lapsia pyritään innostamaan toimimaan digitaalisissa ympä ristöissä. Jotta tavoitteisiin päästään on termien oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. Viitekehys tutkimukseeni ja sen tarkasteluun tuli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018), sekä digitalisaation määritelmästä. Tutkimuskysymyksiäni olivat, missä yhteydessä digitaalisuus mainitaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, sekä miten digitalisaatio sanana ymmär retään valitun kirjallisuuden perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmäksi valitsin analyyttisen diskurssianalyysin ja tutkittavaksi termiksi digitalisaatio-sanan. Diskurssianalyysissä lähtökohtana on kieli ja sen eri tulkinnat. Tämä menetelmä tuki omaa tutkimustani, sillä pureuduin digitalisaatio sanan merkitykseen ja sen erilaisiin tulkintoihin lähdeaineiston pohjalta. Keräsin aineistoa poikkitieteellisesti niin tekniikan, talouden, kuin kasvatustieteen alalta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että digitalisaatio ei ole yksise litteinen termi. Tutkimukseni perusteella digitaalisuutta käsitellään varhaiskasvatussuunnitel man perusteissa vain monilukutaidoista sekä tieto- ja viestintätaidoista puhuttaessa. Tällöin digitalisaatio kytkeytyy vain kommunikointiin ja viestintään. Digitaalitekniikkaa voidaan käyttää ja käytetään varhaiskasvatuksessa laajemmin. Tämän vuoksi teknologiakasvatus voisi tarjota paremman alustan digitalisaation opetuksen ja käsittelyyn varhaiskasvatuksen konteks tissa.
-
(2023)This theoretically focused bachelor’s thesis aims to illuminate similarities and differences between pedagogical discussion on child agency in context of play-pedagogy and hobbyist discussions of player agency in context of tabletop roleplaying games. This research attempted to construct robust framework of theoretical models and concepts used to examine these topics and bring them together for comparison. What is play? What are tabletop roleplaying games? How are they different from similar phenomena? How are they similar? How does the concept of agency appear within their context? This theoretically focused research found many interesting parallels between the teacher profession and Game Master role, which has seldom been examined in depth in academic writing. Further, many of the game studies theories on pedagogical utility of games are complimentary to Hakkarainen’s narrative learning as it is applied in play-world pedagogy. This researches’ findings should be considered narrowly in context of play world pedagogy and game studies focused on tabletop roleplaying games.
-
(2024)Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia, esiintyykö varhaiskasvatuksessa toimintaa, jota voidaan kuvailla epäammatilliseksi vallankäytöksi. Työn teoriaosuus rakentui varhaiskasvatusta säätelevien lakien, perusteasiakirjojen, asetusten sekä Varhaiskasvatuksen opettajien liiton (VOL) julkaiseman varhaiskasvatuksen opettajan ammattieettisten ohjeiden sisällön analysoinnin perusteella. Teoriaosuus käsitteli myös kasvatusnäkemystä, käyttö- ja julkiteoriaa sekä ammatillista kasvua, joka katsottiin aihetta sivuavien aikaisempien tutkimusten perusteella vaikuttavan varhaiskasvatuksen laatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja tunnistaa niitä mekanismeja, jotka voivat vaikuttaa epäammatillisen vallankäytön esiintymiseen varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena, joka hyödynsi fenomenologista tutkimusotetta. Aineiston keruu tapahtui anonyymillä tutkimuslomakkeella. Linkkiä lomakkeeseen jaettiin Varhaiskasvatuksen opettajat- nimisessä suljetussa ryhmässä Facebookissa. Vastauksia lomakkeen aukioloaikana kertyi yhteensä 35 kappaletta. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tulokset ja johtopäätökset. Saatujen tulosten perusteella varhaiskasvatuksessa on havaittu tapahtuvan toimintaa, joka ei vastaa niitä lakeja, asetuksia ja eettisiä ohjeita, jotka säätelevät varhaiskasvatuksen järjestämistä ja sen sisältöjä. Epäammatillinen vallankäyttö varhaiskasvatuksessa tulee esille lasten toiminnan perusteettomana rajoittamisena, fyysisenä lapsen koskemattomuuden loukkaamisena, lapselle huutamisena sekä esimerkiksi aikuisen suorit-tamana kielenkäyttönä, jolla lasta pyritään nolaamaan lasta vertaisryhmän edessä. Syitä kasvatusvastuullisen varhaiskasvatushenkilöstön lapseen kohdistaman epäammatillisen vallankäytön taustalla ovat tämän tutkimuksen mukaan työntekijöiden puutteellinen kyky mentalisaatioon, sekä kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen liittyvät seikat.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa jännityksen tunnetta koulusiirtymää käsitte-levissä lastenkirjoissa. Jännitys on abstrakti ja monitulkintainen tunne, eikä sitä ole juuri tut-kittu aikaisemmin koulusiirtymässä esi- ja alkuopetuksen välillä tästä näkökulmasta. Tämä tekee tutkimuksesta luonteeltaan kartoittavan. Jännityksen tunnetta syvemmin ymmärtämäl-lä, voidaan tukea koulusiirtymää jännittäviä lapsia ja jakaa tietoa lasta tukeville aikuisille. Teo-reettinen viitekehys keskittyy sekä opetussuunnitelmien ja yhteistyön merkitykseen että jän-nitykseen ja sen vaikutuksiin koulusiirtymässä. Tavoitteena oli tutkia, millaisissa tilanteissa lapset jännittivät koulua kirjoissa ja miten jännityksen tunnetta lievitettiin. Näin kirjojen on tar-koitus toimia konkreettisina esimerkkeinä jännittävälle lapselle. Menetelmät. Tutkimukseni oli muodoltaan kartoittava kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto koostui viidestä koulusiirtymää käsittelevästä lastenkirjasta. Aineisto analysoitiin hyödyntäen aineis-tolähtöistä sisällönanalyysiä ja se saatettiin esitettävään muotoon luokittelemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Lastenkirjoista löytyi monia ulottuvuuksia jännityksen tunnetta käsitellessä. Iso osa jännityksestä keskittyi uusiin ihmisiin, uuteen ympäristöön, pystyvyyteen ja jännityksen tukemiseen. Jännitykseen suhtauduttiin usein hyvin empaattisesti ja sanoittavasti. Näiden osa-alueiden syvempi tarkastelu voi auttaa koulusiirtymää koskettavia ihmisiä ymmärtämään paremmin jännityksen tunteita ja sen kohteita. Kirjat ja niiden esimerkit toimivat hyvinä havainnollistavina malleina lapsille. Näin lastenkirjat toimivat erinomaisina välineinä kasvattajille lievittämään lapsen mahdollista koulujännitystä.
-
(2022)Kirjallisuus on tärkeä osa lasten kehitystä useilla eri osa-alueilla. Useat eri kirjallisuutta koskevat tutkimukset tukevat tätä väittämää. Aram ja Shapira (2012) ovat tutkimuksessaan tutkineet lapsen ja vanhemman lukuhetkiä ja hetkien vaikutusta lapsen kehitykseen. Heidän mukaansa lukemisella on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen (Aram & Shapira, 2012, s. 55, 60–61). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 tuodaan useassa kohtaan esille, kuinka kirjallisuuden tulisi olla osa esiopetusta. Tästä huolimatta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen varhaiskasvatuksen laatua koskevan raportin tulokset ovat huolestuttavia varhaiskasvatus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan nähden (Repo, Paananen, Eskelinen, Mattila, Lerkkanen, Gammelgård, Ulvinen, Marjanen, Kivistö & Hjelt, 2019, s. 96, 149). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia kirjallisuudesta, mitä kirjallisuus heille merkitsi, minkälaisesta kirjallisuudesta he pitivät sekä miten he kokivat heille ääneen lukemisen. Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä esiopetusikäistä lasta toukokuussa 2022 kolmessa esiopetuksen yksikössä. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa näyttäisi, että esiopetusikäisillä lapsilla oli myönteinen suhde kirjallisuuteen. Suurin osa piti itse lukemisesta, mutta kaikki pitivät, kun heille luettiin ääneen. Suurin osa koki kirjallisuuden tärkeäksi. Lukemisen merkityksellisyyttä perusteltiin muun muassa sen hyödyllisyydellä oppimisen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät kirjoista, joissa on erilaisia hahmoja sekä sellaisista, jotka herättivät tunteita. Etenkin jännitystä ja huumoria sisältävät kirjat olivat mieluisia. Tutkimustulokset vastasivat melko hyvin aiempia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden mukaan lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita eläimistä ja huumorista kirjallisuudesta.
-
(2024)Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen aloitusta huoltajan näkökulmasta, määrittäen huoltajien kokemia haastavia ja helpottavia tekijöitä. Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyvää tutkimus on lähivuosina lisääntynyt, mutta se ei juurikaan käsittele huoltajien kokemuksia aiheesta. Varhaiskasvatuksen aloitus on kuitenkin koko perhettä koskettava tapahtuma, joten tämän tutkielman tavoitteena on koostaa ajankohtainen yleiskuva aiheesta, jotta huoltajien kokemuksia ymmärrettäisiin paremmin varhaiskasvatuksen kentällä. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto koostuu viidestä kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka kattavasti kuvailevat huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksen aloituksesta. Aineiston tutkimusartikkeleiden valinnassa on pyritty ajankohtaisuuteen, joten niiden kaikkien julkaisuvuosi on välillä 2015–2023. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman aineiston analyysissä huoltajien kokemukset jaettiin haastaviin ja helpottaviin tekijöihin, joiden yhdistävistä tekijöistä muodostettiin neljä alaluokkaa. Nämä alaluokat olivat ”henkilöstöön liittyvät tekijät”, ”elämäntilanteeseen liittyvät tekijät”, ”emootioihin liittyvät tekijät” sekä ”ennakkotietoihin ja – käsityksiin liittyvät tekijät”. Tulokset nähtiin merkityksellisinä varhaiskasvatuksen aloituskäytänteiden kehittämisen kannalta, sillä ne valottivat huoltajien ajattelutapoja ja kokemuksia. Aineistossa henkilöstöön liittyvät tekijät saivat huoltajilta eniten mainintoja. Tehtiin johtopäätös, että se on erityisesti osa-alue, johon olisi mahdollista vaikuttaa. Lisäksi todettiin huoltajien kokemuksista heijastuvan tarve osallisuudelle. Tämä tutkielma loi pohjaa jatkotutkimukselle esimerkiksi suomalaisen varhaiskasvatuksen aloituskäytäntöjen toimivuudesta sekä niiden tavoista mahdollistaa huoltajien osallisuus aloituksen yhteydessä.
-
(2021)Tutkielman tarkoitus on tuoda näkyväksi neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta sekä vuorovaikutuksesta henkilöstön kanssa. Tutkielmassa käsitellään huoltajien kokemuksia vanhemmuudesta tukenaan varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilöstö. Kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön ja huoltajan välillä, sekä henkilöstön rooli neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten perheiden tukemisessa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten saamaa tukea varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Tutkielma on toteutettu E-lomakkeelle luodulla kyselyllä. Kysely jaettiin Facebookin neuropsykiatrisia ominaisuuksia omaavien lasten huoltajille suunnatussa vertaistukiryhmässä. Kyselyyn vastasi seitsemän henkilöä, joista kuuden henkilön antamat vastaukset päätyivät analyysin kohteeksi. Aineisto on käsitelty laadullisin menetelmin analysoimalla tulokset temaattisesti. Huoltajat kokivat vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön kanssa pääasiassa laadullisesti hyvänä. Vuorovaikutukseen negatiivisesti liitettyjä tekijöitä olivat erityisesti kiire ja poissaolot. Positiivisesti vuorovaikutukseen koettiin vaikuttavan avoimuus sekä luottamuksellinen suhde huoltajan ja henkilöstön välillä. Huoltajat eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea vanhemmuuteen. Tulokset osoittivat huoltajien korostavan ammattilaisen tarjoaman tuen lisäksi erityisesti vertaistuen merkitystä vanhemmuuden tukemisessa.
-
(2022)Bronfenbrennerin ekologisen teorian mukaan varhaiskasvatuksen aloitus on ekologinen siirtymä, jossa lapsen kaksi kasvuympäristöä, koti ja varhaiskasvatus, kohtaavat (Puroila & Karila, 2001, s.208–209). Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä lapselle ja huoltajille tärkeitä käytäntöjä on jouduttu muokkaamaan pandemiasta johtuvien rajoitusten ja suositusten vuoksi. Varhaiskasvatuk-sessa on jouduttu esimerkiksi rajoittamaan huoltajien pääsyä varhaiskasvatuksen sisätiloihin (Ope-tushallitus, 2022), jolloin lapsen ja huoltajien yhteinen tutustuminen sisätiloissa on siirtynyt ulos. Aiemman tutkimuksen (Poikonen & Lehtipää, 2009, s.75) mukaan huoltajat ovat tyytyväisiä var-haiskasvatukseen sekä kasvatusyhteistyöhön varhaiskasvattajien kanssa. Tutkielman tekeminen täs-tä aiheesta on tärkeää, koska normaalista poikkeavissa oloissa on tärkeä huomioida myös huoltajien kokemukset, jotta varhaiskasvatusta voidaan kehittää yhdessä huoltajien kanssa. Tutkielman tavoit-teena on selvittää, millaisia kokemuksia huoltajilla on varhaiskasvatuksen aloituksesta COVID-19 pandemian aikana. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin huoltajat ovat kokeneet varhaiskasvatuk-sen aloituksen. Tutkielmaani osallistui yhdeksän huoltajaa, joilla oli kokemusta varhaiskasvatuksen aloituksesta pandemia aikana. Rajasin tutkittavaa joukkoani pandemian kunnallisten tartuntamäärien perusteella. Tutkittaviksi kunniksi valikoituivat kolme kuntaa, joissa oli huomattavasti enemmän tartuntoja kuin muualla Suomessa: Espoo, Helsinki ja Vantaa. Keräsin aineistoni verkossa olevalla kyselylomak-keella julkaisemalla kyselylomakkeen linkin Facebookissa Puskaradio espoo, Puskaradio Helsinki sekä Vantaan Puskaradio ja palvelut ryhmissä. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönana-lyysillä. Huoltajien vastausten perusteella pandemia rajoitteet olivat merkityksellinen osa heidän kokemus-taan varhaiskasvatuksen aloituksesta, etenkin rajoitus, joka koski huoltajien mahdollisuutta tutustua lapsen kanssa sisällä. Osa huoltajista koki aloituksen toteutuneen hyvin, vaikka aloitus oli tapahtu-nut ulkona ja yhteiset keskustelut varhaiskasvattajien kanssa Teamsin välityksellä. Toisille näistä oli jäänyt epävarmuus ryhmän toiminnasta sekä kaipuu päästä näkemään sisätiloja myös siitä syystä, että voisi keskustella niistä lapsen kanssa. Huoltajat kertoivat myös siirtäneensä varhaiskasvatuksen aloitusta myöhemmäksi pandemian vuoksi, kun töihin paluu tai opiskelu mahdollistivat sen. Joiden-kin huoltajien mukaan varhaiskasvatuksen aloitus oli pystytty toteuttamaan normaaliin tapaan sisällä tutustuen, jolloin huoltajat eivät kokeneet siihen liittyvän haasteita.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena on tarjota lukijalle tietoa inklusiivisesta luokasta sekä erityisopetuksen moniulotteisuudesta. Tämän tapaustutkimuksen kautta tavoitteenani on tuottaa tietoa siitä, miten oikein kohdistetulla tuella voidaan mahdollistaa inklusiivisen luokan toimivuus ja mitä se opettajilta vaatii. Inkluusioajatus on aiheuttanut opettajissa vastarintaa prosessin hankaluuden vuoksi, mutta kuten Jaana Alajoki (2021) toteaa inkluusiota tutkivassa väitöskirjassaan seka-sorron edeltävän aina todellista muutosta. Menetelmät. Tutkimukseni kohteena on maalaisympäristössä sijaitseva kaupunkikoulu, jossa erityisopetus ja 2. luokka ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä luokan oppilaiden koulunaloituk-sesta saakka. Haastattelin tutkimustani varten erityisluokanopettajaa sekä inklusiivisen luokan luokanopettajaa, jotka ovat toteuttaneet tiivistä yhteisopettajuutta. Tein heidän kanssaan puo-listrukturoidut haastattelut yksitellen, jotka litteroinnin jälkeen teemoittelin sekä tyypittelin ai-hesisällöittäin. Aineiston analyysissä käytin fenomenologista näkökulmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kokivat yhteisopettajuuden, eriyttämisen sekä joustavas-ti tarjotun kokonaisvaltaisen tuen olevan erityisessä asemassa suhteessa inkluusion toteutu-miseen. Koulun hyväksyvä ilmapiiri, työyhteisöstä ja sen johdolta saatu tuki ja avunanto sekä huoltajien kanssa toimivaksi rakentunut yhteistyö nousivat myös tutkimuksessani opettajien mielestä välttämättömiksi asioiksi tuen toteutumiselle. Haastatellessani opettajia en kysynyt heiltä negatiivisten tai inkluusiota estävien asioiden sel-vittämiseen ohjaavia kysymyksiä. Tulevissa tutkimuksissa voisikin olla syytä tutkia enemmän inkluusiota estävien asioiden näkökulmasta sekä saattaa oppilaiden itsensä äänet kuuluviin.
-
(2022)Tarkastelen tutkimuksessani, millä tavoin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistukset huomioivat lapsen kielellisen kehityksen tarpeita. Kieli vaikuttaa yksilön elämään monella eri tapaa. Se on välineemme kommunikoida toistemme kanssa ja välittää tietoa muille. Nykymaailmassa tarvitsemme sitä myös opintiellämme koulussa. Ei ole siis yhdentekevää, mihin suuntaan yksilön kielellinen kehitys kulkeutuu. Varhaislapsuus on merkittävää aikaa kehityksessämme, joten kotona tapahtuvan kasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen laadulla on vaikutusta lapsen kielelliseen kehitykseen. Suomessa varhaiskasvattajien työtä ohjailee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, johon on kirjattu ohjeistukset siitä, kuinka varhaiskasvatusta tulisi suunnitella, toteuttaa ja arvioida. Tässä tutkimuksessa selvitän, millä tavoin vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ohjeistuksia hyödyntämällä voidaan edistää lapsen kielellistä kehitystä. Tutkimus suoritettiin laadullisena sisällönanalyysina, jonka aineistona toimi vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden Opetushallituksen internetsivuilta löytyvä verkkojulkaisu. Saatujen tulosten valossa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistuksia noudattamalla lapsen kielellistä kehitystä voidaan tukea hyvin kokonaisvaltaisesti. Kielellistä kehitystä voitiin tukea kognitiivisten taitojen kehittämisen, vuorovaikutussuhteiden, oppimisympäristön, fyysisen kasvun edistämisen sekä henkilökunnan ja lapsen huoltajien välillä olevan kasvatuskumppanuuden kautta. Kielellisen kehityksen kannalta kyse ei ole siis organisoidusti järjestetystä kielen opettamisesta, vaan lähes jokaisessa arkielämän hetkessä tapahtuvasta ilmiöstä. Ymmärtämällä kielellistä kehitystä tukevia tekijöitä paremmin, pystymme myös kehittämään varhaiskasvatusta siten, että jokainen lapsi saisi parhainta mahdollista tukea omalle kielelliselle kehitykselleen.
-
(2022)Tavoitteet. Lapsella on oikeus kehotunnekasvatukseen. Sen avulla lasta voidaan auttaa kas-vamaan onnelliseksi ja omana itsenään pärjääväksi myös seksuaalisuuden osa-alueella. (Vä-estöliitto 2020). Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, kuinka kehotunnekasvatus näyt-täytyy varhaiskasvatuksen kentällä. Muodostin tästä tehtävästä seuraavat tutkimusongelmat, jotka olivat 1) Miten kehotunnekasvatus toteutuu varhaiskasvatuksessa? sekä 2) Minkälaisia haasteita varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kokeneet kehotunnekasvatukseen liittyen varhaiskasvatuksessa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pienet lapset ilmentävät seksuaalisuuttaan syntymästään lähtien (kts. esim. Kakavoulis 2007,57). Tutkielman teoreet-tinen tausta perustuu lapsen seksuaaliseen kehitykseen seksuaalisuuden portaat-mallia hyö-dyntäen, kehotunnekasvatukseen ja turvataitoihin sekä sukupuolisensitiivisyyden ja kulttuuri-sen moninaisuuden huomioimiseen kehotunnekasvatuksessa. Menetelmät. Tutkielmassa on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Toteutin kyselylomak-keen internetissä, jota jaoin varhaiskasvatuksen sosiaalisen median kanavilla. Se oli tarkoitet-tu kaikille varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka vastasivat vapaaehtoisesti ja anonyymisti kyselyyn. Kyselyyn vastasi yhteensä 18 varhaiskasvatuksen ammattilaista, joiden vastaukset analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista toteutti kehotunnekasva-tusta päivittäin monipuolisesti huomioiden sen kokonaisvaltaisuuden. Joissakin vastauksissa esiintyi tietämättömyyttä aiheesta sekä kehotunnekasvatus rinnastettiin vain tunnetaitoihin tai käsite ei ollut tuttu. Suurimmalla osalla vastaajista kehotunnekasvatusta ei ollut sisältynyt opintoihin lainkaan ja lisäkoulutuksen tarve aiheesta tunnistettiin. Haasteena kehotunnekas-vatuksen toteutumiselle on erityisesti tietämättömyys aiheesta, joten aiheesta tarvitaan lisä-koulutusta.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tutkin kielikoulussa tapahtuvaa kulttuurikasvatusta sekä sen taustalla ilmeneviä tekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmänä toimii Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun entiset oppilaat, joista valitsin neljä haastateltavaksi. Toteutin tutkimuksen puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jotta pystyin keräämään aineistoa haastatteluista mahdollisimman monipuolisesti. Halusin selvittää, miten kielikoulussa opiskelleet olivat kokeneet kulttuurikasvatuksen merkityksen omalta osaltaan. Tutkimuksen tavoitteena on avata kulttuurikasvatuksen merkitystä lapsiin pitkällä aikavälillä sekä selvittää, minkälaiset tekijät tukevat kulttuurikasvatusta kouluympäristössä. Alati moninaistuvassa maailmassa on yhä tärkeämpää osata toimia vieraiden kulttuurien kanssa sekä ymmärtää niitä. Monikulttuurisuuden lisääntyessä lapsia tulee opettaa ja ohjata toimimaan erilaisten kulttuurien kanssa. Sain tutkimuksen haastatteluissa suurimmalta osalta haastateltavista yhteneväisiä vastauksia, jonka takia päädyin käyttämään tutkimuksen analyysimenetelmänä teemoittelua. Haastattelujen vastausten pohjalta loin kolme teemaa kulttuurikasvatuksen näkökulmasta: kulttuurien näkyminen kielikouluympäristössä, erilaiset perinteet kulttuurikasvatuksen pohjana sekä yhteisöllisyys kulttuurikasvatuksen tukena. Pyrin näiden teemojen pohjalta tarkastelemaan kielikoulussa tapahtuvan kulttuurikasvatuksen tekijöitä sekä oppilaiden kokemuksia vieraan kulttuurin omaksumisesta.
-
(2024)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä ja tavoitteena on kuvata, analysoida ja tulkita varhaisten traumakokemusten merkitystä lapsen varhaiskasvatuksessa käyttäen saatavilla olevaa ajankohtaista tutkimuskirjallisuutta aineistona. Tässä tutkimuksessa selvitän miten varhaislapsuudessa koetut traumakokemukset merkitsevät lapsen varhaiskasvatuksessa ja pohdinta- luvussa käymme läpi varhaiskasvatuksen järjestämistä. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Kirjallisuuskatsaukseni on narratiivisen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen välimaastossa. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä 2006-2023 aikavälillä julkaistusta tieteellisistä artikkeleista ja tutkimuksista, joissa tutkittiin psyykkistä traumaa lapsen näkökulmasta erilaisissa konteksteissa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulemme johtopäätökseen siitä, että traumoja ei ole tutkittu tarpeeksi varhaiskasvatuksessa; tutkimuskentältä puuttuu täysin tämän kandidaatintutkielman tutkimusaiheen tiimoilta tehty tutkimus. Koen, että tarvitsemme laajan tieteellisin menetelmin toteutetun tutkimuksen tästä aiheesta, jota voidaan käyttää jatkossa opettajien koulutuksessa sekä jonka pohjalta voidaan kehittää uusia toimintamalleja varhaiskasvatukseen, missä huomioidaan laajasti traumatisoitunut lapsi ja hänen tarpeet. Tutkimusaineistossa esiin tulleet tutkimusmenetelmät, traumainformoidut interventiot, eivät välttämättä sovellu sellaisenaan verrattaviksi suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstin tarpeisiin, tämän vuoksi suomalainen tutkimuskenttä tarvitsee omiin tarpeisiin tehdyn tutkimuksen.
-
(2021)Tämän kandidaatin tutkielman tarkoitus on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien koke-muksia kiusaamisen ilmenemisestä, havaitsemisen haasteista ja ehkäisykeinoista esiope-tuksessa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään kiusaamisen määritel-mään, muotoihin, havaitsemiseen, rooleihin ja kiusaamisen ehkäisyyn. Tutkielman tutkimus-kysymykset ovat 1) Millä tavoin kiusaamista ilmenee esiopetuksen arjessa? 2) Miten haas-tavaa kiusaamisen havaitseminen on? 3) Millä menetelmillä kiusaamista ehkäistään pienten lasten kanssa? Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella, mikä laitettiin suljettuun Facebook ryhmään. Tutkimukseen osallistui 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, ja kyselylomakkeen kysymykset luotiin pohjautuen tutkielman teoreettiseen viitekehykseen. Aineiston analyysi toteutettiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksesta ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä. Tutkielma osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat pienten lasten parissa esiintyvän kiusaamisen ilmenevän usein hiljaisena ja sanallisena, muttei aina fyysisenä ilmiönä. Yleisin kiusaamisen tyyppi mitä varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat, oli leikistä ulkopuolelle jättäminen. Aineistosta ilmeni kiusaamista tapahtuvan useimmiten silloin kun aikuinen ei ollut paikalla, eli yleisimmin leikin ja vapaan leikin aikana. Opettajat kokivat kiusaamisen havaitsemisen osittain haastavana, ja vastauksissa korostui havaitsemisen olevan vaikeaa erityisesti siksi, ettei aikuinen pystynyt olemaan läsnä joka tilanteessa hektisessä päiväkodin arjessa. Aineiston varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät monenlaisia ehkäisykeinoja kiusaamisen ehkäisyyn ja keinot vaihtelivat lapsiryhmien välillä. Jokainen varhaiskasvatuksen opettaja kertoi tukevansa lasten vertaissuhdetaitoja osana kiusaamisen ehkäisyä.
Now showing items 1-20 of 66