Browsing by Subject "Kahvinporo"

Tässä tutkimuksessa selvitetään kahvinporojen toimivuutta luonnonväriaineiden lähteinä selluloosakuiduille (puuvilla, pellava ja lyocell). Referenssikuituna on proteiinikuitu villa, jonka tiedetään värjäytyvän hyvin luon-nonväriaineilla. Puretteina käytetään alunaa, rautasulfaattia ja tanniinia. Tässä tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia värisävyjä eri tekstiilimateriaaleihin syntyy käytetyistä kahvinporoista uutetulla väriliemellä. Min-kälaisia värieroja syntyy eri puretteita käytettäessä sekä minkälainen pesunkesto näillä värjätyillä tekstiili-materiaaleilla on standardin SFS-EN ISO 105-C06 mukaan. Suomesta ei löytynyt aiempia tutkimuksia, jois-sa käytettyjä kahvinporoja olisi käytetty väriaineiden lähteenä. Maailmalta löytyy useampi tutkimus, joissa käytettiin samoja puretteita sekä tekstiilimateriaaleja, pois lukien lyocell. Tämä tutkimus on osa BioColour -hanketta, jonka tarkoituksena on löytää uusia luonnonväriaineita, joilla voitaisiin osittain korvata synteettis-ten väriaineiden ja väripigmenttien käyttö. Tutkimus toteutettiin empiirisenä tutkimuksena. Värjäys tapahtui Linitest-laitteella 80 °C:ssa yhden tunnin ajan. Värjättyjen tekstiilimateriaalien värin vesipesunkesto, värinmuutos ja tahriutuminen määritettiin stan-dardien SFS-EN ISO 105-C06, SFS-EN 20105-A02 ja SFS-EN 20105-A03 mukaisesti. Spektrofotometrillä määritettiin värisävyt pesemättömistä ja pestyistä värjätyistä tekstiilimateriaaleista. Tuloksena oli ruskean eri sävyjä, jotka todennetiin CIELab +a*-arvojen ja +b*-arvojen avulla. Purettamattomat, aluna- ja tanniinipu-retetut tekstiilimateriaalit olivat ruskeita ja rautasulfaatilla puretetut vihertäviä. Rautapuretetuissa tekstiilima-teriaaleissa CIELab b*-arvot olivat negatiivisia tai vain lievästi positiivisia, jotka todensivat värin olevan enemmän vihreä kuin punainen. Värin vaaleutta havainnoitiin L*-arvon mukaan. Proteiinikuidun värjäytyvyys oli parempaa ja sävyt tummempia kuin selluloosakuiduilla. Proteiinikuidun L*-arvot olivat purettamattomassa tekstiilimateriaalissa (L* 57,13), alunapuretetussa (L* 55,59) ja rautapuretetussa (L* 31,92). Tanniinilla pure-tetussa puuvillassa (L* 56,45) ja villassa (L* 56,60) arvot olivat likipitäen samansuuruiset. Selluloosakuiduis-ta pellava oli vaalein purettamattomassa (L* 79,00), alunapuretetussa (L*75,99) ja rautapuretetussa (L* 58,49). Tanniinilla puretetut pellava (L*63,75) ja lyocell (L* 63,61) olivat likipitäen vaaleudeltaan samansuu-ruiset. Vesipesunkestotestin jälkeen suurinta muutosta havaittiin purettamattomassa puuvillassa (dL*19,82; da* -3,55) ja aluna puretetussa puuvillassa (dL* 13,16; da* -3,05; db* 4,68). Rautapuretetussa lyocellissa suurin muutos oli L*-arvossa (dL* 14,83). Tanniinilla puretetussa puuvillassa oli suurin muutos (dL* 15,97; da* -3,26). Purettamattoman referenssikuitu villan muutokset oli vähäisimmät (dL* 4,14; da* 0,54; db* -0,45). Alunapuretetussa villassa muutos oli huomattavampaa (dL* 12,64; da* -0,36; db* 2,68). Rautapurete-tulla villalla vähäisintä muutosta oli vaaleudessa (dL* 0,68) ja punaviherakselilla (da* -0,19). Tanniinipurete-tun villan muutokset olivat vähäisimmät (dL* 3,25; da* -0,19; db* -1,21). Kokonaisvärinmuutos harmaa-asteikolla, oli keskimääräisesti samansuuruinen kaikissa tekstiilimateriaaleissa, arvosana 4. Tahriutumista oli tanniinipuretetussa puuvillassa standarditestikankaan osissa (villa, polyamidi, diasetaatti) sekä lyocellis-sa standarditestikankaan osissa (villa, polyamidi, valkaistu puuvilla), arvosana 3. Alunapuretetussa villassa tahriintumista oli standarditestikankaan polyamidissa, arvosana 3. Selluloosakuitujen värjäytyvyys on huonompaa kuin villalla ja tuloksena on vaaleita sävyjä. Näin ollen prote-iinikuitujen värjääminen on järkevämpää käytetyistä kahvinporoista uutetulla väriliemellä. Kahvin voidaan nähdä soveltuvan hyvin väriaineen lähteeksi.