Browsing by Subject "Luontosuhde"

Tavoitteet. Tämän kandintutkielman tarkoitus on selvittää luontosuhteen ja ekologisesti kestävän ajattelun kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, ja ne ovat: ”mitkä teki-jät vaikuttavat tieteellisen tutkimuksen mukaan myönteisen luontosuhteen kehittymiseen var-haiskasvatuksessa?” sekä ”millä tavoin tieteellisen tutkimuksen mukaan ekologisesti kestävän ajattelun kehittymistä tuetaan varhaiskasvatuksessa?”. Antroposeeniajan ympäristöongelmat muodostuvat yhä konkreettisemmiksi. Ilmastonmuutos ja muut ympäristönmuutokset ovat jo muuttaneet planeettamme tilaa, ja uhkaavat samalla ih-mistenkin tulevaisuutta. Nykyajan lapset joutuvat kohtaamaan yhä suurempia ympäristöön liittyviä haasteita. Kasvatuksella on suuri rooli näihin haasteisiin vastaamisessa. Luontosuhteella ja ekologisesti kestävällä ajattelulla on merkitystä ympäristötietoisen käyttäytymisen kannalta, ja niiden kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Tässä tutkimuksessa selvitän sekä luontosuhteen että ekologisesti kestävän ajattelun kehittymistä varhaiskasvatuksessa tieteellisen tutkimuksen valossa. Tieteellistä tutkimusta aiheista löytyy enenevissä määrin. Tutkimuksen tavoitteena on yhdistää tätä tietoa, jotta saataisiin mahdollisimman selkeä kuva siitä, millä tavoin varhaiskasvatuksessa voidaan tukea molempien ominaisuuksien kehittymistä. Tausta-ajatuksena on, että lapset voisivat sekä kokea luonnon positiivisena, hyötyä itse positiivisesta luontosuhteesta, että oppia ajattelemaan ja toimimaan luonnon kannalta merkityksellisillä tavoilla. Tämä on merkityksellistä heidän omaa tulevaisuuttaan ajatellen. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, tarkemmin ottaen narratiivisena yleiskatsauksena. Analyysina hyödynsin sisällönanalyysia. Hain aineiston hakukoneiden kautta tietyillä hakusanoilla, ja valikoin tutkimukseen kirjallisuuden, joka vaikutti parhaiten vastaavan tutkimuskysymyksiin. Aineistona käytin sekä tieteellisiä tutkimusartikkeleita että joitain vertaisarvioituja kirjoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tieteellisen tutkimuksen perusteella luontosuhteen kehittymiseen varhaiskasvatuksessa vaikuttivat etenkin luontokontakti ja luonnossa toimiminen. Myös tunnetason yhteys luontoon nähtiin tärkeänä. Ekologisesti kestävän ajattelun kehittymiseen varhaiskasvatuksessa vaikuttivat erityisesti luontokontakti, toiminnallisuus, osallisuus sekä erilaisen näkökulman ottaminen suhteessa toisiin lajeihin. Tutkimuskirjallisuudessa korostettiin luontoon liittyvien aiheiden opettamista painottaen etenkin kokonaisvaltaisia opetusmenetelmiä. Myös aikuisten rooli nousi esiin molempien ominaisuuksien yhteydessä. Tutkimuksen perusteella näyttää, että monin paikoin samat tekijät varhaiskasvatuksessa vaikuttavat sekä luontosuhteen että ekologisesti kestävän ajattelun kehittymiseen. Vaikka osa tekijöistä mainitaan vain toisen ominaisuuden kehittymisen yhteydessä, ei silti ole syytä olettaa, että ne olisivat ristiriidassa toisen ominaisuuden kanssa. Esimerkiksi tutkimuskirjallisuuden mukaan ekologisesti kestävän ajattelun kehittymiseen vaikuttavan osallisuuden tai ekologisen tiedon opettamisen voisi olettaa osaltaan hyödyttävän myös luontosuhteen kehittymistä. Luontosuhteen ja ekologisesti kestävän ajattelun kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden huomioimisen varhaiskasvatuksessa ei olettaisi myöskään olevan pois muilta varhaiskasvatuksen tavoitteilta, vaan niiden voisi olettaa tukevan toisiaan. Tutkimuksessa esiin tulevat tekijät ovat myös sopusoinnussa teorian kanssa. Esimerkiksi luonnosta huolehtiminen ja erilaisen näkökulman ottaminen voivat olla yhteydessä muun muassa luontokeskeisen tai posthumaanin maailmankuvan mukaisiin käsityksiin.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia näkökulmia varhaiskasvatuksen opettajilla on lasten luontosuhteen rakentumisesta. Tutkielma pyrkii lisäksi selvittämään, miten luontosuh-teen rakentumista voitaisiin opettajien näkemyksen mukaan tukea varhaiskasvatuksessa. Aiem-pi tutkimus on osoittanut, että lapsuuden luontokokemukset voivat vaikuttaa luontosuhteeseen vielä aikuisenakin ja vahvan luontosuhteen on osoitettu olevan kytköksissä aktiiviseen ilmasto-toimijuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten opettajat näkevät näiden prosessien ra-kentuvan. Luontosuhteeseen vaikuttavia tekijöitä on aiemman tutkimuksen mukaan muun mu-assa sosiaaliset suhteet ja luontokokemukset, jotka molemmat vaikuttavat vahvasti myös var-haiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Aineistonkeruumenetelmäksi vali-koitui puolistrukturoitu haastattelu. Haastattelin viittä (5) kasvatustieteen kandidaattia, jotka toimivat varhaiskasvatuksen opettajan työssä Suomessa. Haastateltavien työkokemus vaihteli yhdestä (1) vuodesta seitsemääntoista (17) vuoteen. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, jon-ka jälkeen niistä poistettiin haastateltavien anonymiteettiä vaarantavat tekijät, kuten paikkakun-tien ja varhaiskasvatusyksiköiden nimet. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat näkevät luontosuhteen rakentumisen ja sen tukemisen samanaikaisena ja jatkuvana prosessina. Opettajat puhuivat luontosuhteen raken-tumisesta ja sen tukemisesta päällekkäisinä prosesseina, eikä näitä voinut aineistosta erottaa toi-sistaan. Luontosuhteen nähtiin rakentuvan niin metsässä, päiväkodin pihalla kuin kirjojen äärel-lä sisätiloissakin. Vastaavasti luontosuhdetta rakentavien tekijöiden nähtiin myös tukevan sitä. Metsäretket, kirjallisuus ja varhaiskasvatushenkilöstön asenteet ilmoitettiin luontosuhdetta ra-kentaviksi ja sitä tukeviksi tekijöiksi. Ilmastokriisin nähtiin vaikuttavan osaltaan luontosuhteen rakentumiseen, sillä sen nähtiin vaikuttavan opettajan pedagogisiin valintoihin.