Browsing by Subject "äitiys"

Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.

Ensisynnyttäjät Suomessa aloittavat nykyään äitiytensä hyvin yksilöllisistä lähtökohdista, mutta heillä kaikilla on kuitenkin jo tietynlainen rytmi ja arkirutiinit elämässään. Lapsen saa minen muuttaa elämää monella eri tavalla ja laittaa arjen uuteen järjestykseen. Ansiotyön jääminen ja vauvan tarpeiden mukaan arjen rytmittäminen tarkoittaa myös uudenlaista ajan käyttöä. Aiemmissa tutkimuksissa nähdäänkin, kuinka vauvojen äitien ajankäyttö eroaa sel keästi muiden naisten ajankäytöstä. Uusi arjen rytmi ja äitiys voi sisältää myös yllätyksiä tuo reille äideille. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata ensisynnyttäjä-äitien arjen rakenteen muutosta ensimmäisen lapsen myötä. Tavoitteena on selvittää ja kuvata äitien kokemuksia, miltä arjen rytmin muutos heistä tuntuu. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea Etelä-Pohjanmaalla asuvaa ensisynnyttäjä-äitiä, jotka elävät vauva-arkea avo- tai avioliitossa. Nuorin haastateltava oli 23-vuotias ja vanhin heistä oli 39-vuotias. Äideillä oli eri-ikäisiä lapsia, joista nuorin oli kahden kuukauden ikäinen ja vanhin yhdeksän kuukautta haastattelun aikana. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina jokaiselle yksitellen. Tulosten mukaan äitien arki rakentui ennen lasta ansiotyön ja vapaa-ajan vaihtelusta, jota kuvailtiin omaehtoiseksi ja spontaaniksi, missä toimintoja pystyi myös muuttaa nopealla varoitusajalla. Vauvan syntymän jälkeen äidit kuvailivat arjen rakentuvan vauvan rytmin mukaan ja kaikki arjen toiminnot määrittyivät lapsen kautta. Äidit kokivat tämänhetkisessä muuttuneessa arjessa myös aikapulaa ja kiirettä. Kiireen kokemus saattoi osakseen johtua äitien paineista suorittaa kotitöitä samaan tapaan kuin ennen lasta ja jokainen äiti myös oli pyrkinyt tekemään montaa asiaa yhtäaikaisesti. Äitien kokemuksen mukaan arjen muutos on kuitenkin kaikin puolin ollut myönteinen ja tuonut onnellisuuden ja täyttymyksen tunteita. Vaikka ristiriitaisiakin tunteita esiintyy esimerkiksi parisuhteen ja oman ajan vähyyteen sekä väsymykseen liittyen niin vauvan tuoma arjen muutos oli odotettu. Sopeutumiseen uuteen arkeen vaikutti varmasti myös siihen ennakolta valmistautuminen ja tiedon kerääminen vauva-arjesta ennen vauvan syntymää. Tukipilarit muutoksen keskellä olivat äideillä tärkeitä ja oma puoliso oli jokaisen äidin tärkein tuki. Vaikka tutkimuksen aineisto on pieni, niin se kuvaa silti arjen muutoksen profiilia ja äitien vahvaa yhteisesti jaettua kokemusperustaa ensimmäisen lapsen tuomista muutoksista arkeen.