Browsing by Subject "Joustava esi- ja alkuopetus"

Lapsen yksilöllisyyden huomioiminen on esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien yleinen tavoite. Yksilöllisyyden käsitettä ei avata esiopetusta ja alkuopetusta ohjaavissa asiakirjoissa, jonka vuoksi kiinnostuin selvittämään esi- ja alkuopettajien käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen kontekstiksi valikoitui joustava esi- ja alkuopetus, joka on ollut viime aikoina esillä julkisessa keskustelussa. Hallitusohjelman tavoitteena on oppimiserojen kaventaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen, johon pyritään nykyistä yhtenäisemmällä esi- ja alkuopetuksella. Hallitusohjelmassa mainitaan myös lasten yksilölliset oppimispolut, joiden avulla lapsille varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa tietoa aiemmin vähän tutkitusta ilmiöstä. Tutkimuksessa yksilöllisyyttä tarkastellaan kolmen eri näkökulman kautta, jotka ovat yksilölliset tarpeet huomioiva opetus, yksilöllisesti etenevä kehitys ja yksilöllisyyden tukeminen käytännössä. Tutkimus on ladullinen tutkimus, jossa fenomenografian avulla tuodaan esiin esi- ja alkuopettajien erilaisia käsityksiä yksilöllisyydestä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkossa kyselylomakkeella toukokuussa, syyskuussa ja lokakuussa Facebookin suljetuista ryhmistä Varhaiskasvatuksen opettajat, Eskariopen eväspussi, Varhaiskasvattajien materiaalipankki, 0.–2. yhdysluokka ja al-ku-o-pet-ta-jat. Kyselylomakkeeseen vastasivat esi- ja alkuopettajat ja vastauksia saatiin yhteensä 12. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että esi- ja alkuopettajilla oli yhdenmukaisia käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa opetus räätälöidään lapsen kehitystason mukaisesti, jolloin lapsi saa yksilölliseen kehitykseen sopivaa opetusta. Pienryhmätyöskentely oli keskeinen toimintatapa huomioida lapsen yksilöllisyys käytännössä.