Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Klasslärare, pedagogik"

Sort by: Order: Results:

  • Horttanainen, Sallamari (2022)
    Tämän tutkielman lähtökohtana on kiinnostus siitä, voiko itsearvioinnin lisääminen matematiikan oppiaineeseen lisätä matemaattista osaamista. Tutkielman tutkimusongelmana ovat: ”Miten 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutusta matemaattiseen osaamineen on tutkittu?” ja ”Mitä tutkimukset 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamineen osoittavat itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen?”. Ensimmäiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, miten tutkimusaineistot on tutkimuksissa kerätty, mitkä ovat tutkimuksien tutkimusstrategiat, millaisia itsearvioinnin menetelmiä tutkimuksissa käytetään, kuinka pitkiä tutkimuksien itsearvioinnin ajanjaksot ovat ja liittyykö tutkimuksiin itsearvioinnin ohjausta. Toiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, mitä aineisto osoittaa itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen taulukoimalla aineistot niiden tulosten tilastollisen merkityksen perusteella, joko osoittamaan, että itsearvioinnilla on positiivinen suhde matemaattiseen osaamiseen tai, että tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Yhden tutkimuksen tulokset tulkitaan matemaattisen osaamisen ajallisen kasvun perusteella, sillä tutkimuksessa ei ollut kontrolli tai kohortti ryhmää, johon kehitystä voidaan verrata. Tutkielman menetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsasta. Aineiston tutkimusten aineistot on pääsääntöisesti kerätty alku- ja loppukokeilla, poikkeuksena tästä on kurssiarvosanojen hyödyntäminen. Tutkimukset ovat tutkimusasetelmaltaan kvasikokeellisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, joka on tapaustutkimus. Aineistossa käytetään pääsääntöisesti formatiivista itsearviointia ja vähiten käytetään summatiivista itsearviointia. Itsearvioinnin ajanjaksot vaihtelevat tutkimuksissa kahdesta päivästä 17:ään viikkoon, ja puolessa aineiston tutkimuksista oppilaille tarjottiin itsearvioinnin ohjausta. Tutkimusten tulokset itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen ovat ristiriitaisia.
  • Svärd, Iiris (2024)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden oireyhtymä, ja se on yksi yleisimmästä neuropsykiatrista häiriöstä (Parikka ym. 2017, s. 11, 31). ADHD-diagnosoidut henkilöt ovat saaneet usein jo lapsesta saakka paljon kielteistä palautetta. Tämä voi pitkään jatkuneena vaikuttaa muun muassa yksilön psyykeen, itsetuntoon ja minäkuvaan (Sandberg, 2018, luku ”Miten ADHD ja vahvuudet liittyvät yhteen”) ja hankaloittaa keskittymistä opiskeluihin tai myöhemmin työtehtäviin (Huttunen & Socada, 2019). On siis tärkeää pohtia, miten ADHD-diagnosoituja oppilaita kohdattaisiin opetuksessa, jotta negatiivista kehää ei muodostuisi. Yksi keino on hyödyntää positiiviseen psykologiaan perustuvaa vahvuusperustaista opetusta. Vahvuuksien tunnistamisella lapsen itsearvostus voi kasvaa (Vuorinen, 2023, luku “Taustaa luonteenvahvuuksien opettamiselle”). Tämän tutkielman tarkoituksena onkin lisätä ymmärrystä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisesta vahvuusperustaisessa opetuksessa ja tutkimuskysymys muotoiltiin seuraavasti: ”Millä tavoin ADHD-diagnosoidut oppilaat hyötyvät vahvuusperustaisesta opetuksesta tutkimuskirjallisuuden mukaan?”. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineiston analyysimenetelmänä oli sisällön analyysi. Tutkimukseen valikoitui ennalta määriteltyjen kriteerien jälkeen kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta, joissa käsiteltiin sekä ADHD-diagnosoituja lapsia että vahvuusperustaista opetusta. Tutkimustulosten analysointi jaettiin kolmeen teemaan, joista ensimmäinen koski ADHD-diagnosoitujen lasten ajatuksia vahvuusperustaisesta lähestymistavasta, toisessa tulkittiin heidän vanhempien ja opettajien näkemyksiä ja kolmanteen teemaan koottiin konkreettisia keinoja vahvuusperustaisen opetuksen hyödyntämisestä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisessa. Tutkimustulosten perusteella vahvuusperustaiselle opetukselle ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kohtaamisessa on tarvetta ja tutkimusta aiheesta toivottiin lisää. Tutkimuksissa ADHD-diagnosoidut lapset muun muassa kokivat opettajan myönteisen suhtautumisen vaikuttaneen opiskeluihin sitoutumiseen (Krtkova, 2023, s. 620) ja itsetunnon vahvistumiseen (Rasmussen, ym., 2022, s. 573). Opetuksessa toivottiin esimerkiksi huomioitavan oppilaiden kiinnostuksen kohteita (esim. Russel ym., 2023, s. 951) ja opettajan suhtautumista oppilaisiin vahvuusperustaisesti (Rasmussen ym., 2022, s. 577). Vaikka tutkimusaineisto on suppea, antaa tutkimustulokset vahvistusta sille, että tutkimuksen aihe on tärkeä, ja sitä olisi tarpeellista tutkia lisää esimerkiksi interventioiden avulla (esim. McDougal ym. 2023, s. 3414).
  • Toikka, Lauri (2024)
    Tavoitteet: Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) diagnoosit ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Tämä aiheuttaa dilemman peruskoulussa, jossa erityisjärjestelyitä tarvitsevia oppilaita on yhä enemmän. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kokemuksia ADHD-diagnosoiduilla oppilailla on peruskoulusta, heille tarjotuista erityisen tuen toimista ja vuorovaikutuksesta vertaisten ja koulun henkilökunnan kanssa. Tutkimuksessa kartoitetaan näitä kokemuksia tutkimalla aikaisempien tutkimuksien esittämiä johtopäätöksiä ja pohditaan ADHD:n luonnetta sosiokulttuurisena ilmiönä. Tutkimuksen tehtävä on saavuttaa syvempää ymmärrystä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden peruskoulukokemuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui tieteellisistä, artikkeleista ja kirjallisuudesta. Aineistot käsittelivät ADHD:tä ja ADHD-identiteetin käsitettä, erilaisia lähestymistapoja ADHD:n luokittelemiseen bio-psykososiaalisena ilmiönä sekä oppilaiden kokemuksia omasta ADHD-diagnoosistaan ja sen vaikutuksesta koulukokemuksiin, vuorovaikutussuhteisiin ja diagnoosin takia määrättyyn lääkitykseen. Hain tietoa pääosin Helkasta, ProQuestista ERIC tietokannasta ja Google scholarista. Lähteiden aikahaarukka muodostui 2000-luvun puolella tehtyihin tutkimuksiin. Pääpaino lähteissä on 2010-luvun loppupuolella, sillä ADHD:stä tehdyt tätä vanhemmat tutkimukset alkavat olla vanhentuneita diagnoosien lukumäärän kasvettua merkittävästi viimeistenkin vuosien aikana. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkielmassa kuvailtiin ADHD-diagnoosin luonnetta sosiokulttuurisena ilmiönä ja ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kokemuksia peruskoulusta. Oppilaiden kokemuksissa painottuvat negatiiviset kokemukset ja merkityksenannot ADHD-diagnoosille ja sitä seuranneille tuen muodoille ja erityiselle huomiolle, puheelle ja leimalle, jonka diagnoosi kohdistaa diagnosoituun oppilaaseen. Kouluinstituution rooli ADHD-diagnooseja tuottavana elimenä ja sosiaalisia kategorioita vahvistavana tekijänä näyttäytyy kiistämättömänä. Koulun toimintatapojen ja koulussa harjoitettavan diskurssin vaikutukset ADHD-diagnosoitujen oppilaiden arkeen peruskoulussa ovat suuret. Tutkielmassa huomattiin, että keskittyminen ADHD-diagnosoitujen oppilaiden vahvuuksiin ja mielenkiinnonkohteisiin ennemmin kuin heikkouksiin, parantaa heidän kouluviihtyvyyttään ja minäkuvaa.
  • Oubajja, Sara (2022)
    Tavoitteet. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten ADHD-oppilaita voidaan tukea perusope-tuksessa. ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, jonka tyypillisinä oireina ovat heikentynyt keskittymis-kyky, impulsiivisuus sekä hyperaktiivinen käyttäytyminen. Tutkielmassa perehdytään tukitoimiin, joita pystyy hyödyntämään opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan ADHD:lle ominaisia oireita, yleisyyttä sekä se, miten opettaja pystyy tukemaan ADHD-oppilaita tavallisissa luokissa. Tutkiel-man tärkeimpänä tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja, joita jokainen opettaja pystyy käyttä-mään opetuksessaan. Tukikeinojen lisääminen auttaa sekä opettajaa että oppilasta, koska ne paran-tavat ADHD-oppilaan oppimista, mikä puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa aineistona käytettiin seitsemää tieteellistä tutkimusta. Yksi teksteistä oli tieteellinen kirja ja loput tieteellisiä artikkeleita. Tutkielmaan valikoituivat aineistot, joissa esiteltiin ADHD-oppilaille soveltuvia tuki-toimia ja opetusmenetelmiä opetuksessa. Aineistot rajattiin siten, että ne liittyivät yleisopetukseen ja aineistoissa esitettyjä tukitoimia voivat harjoittaa erityisesti luokanopettajat. Lisäksi aineistojen valintakriteerinä oli, että ne käsittelivät sitä, millaisia haasteita ADHD-oppilailla on. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että ADHD-oppilailla on usein sellaisia haasteita oppimisessaan, mitkä vaativat tukitoimia. Tukemisen keinoja löytyi aineis-toista runsaasti. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyivät ADHD-oppilaiden keskittymisen vaikeuk-siin, mitä pyrittiin tukemaan eri keinoin. Tukitoimia olivat monipuolinen ja selkeä ohjeiden anto, fyysinen ja hienomotorinen liikkuminen luokassa ja sen ulkopuolella, kirjanpito oppilaan tehtävistä ja ajastimen käyttö opetuksessa sekä oppilaslähtöinen opetus. Lisäksi koulunkäyntiavustajan tuki ja jatkuva palautteenanto nähtiin tärkeänä ADHD-oppilaiden opetuksessa.
  • Petra, Elsa (2023)
    Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn matematiikka-ahdistukseen sen historiaan, vaikutuksiin sekä nykytilanteeseen. Ilmiö ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aikaisemman tutkimuksen mukaan ilmiö on globaali sekä kasvava. Lähdin selvittämään mitä ratkaisuehdotuksia ongelmaan tarjottiin viimeisimmissä tutkimuksissa. Koin tärkeäksi lähestyä ilmiötä useasta näkökulmasta. Uskoin siten löytäväni monipuolisia ratkaisuehdotuksia sovellettavaksi suomalaiseen luokkahuoneeseen. Tutkimuksen mukaan globaalilla ilmiöllä on paljon yhteisiä sekä yksilöllisiä ilmenemisen muotoja. Tällöin jokainen keino on punnittava yksilöllisesti ja muokattava sopivaksi yksilöllisiin tarpeisiin. Vaikka alkuun en uskonut ennaltaehkäisyn olevan niin tärkeää, päädyin lopulta päinvastaiseen päätelmään. Ennaltaehkäisyn keinot toimivat laajemmalle joukolle kerralla, sekä ehkäisevät tilanteen tulehtumista entisestään. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä on sopiva, kun halutaan esittää monipuolinen yleiskatsaus tietystä aiheesta. Aineistokseni valikoitui kaksi erilaista näkökulmaa ratkaisuehdotuksiksi. Ensimmäinen näkökulma edustaa ilmiön tilannetta globaalista näkökulmasta, sekä ratkaisuehdotuksia sen hetkisen tutkimuksen perusteella. Toinen näkökulma on opettajaopiskelijoiden ehdotuksista koostuva sekä keinoja tutkimustietoon peilaava. Ratkaisuehdotukset soveltuvat erilaisiin opiskeluympäristöihin ja eri-ikäisille oppilaille. Tuloksistani käy selväksi aiheen ulottuvan yksilön sekä yhteisön monille tasoille. Ratkaisuehdotuksia on tarjolla kattavasti, mutta kokeiltuja konkreettisia keinoja vähän. Keinojen kannalta oppimiseen liittyviin asenteisiin, oppimisilmapiiriin luokassa sekä kodin ja koulun yhteistyöhön panostaminen olisi tärkeää matematiikka-ahdistukseen puuttumiseksi. Matematiikka-ahdistuneen yksilön kohdalla ratkaisuehdotukset riippuvat jonkin verran koulutusjärjestelmän tarjoamista tukirakenteista. Tutkijat kannustavat ammattiavun hakemiseen ahdistuneisuuden oireisiin. Suomalaisessa koulussa tämä tarkoittaisi siis ensisijaisesti koulupsykologin konsultoimista.
  • Lampi, Meri (2024)
    Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.
  • Sunila, Aino (2022)
    Tavoitteet. Kertolaskujen ratkaisemiseen voidaan mieleen palauttamisen lisäksi käyttää erilaisia kertolaskustrategioita. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia näitä kertolaskustrategioita. Teorian tutkimukseni taustalla on aikaisemmassa tutkimuksessa kuvaillut eri kertolaskustrategiat sekä niiden valintaan vaikuttavat tekijät. Tutkielmassani esittelen eri kertolaskustrategiat pääosin Sherinin & Fusonin (2005) katsausartikkelin mukaisesti. Tämän lisäksi esittelen kertolaskustrategian valintaan vaikuttavia tekijöitä, joita ovat intuitiiviset mallit (Fischbein, 1985; Mulligan & Mitchelmore, 1997), sanallisen tehtävän semanttinen rakenne sekä tehtävän haastavuuteen vaikuttavat tekijät. Tutkimustehtäväni oli tarkastella aikuisten ja eri-ikäisten lasten kertolaskustrategioita yksinumeroisissa kertolaskutehtävissä. Tarkempi tutkimuskysymykseni on, millaisia kertolaskustrategioita aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttävät. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kirjallisuuskatsauksena. Valitsin menetelmäksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, sillä sen avulla oli mahdollista vastata tutkimuskysymykseeni ja kuvailla strategioita, joita aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttivät. Aineistoni koostui kuudesta Sherinin & Fusonin (2005) katsauksen seitsemästä aineistona olleesta tutkimuksista sekä seitsemännestä aineistoon valikoituneesta artikkelista. Katsauksessani oli perusteltua käyttää suurilta osin samaa aineistoa Sherin & Fuson (2005) tutkimuksen aineiston kanssa, sillä he eivät tarkastelleet omassa katsauksessaan iän vaikutusta käytössä oleviin kertolaskustrategioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaukseni tulokset osoittivat, että aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttävät osin samoja kertolaskustrategioita. Kertolaskustrategian valintaan vaikuttavat tehtävän ominaisuudet. Tulosten mukaan aikuisilla ja eri-ikäisillä lapsilla oli käytössä useita erilaisia kertolaskustrategioita. Tutkimukseni perusteella kertolaskustrategioiden kehityksessä oli havaittavissa samansuuntaista kehitystä, jonka mukaan kertolaskustrategiat kehittyivät yksittäisestä laskemisesta yhteenlaskun toistamisen kautta mieleen palauttamisen käyttämiseen kertolaskujen ratkaisemisessa. Toisaalta mieleen palauttamisen käyttäminen kertolaskustrategiana ei tarkoittanut, etteikö muita laskustrategioita enää tämän rinnalla käytettäisi.
  • Harju, Oona (2024)
    Tavoitteet. Luokanopettajan työ on vaativaa asiantuntijatyötä, jonka pohjana on Suomessa maisteritasoinen korkeakoulututkinto. Yksi keskeinen osa luokanopettajan työssä on opetettavien oppiaineiden aineenhallinta ja ainedidaktinen osaaminen. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millainen rooli ainedidaktiikalla ja aineenhallinalla on luokanopettajakoulutuksessa ja saavatko luokanopettajaopiskelijat koulutuksen myötä riittävät valmiudet ainedidaktiikan ja aineenhallinnan osalta. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin taito- ja taideaineiden opetukseen sekä aineenhallinnan ja ainedidaktisen osaamisen merkitykseen näissä aineissa. Toteutus. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus kohdistui vertaisarvioituun kirjallisuuteen, jotka käsittelivät luokanopettajakoulutusta, didaktiikkaa, ainedidaktiikkaa, aineenhallintaa sekä taito- ja taideaineita ja niiden opetusta. Tiedonhaussa käytin kolmea eri tietokantaa (Finna, Helka, ja Google Scholar). Kirjallisuuden niukkuuden vuoksi en asettanut tiukkoja kriteerejä julkaisuajankohdalle ja lopulta aineisto koostui vuosina 2004–2023 ilmestyneestä kirjallisuudesta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineenhallinnan ja oppiaineiden sisältöjen opetus luokanopettajakoulutuksessa on vähentynyt merkittävästi ja painotus on siirtynyt enemmän kohti ainedidaktisten taitojen opetusta ja oppimista. Kirjallisuuden perusteella moni valmistuneista luokanopettajasta kokee, ettei koulutus vastaa täysin luokanopettajan työtä, mutta tarkemmin opettajien aineenhallintaa ja ainedidaktisia valmiuksia selvittävää tutkimuskirjallisuutta ei löytynyt. Taito- ja taideaineiden osalta selvisi, että niiden opetus osana luokanopettajakoulutuksen monialaisia opintoja on vähentynyt, jonka vuoksi ei välttämättä voida taata, että kaikki oppilaat saavat pätevää taito- ja taideaineiden opetusta peruskoulun alaluokilla. Tutkimustietoa opettajien omista kokemuksista liittyen aineenhallintaan ja ainedidaktiseen osaamiseen löytyy kuitenkin vielä hyvin vähän. Aiheesta olisi tarpeellista tehdä lisätutkimusta tulevaisuudessa. Tuloksia voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös luokanopettajakoulutuksen kehittämisessä.
  • Pappe, Gaily-Liis (2024)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lasten lukumotivaatioon. Kansainväliset lukutaitotutkimukset ovat herättäneet huolta lasten lukutaidon heikkenemisestä. Suomessa tähän on reagoitu perustamalla Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten lukutaitoa, monilukutaitoa sekä lukumotivaatiota. Näistä jälkimmäinen on tämän tutkielman aihe. Lukumotivaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatio on moniulotteinen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa pätevyyden, ryhmään kuulumisen ja autonomian tunteiden alle, jotka ovat Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan ihmisen kolme perustarvetta. Tutkielman tuloksien avulla saadaan käsitys lukumotivaatioon yhteydessä olevista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää lasten lukumotivaatiota ja lukutaitoa tukemaan lähdettäessä. Menetelmät. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollisti metodisesti erilaisten tutkimusten tarkastelun systemaattisin ottein. Hakukriteerien avulla EBSCO, ERIC ja Proquest tietokannoista aineiston läpikäymiseen päätyi 38 vertaisarvioitua artikkelia, joista 25 artikkelia sopi lopulliseen aineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille perhetaustan, lapseen liittyvien tekijöiden, lukutaidon ja -aktiivisuuden sekä opettajan käyttämien lähestymistapojen yhteys lasten lukumotivaatioon. Erot tyttöjen ja poikien välillä lukumotivaatiossa havaittiin tutkielmassa tyttöjen eduksi. Lapsen muista ominaisuuksista nuori ikä, sisäinen hallintakäsitys sekä persoonallisuuksista avoimuus, tunnollisuus ja sovinnollisuus ennakoivat korkeampaa lukumotivaatiota lapsilla. Myös lukutaidolla havaittiin selvä yhteys lukumotivaatioon. Lukumotivaatio on korkea todennäköisesti lapsilla, joiden kotona näytetään lukemisen mallia, jotka kokevat voivansa vaikuttaa lukemaansa ja jotka viihtyvät koulussa, missä myös hyödynnetään erilaisia yhteisöllisiä tapoja käsitellä kirjoja. Tuloksia voivat hyödyntää varsinkin lapsen kanssa arjessaan työskentelevät varhaiskasvatus- ja luokanopettajat sekä vanhemmat, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan mahdollistavat kirjoihin tutustumisen ja niistä innostumisen.
  • Laaksonen, Suvi-Tuuli (2022)
    Kaupungistuminen muuttaa ihmisten elinpiiriä ja tänä päivänä myös yhä useampi koulu sijaitsee kaukana luonnonympäristöistä. Kehityskulku on huolestuttava, sillä tutkitusti luonnossa vietetty aika on yhteydessä myönteisen luontosuhteen syntymiseen, joka puolestaan ennustaa kestävää elämäntapaa myöhemmin elämässä. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan sitä, miten luonnossa tapahtuva opetus voi edistää oppilaan myönteisen luontosuhteen syntymistä. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kattava kuva siitä, minkälaisissa luonnonympäristöissä ja minkälaisia oppisisältöjä hyödyntäen luontosuhteen syntymisen kannalta onnistunutta luonto-opetusta voidaan toteuttaa ja minkälaiset opetuksesta riippumattomat tekijät voivat vaikuttaa alakouluikäisten lasten luontosuhteen syntymiseen. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistona käytettiin kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Aineisto rajattiin koskemaan sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimuksia, joiden kohderyhmänä oli alakouluikäisiä oppilaita ja joissa tarkasteltu opetus tapahtui luonnonympäristöissä. Tutkielman aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 2012–2021 julkaistua tutkimusartikkelia. Kirjallisuuskatsaukseen valitun aineiston analyysissa selvisi useita tapoja luonto-opetuksen toteuttamiseksi. Aineistossa opetusta toteutettiin esimerkiksi leirikouluina, projektien ja luontoretkien muodossa sekä koulun muuhun opetukseen integroituna. Toteutustavat pitivät sisällään vaihtelevia aktiviteetteja, kuten luonnon havainnoimista ja raportoimista, pelejä, leikkejä ja erilaisia luovia työtapoja. Oppimisympäristöinä hyödynnettiin vaihtelevia luonnonympäristöjä. Luonto-opetuksen yhteys lasten myönteisen luontosuhteen vahvistumiseen oli kaikissa tarkastelluissa tutkimuksissa selkeästi havaittavissa, mutta esimerkiksi opetuksen kestolla ja toistuvuudella oli vaikutusta ilmiön voimakkuuteen. Analyysissa selvisi myös opetuksesta riippumattomia, luontosuhteen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä, joita on tärkeä ottaa opetuksen suunnittelussa huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi sää ja vuodenaika.
  • Honkala, Senja (2022)
    Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisen taitoja ja niitä tarvitaan läpi elämän. Jokainen lapsi käy peruskoulun ja on siellä osa vertaisryhmää. Tämän takia koulu on tärkeä paikka sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Liikuntatunneilla ollaan paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten koululiikunnan voidaan ajatella edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten koululiikunta vaikuttaa alakouluikäisten lasten sosiaalisiin taitoihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto koottiin suomalaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä muista luotettavista kirjallisuuslähteistä. Tavoitteena oli yhdistää sosiaalisista taidoista ja koululiikunnasta löytyvää tutkimustietoa sekä etsiä tutkimuksia koululiikunnan vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona todettiin koululiikunnan luovan suotuisia tilanteita sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Opettajalla, oppilaalla ja vertaisryhmällä sekä oppisisällöllä on kaikilla oma roolinsa liikuntatunneilla sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Opettaja voi edistää oppilaiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi valitsemillaan työtavoilla ja tavoillaan muodostaa ryhmiä. Opetussisällön taas tulee sisältää esimerkiksi pelejä liikuntatunneilla, jotta koululiikunta edistäisi sosiaalisia taitoja. Peleissä on keskeistä, että toimitaan vertaisryhmässä, joten myös vertaisryhmän voidaan ajatella olevan olennainen osa sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Käyttämäni aineisto ei kuitenkaan antanut suoria tutkimustuloksia vertaissuhteiden vaikutuksista liikuntatunneilla sosiaalisin taitoihin. Käyttämäni aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta koululiikunnan kehittävän sosiaalisia taitoja. Tässäkin asiassa on kuitenkin kääntöpuoli. Esimerkiksi kiusatut tai heikot sosiaaliset taidot omaavat oppilaat eivät pääse ollenkaan mukaan vuorovaikutustilanteisiin, joten heidän sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Tutkielma nostaa esiin koululiikunnan merkityksen sosiaalisten taitojen opetuksen kannalta. Opettajat voivat hyödyntää tutkielmaa kehittäessään liikunnanopetustaan suuntaan, joka huomioi sosiaalisten taitojen sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Aihetta pitäisi tutkia enemmän, koska koululla ja liikunnanopetuksella on hyvät mahdollisuudet tukea sosiaalisten taitojen kehitystä. Löytämällä lisää tehokkaita keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, voitaisiin pyrkiä esimerkiksi ehkäisemään kiusaamista. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia, miten opettajakoulutus valmistaa opettajia opettamaan sosiaalisia taitoja. Tämän lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten oppilas tai opettaja kokee koululiikunnan edistävän liikuntaryhmän yhteistoimintaa sekä sosiaalisia suhteita.
  • Niemi, Suvi (2024)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda systemaattinen katsaus aiempaan interveetiotutkimukseen, joka käsittelee älypuhelimen vaikutusta ja sen yhteyttä toiminnanohjaukseen. Älypuhelimet ovat lyhyessä ajassa muodostuneet merkittäväksi osaksi arkipäiväämme ja niiden vaikutuksista toimin- taamme tiedetään vielä verrattain vähän. Jotkut tutkijat esittävät, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo voi heikentää hetkellisesti toiminnanohjausta, kuten työmuistia ja tarkkaavaisuutta. Kasvava kiinnostus älypuhelimien ja kognition väliseen yhteyteen voi johtua siitä, että toiminnot ovat edellytys oppimi- selle. Tutkimuskysymykseni onkin: Mitä erilaisia yhteksiä älypuhelimen pelkällä läsnäololla ja toimin- nanohjauksella on havaittu? Menetelmät. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoitus on koota jo tehtyä tutki- musta noudattaen systemaattisia vaiheita. Aineiston hain Scopuksen ja Web of sciencen -tietokan- noista. Tiettyjä sisään- ja ulosottokriteereitä noudattaen aineistoksi valikoitui 14 tutkimusartikkelia ja yksi konfferenssipaperi, minkä analysoin aineistolähtöisesti teemoitellen. Lisäksi efektikoot selvitettiin Cohenin d:n, eetan ja osittaisen eetan neliön avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset havaitsivat erilaisia yhteyksiä pelkän älypuhelimen läsnäolon ja toiminnaohjauksen välillä, jota sääteli toiminnanohjausta mittaavien testejen vaikeustaso, älypuhe- limen saatavuus sekä yksilölliset tekijät. Löytyneet yhteydet olivat olivat keskimäärin kooltaan pieniä tai keskisuuria. Toisaalta osa tutkimuksista ei havainnut lainkaan merkittävää yhteyttä. Mielenkiin- toista onkin, että tulokset ovat hyvin ristiriidassa keskenään. Epäjohdonmukaisuus voi johtua interven- tioiden toteutusten eroista, kuten kännykän saatavuuden manipuloinnista ja toiminnanohjausta mittaa- vien testejen määrästä.
  • Valkamo, Emilia (2023)
    Relating to the increased class sizes, the students' need for extra support measures also increases. Pupils with different degrees of learning difficulties are placed within the three-stage support. Meanwhile pupils who are perceived to have challenging behaviour that disrupts instruction and classroom tranquillity are not assigned support measures. The purpose of this study is to compile methods and competencies that according to research, supports the teacher's work to prevent challenging behaviour in the classroom. This thesis is a systematic literature review, where the goal was to compile and critically review previous research and literature in order to be able to answer the research questions. The material that was collected was limited according to the following criteria: The content would deal with children's behavioural problems, the purpose of the research was to develop education, based on children in primary school, and the content would be tested or relevant in the Nordics. According to these criteria, I was able to delineate the content presented in the primary sources into three methods: Collaborative and proactive solutions, ProSkola and Check in-Check out. The results indicate that positive reinforcement in the form of positive feedback linked to a desired behaviour increases the likelihood that the behaviour will be repeated. Positive reinforcement is used in all methods discussed in this thesis. The methods CICO and ProSkola showed high reliability of teachers who carried out the model. CICO was considered easy to implement in regular teaching, while ProSkola and CPS required greater investment to be able to apply the method. Results from the ProSkola method indicated that the systematic behavioural teaching resulted in an improvement in the behaviour of all students. The results could vary between schools, where first results could be seen within a few months and others only within several years after implementation. Regardless of the working model, the research suggested that when adults around children with behavioural problems have a common approach, the conditions are good for changing the child's unwanted behaviour.
  • Manni, Julia (2022)
    Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tutkitaan millaisia haasteita autismikirjon oppilas kohtaa koulussa. Haasteet on rajattu oppimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Autismikirjon oppilas oppii usein toisella tavalla kuin muut oppilaat. Tästä seuraa haasteita niin oppilaalle kuin opetusta toteuttavalle opettajalle. Autismikirjoon liittyy myös haasteet erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkielman tarkoitus onkin löytää keinoja opettajalle tukea autismikirjon oppilasta luokassaan. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulokset koostuvat 13 eri artikkelista. Tutkimuksessa tutustuttiin yleisesti autismikirjoon sekä siihen millaisia haasteita autismikirjon oppilas voi kohdata koulussa. Tutkimusaineisto on sekoitus kansallista ja kansainvälistä kirjallisuutta. Aineistona on monipuolisesti erilaisia tutkimusartikkeleja, kirjoja, raportteja sekä aihepiiristä kertovia sivustoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta ilmeni, että autismikirjon oppilas voi kohdata monia haasteita koulupolkunsa aikana. Hyvin suunniteltu strukturoitu opetus auttaa autismikirjon oppilasta oppimaan ja ohjaamaan omaa toimintaansa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että vuorovaikutustaitojen opettaminen taas vaikuttaa autismikirjon henkilön vuorovaikutustaitoihin positiivisesti. Täysin ongelmatonta vuorovaikutustaitojen opettaminen ei kuitenkaan ole. Tärkeää on myös se, että autismikirjon lapsen kanssa työskentelevillä opettajilla ja ohjaajilla on tarpeeksi tietoa lapsen yksilöllisistä erityistarpeista.
  • Mäkinen, Milena (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä mahdollisuuksia, mutta toisaalta haas-teita avoimet oppimisympäristöt tarjoavat autismikirjolla olevalle oppilaille. Tavoitteena on määri-tellä avoin oppimisympäristö sekä autismikirjo tarkoin ja selvittää määritelmien avulla, mitkä piir-teet muodostavat autismiystävällisen oppimisympäristön. Jotta aiheesta saadaan mahdollisim-man tarkka kuva, on avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia ja haasteita autismikirjolle tarkasteltu sekä tieteellisen tutkimuksen, että opettajien keskusteluiden pohjalta. Menetelmät. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena ja sitä varten on etsitty aineistoa autismikirjosta sekä avoimista oppimisympäristöistä. Lähteenä on käytetty vertaisar-vioituja tieteellisiä julkaisuja sekä opettajien keskustelupalstoja. Aineisto on valittu peilaten lähtei-tä tutkimuskysymyksiin ja pyritty näin saamaan tiivistetty kuva siitä, miten avoimet oppimisym-päristöt vaikuttavat autismikirjolla olevaan oppilaaseen. Aiheesta on pyritty saamaan mahdolli-simman laaja kuva ja aineistoa on tarkasteltu integroivalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisellä kriittisyydellä. Tulokset ja johtopäätökset. Avoimet oppimisympäristöt tarjoavat monia mahdollisuuksia autismi-kirjolla olevalle oppilaille oppilaskeskeisen opetustavan vuoksi. Itsenäistä työskentelyä vaativat avoimet oppimisympäristöt saattavat kuitenkin aiheuttaa haasteita autismikirjon oppilaille, joilla it-semääräytymisen taidot ovat keskimääräistä heikommat. Pedagogisilla ratkaisuilla ja oppilaiden yksilöllisellä huomioimisella oli suuri vaikutus autismikirjon oppilaan koulunkäyntiin. Avoimissa oppimisympäristöissä on potentiaalia autismikirjon oppilaille, jos oppilaan yksilölliset tarpeet huomioidaan ja ympäristöstä saadaan poistettua liialliset aistiärsykkeet.
  • Johansson, Celine (2023)
    Pedagogiska och psykologiska metoder och teorier har utvecklats kring problemskapande beteende. Syftet med denna litteraturstudie är att undersöka hur olika existerande teorier och metoder ser på orsaken bakom det problemskapande. Studien fokuserar specifikt på den teori och metod som nyligen implementerats i grundskolorna och fått mest kritik när det handlar om bemötande av elever med problemskapande beteende dvs. det lågaffektiva bemötandet. Studien är en litteraturöversikt baserad på systematisk litteratursökning. Litteraturanalysen bygger på nio artiklar. Artiklarna består av litteratur som beskriver olika perspektiv kring problemskapande beteende. Då fokus i studien ligger på det lågaffektiva bemötandet består artiklarna även av tidigare forskning om själva metoden för att tydliggöra den kritik den fått. Resultatet visar att pedagogerna i grundskolorna kan ha olika förhållningssätt då de bemöter elever med problemskapande beteende. Hur pedagogen förhåller sig till elevens orsak bakom beteendet är ur de specialpedagogiska perspektiven något som är förankrat i eleven där det kompensatoriska perspektivet anser att orsaken bakom beteendet ligger i själva eleven och dilemmaperspektivet anser att det är elevens dilemma som eventuellt inte har någon lösning. Det systemteoretiska perspektivet ser orsaken på elevens problem som en helhet där omgivningen inverkar på orsaken till elevens problem. Problemet enligt det lågaffektiva bemötandet ses däremot ligga i läraren, inte nödvändigtvis i eleven. Dessa fyra perspektiv ser på orsaken bakom det problemskapande beteende på olika sätt och litteraturöversikten påvisar inte något rätt eller fel förhållningssätt av pedagogen. Genom kunskap hos pedagogen om att orsaken bakom beteendet kan ligga både i eleven, omgivningen eller pedagogen själv kan elevernas problemskapande beteende förebyggas då pedagogen vet hur hen ska agera i situationen.
  • Ratinen, Juuso (2023)
    Nykyään digitaalisen pelaamisen suosio on suurta, sillä 10–75 vuotiaista suomalaisista yli 80 % pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus ja yli 65 % aktiivisesti. Väestötasolla tarkasteltuna ilmiö on siis tavallinen. Pelaamisen yhteyksistä hyvinvointiin on keskusteltu kasvattajien keskuudessa ja mediassa jo pitkään. Aiheesta on myös tehty aiempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin väliset yh-teydet, jotta kasvattajat voivat käyttää kerättyä tietoa hyväkseen suunnitellessaan terveellistä pelikasvatusta. Digitaalisen pelaamisen merkityksestä hyvinvoinnille löytyi tutkimuksista sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Näitä positiivisia ja negatiivisia yhteyksiä tarkasteltiin erikseen peilaten niitä kolmeen eri hyvinvoinnin osa-alueeseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui useista erilaisista lähteistä, joissa käsiteltiin tutkittavaa ilmiötä. Eri lähteitä käyttäen saatiin muodostettua kokonaisuus, joka vastaa tutkimuksen tarkoitusta ja vastaa tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tuloksina löytyi monia erilaisia yhteyksiä digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksessa hyvinvointi oli jaettu kolmeen eri osa-alueeseen, jotka olivat psyykkinen-, fyysinen- ja sosiaalinen hyvinvointi. Pelaamisen vaikutuksia tarkasteltiin sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta ja niitä peilattiin jokaiseen hyvinvoinnin osaan erikseen. Tulosten perusteella digitaalisen pelaamisen voi nähdä sekä hyvinvointia tukevana että sitä haittaavana tekijänä. Negatiiviset vaikutukset linkittyivät yleensä ongelmapelaamisen ympärille. Positiiviset yhteydet olivat havaittavissa silloin, kun pelaaminen ei haitannut muuta elämää. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että kasvattajan on mietittävä tilannekohtai-sesti, miten rakentaa lapsen pelikasvatus hyvinvointia tukevaksi.
  • Tuunanen, Kaisla (2024)
    Tavoitteet. Digitaaliset laitteet, kuten älypuhelin, tabletti ja tietokone ovat nykyään osa peruskouluikäisten lasten ja nuorten arkea. Laitteet ovat myös käytössä koulussa ja osa suomalaista perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Tutkimuksessa selvitetään millaisia myönteisiä sekä kielteisiä yhteyksiä laitteiden käytöllä on peruskouluikäisiin oppilaisiin. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, eli tutkittiin aiempia tutkimuksia valittujen tutkimuskysymysten avulla. Aineistona oli kahdeksan vertaisarvioitua tieteellisiä artikkelia vuosilta 2019-2023, jotka tutkivat digitaalisten laitteiden yhteyttä mm. peruskouluikäisten oppilaiden terveyteen tai oppimistuloksiin. Kerättyjen tulosten yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tarkasteltiin, sekä tuloksia verrattiin aiempiin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Digitaalisten laitteiden käyttö oli yhteydessä peruskouluikäisten fyysiseen terveyteen, mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimistuloksiin. Kielteisiä yhteyksiä oli enemmän kuin myönteisiä. Digitaalisten laitteiden käytöllä on useita lasten terveydelle ja oppimiselle haitallisia yhteyksiä, mutta laitteiden käytöllä on myös hyödyllisiä puolia, jos niitä käytetään kohtuudella ja lapsille sopivalla tavalla. Tuloksia voidaan soveltaa käytännössä kouluissa ja kodeissa mediakasvatuksessa, jotta laitteiden käytön kielteisiä yhteyksiä voitaisiin ennaltaehkäistä.
  • Korvenkallas, Katariina (2023)
    Tavoitteet. Draamatoiminta nähdään perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä edistämässä että mahdollistamassa oppilaan terveen itsetuntemuksen kehittymistä ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin. Tunne- ja vuoro-vaikutustaidot korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) niin laaja-alaisissa kuin ainekohtaisissa tavoitteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä tuloksia aiemmassa tutkimuksessa on saatu draamakasvatuksen interventioiden vaikutuksesta ala-koululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusai-neiston hankinnassa käytettiin sähköisen tiedonhaun palveluita Ericiä, Helkaa ja Google Scholaria. Tutkielman lopullinen aineisto koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joista neljä on vertaisarvioitu. Analysoin aineiston lukemalla sen huolellisesti läpi useita kertoja, kooten siitä kattavat muistiinpanot tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista asioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että draamakasvatuksella oli myönteisiä vaikutuksia alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin valituissa tutkimuksissa. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että aiemmissa tutkimuksissa draamakasvatuksen avulla on voitu edistää alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Aineiston draamainterventiot edistivät tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka havaittiin kohonneena empatiana, mielen teorian edistymisenä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisenä.
  • Hattunen, Jasmin (2024)
    Lasten ja nuorten hyvinvointi ja koulussa viihtyminen on puhututtanut jo useita vuosia koulumaailmassa. Etenkin sosiaaliset suhteet ja kiusaaminen vaikuttavat niihin. Kouluissa on otettu käytäntöön erilaisia kiusaamisvastaisia käytänteitä, mutta niiden toimivuudesta ehkäistä kiusaamista on vaihtelevia tuloksia. Lasten kehittyvät sosioemotionaaliset taidot ja empatia ovat keskinäisiä syitä sille, tapahtuuko kiusaamista ja miten oppilaat osaavat asettua toisten asemaan tai puolustaa muita kiusaamistilanteissa. Tästä huolesta nousee tämän kandidaatintutkielman aihe, jonka tavoitteena on tutkia draaman vaikutusta kiusaamisen ehkäisemiseen. Draama on oiva tapa käsitellä vaikeita asioita lasten kanssa leikin kautta sekä kokeilla erilaisia rooleja ja kokea niiden avulla eri tunteita. Draaman kautta voidaan opettaa lapsille empatiakykyä sekä muiden huomioimista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten on tutkittu draaman vaikutusta kiusaamisen ehkäisemisessä ja minkälaisia yhteyksiä niiden väliltä on löytynyt. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon kuului kymmenen tutkimusartikkelia, joita on julkaistu Suomessa, Italiassa, Kanadassa, Australiassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kreikassa ja Ranskassa. Aineisto rajattiin koskemaan 2000-luvulla julkaistua artikkeleita tähän päivään asti ja otos ylettyi peruskoulusta lukioon. Draaman vaikutusta kiusaamiseen oli tutkittu käyttäen apuna erilaisia roolileikkejä ja draamatyöpajoja sekä näytelmää katsomalla ja näiden yhdistelmiä. Draamalla oli vaikutuksia kiusaamiskokemuksien vähentymiselle, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittymiselle sekä ymmärryksen lisääntymiselle kiusaamistyyleistä, sivustakatsojan roolista, strategioista puuttua kiusaamiseen ja kiusaajasta. Draamatuntien aikana tapahtuvalla vertaisopettamisella nähtiin vaikutusta oppilaiden ajattelussa ja käytöksessä. Draaman suhdetta kiusaamiseen on tutkittu liian vähän ja pitkäaikaisista vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi.