Browsing by Subject "Myötätunto"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksessa sekä miten myötätuntoa osoitetaan ja ketkä ovat tekojen osapuolina. Tutkimuksen avulla pyritään kokoamaan yhteen tietoa siitä, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii viimeaikainen empiirinen tutkimus myötätunnosta varhaiskasvatuksessa. Myötätunnon voi nähdä prosessina, jonka osat ovat toisen pahan olon huomaaminen, tunne toista kohtaan ja teko, jolla yritetään vähentää pahaa oloa. Myötätuntoteot tapahtuvat usein yksilöiden välillä, mutta myötätunto voi olla myös koko yhteisön sovittu tapa toimia, jolloin puhutaan yhteisön myötätuntokulttuurista. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto koostui 11 tieteellisestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosien 2017-2021 välillä, olivat vertaisarvioituja ja käsittelivät myötätuntoa varhaiskasvatuksen yhteydessä. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että päiväkodeissa tehtiin hyvin erilaisia myötätuntotekoja, joiden laajuus vaihteli yksittäisen ihmisen päännyökkäyksestä koko ryhmän aikuisten yhteisesti sovittuun tapaan toimia myötätuntoisesti. Myötätuntoteoilla pyrittiin pitämään yllä päiväkotiyhteisöissä ihmisten välisiä suhteita ja auttamaan toisia. Tyypillisimmin myötätuntoteon toteuttajana oli aikuinen ja kohteena lapsi. Samoin lasten myötätuntotekojen kohteena olivat useimmiten toiset lapset. Aikuiset osoittivat tiiminä myötätuntoa myös toisilleen, mutta lapsille oli epätyypillisempää osoittaa myötätuntoa tekojen muodossa aikuisia kohtaan. Tunnistamalla myötätuntotekojen monipuolisuus ja luonne, voi myötätunnolle avautua lisää mahdollisuuksia toteutua. Ymmärtämällä paremmin etenkin lapsille ominaisia tapoja osoittaa myötätuntoa, päiväkodin henkilökunta voi paremmin tukea näitä tekoja.
-
(2019)Compassion and yoga are both topical subjects for well-being. The aim of the thesis is to find connections between compassion, early childhood education and yoga practice. The purpose is to look at the strengthening of compassion with yoga in the social environment of early childhood education. It is essential to take note of the sense of well-being and learning as a source of well-being and communality in early childhood education. Yoga and consciousness exercises is possible to serve as tools to maintain a sense of connectivity even in challenging situations, enabling a compassionate action culture to be strengthened. Research is based on a literature study that utilizes content analysis. The study has used a classification has been used for grouping the themes of the Early Childhood Education Plan to support the consolidation of compassion. Below the themes, the results of yoga studies have been compiled to look at the benefits of yoga. On the basis of the analysis, yoga implementation was investigated in the field of early education in terms of developing compassion and acting in a group. The research gave new insight into how compassion can be strengthened through the combination of breathing and motion and through the use of stories and imagination training. It is important to consider collaboration of working, positive and encouraging atmosphere in the group from the point of view of compassion. The study has also taken into account the current skill of sedation and stopping. Yoga practice prepares for a conscious, open and receptive operating culture. High quality early education requires the compassion and presence of all sub-facets to be realized, enabling yoga and consciousness training.
-
(2022)Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitin, miten myötätuntoepisodit saavat alkunsa ja ilmenevät lastenkirjallisuudessa. Englanniksi myötätuntoa ja lastenkirjallisuutta ovat tutkineet ainakin Grawford (2014) sekä Colabucci & Napoli (2017). He ovat todenneet, että lastenkirjallisuus on lapsille tehokas keino harjoitella myötätuntoa ja pohtia, kuinka toimia myötätuntoa vaativissa tilanteissa. Grawfordin (2014) mukaan myötätunto ilmenee lastenkirjoissa konkreettisesti useilla eri tavoilla kuten sanoina, tekoina, hoivaamisena ja läsnäolona. Suomeksi en löytänyt aiheesta aikaisempaa tutkimusta. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on sosiokulttuurinen eli pohdin lisäksi sitä, kuinka löytämiäni tuloksia voisi hyödyntää varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tutkimukseni oli luonteeltaan teoriaohjaava sisällönanalyysi. Hyödynsin analyysissäni Tuomen ja Sarajärven (2009) teoksessa esiteltyä aineistolähtöisen analyysin kolmivaiheista prosessia. Aineistonani toimi seitsemän lastenkirjaa, joiden aiheeksi rajautuivat myötätunnon lisäksi lähikäsitteet empatia, sympatia ja lohdutus. Viidessä kirjassa käsiteltiin myös tunnetaitoja. Tutkimukseni yläluokat poimin Pessin & Martelan (2017) sekä Gilbertin (2015) tutkimuksista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokseni osoittivat, että myötätuntoepisodit ja niissä esiintyvät teot ovat osana monipuolista ilmiötä, joka saa alkunsa ja ilmenee varsin erilaisin tavoin. Myötätuntoepisodit käynnistyivät eniten surusta tai itkusta, ja lohduttavat sanat olivat yleisin myötätunnon ilmenemismuoto. Myötätuntoteot vaihtelivat keskenään sympatian, empatian ja myötätunnon eri muodoissa. Näistä eroista on tärkeää keskustella lasten kanssa ja tutustua yhdessä erilaisiin myötätuntotilanteisiin, jotta lapset oppisivat rakentamaan aitoa myötätuntoista kulttuuria omaan ryhmäänsä.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikaisemman tutkimuksen perusteella, miten myötätunto jäsentyy toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli koota systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin viime vuosina julkaistua tutkimustietoa varhaiskasvatuksen kontekstissa toteutetuista myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tavoitteena oli selvittää, minkälaista tietoa tehdyllä tutkimuksella on saatu aikaan, ja miten myötätunnon käsite varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina ymmärretään. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusaineisto kartoitettiin tekemällä artikkelihakuja neljään elektroniseen tietokantaan. Systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle määriteltyjen hyväksymis- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoksi muodostui kahdeksan tutkimusartikkelia, joissa käsiteltiin myötätunnosta varhaiskasvatuksen kontekstissa tehtyjä tutkimuksia vuosina 2018–2021. Tutkimukset oli toteutettu Suomessa ja Iso-Britanniassa. Tässä tutkimuksessa tuloksia analysoitiin narratiivisen analyysin avulla. Aiheesta tehty aikaisempi tutkimus osoitti, että myötätunto on tavoiteltava ja tulevaisuuden näkökulmasta merkittävä osa varhaiskasvatusta. Myötätuntoon liittyvässä tutkimuksessa on ajan kuluessa edetty myötätunnon ymmärtämisestä yksilön ominaisuutena kohti myötätuntokulttuureja. Varhaiskasvatuksen kontekstissa erityisesti kulttuurinen näkökulma myötätuntoon ja myötätuntotekojen näkymiseen varhaiskasvatuksen arjessa nousee merkittävään rooliin. Myötätuntoa voidaan tarkastella varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapojen, konkreettisten tekojen tai kulttuurin näkökulmasta. Toimintatapoina myötätunto liittyy kirjattuihin sääntöihin, ohjeisiin ja suunnitelmiin sekä vakiintuneisiin tapoihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin. Myötätuntoteot näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa muun muassa auttamisena, huolenpitona, lohduttamisena, mukaan ottamisena, kyselemisenä ja toisen ihmisen tukemisena. Näiden myötätuntotekojen toteutumiseen vaikuttavat esimerkiksi tilannetaju, turvallisuuden tunne, fyysinen kosketus, hyväksyvä ja yhdenvertainen ilmapiiri sekä myötätuntotekojen mahdollistuminen hetkessä. Myötätuntokulttuurit syntyvät tekojen kautta ja niiden synty- mistä ja olemassaoloa voidaan edistää ja kehittää. Osaaminen, vuorovaikutus, yhteistyö, yhteisön arvot, säännöt ja ohjeet sekä tiedostaminen ovat työkaluja myötätuntokulttuurin syntymiseksi. Myötätuntokulttuurin kehittymiseen kannattaa kiinnittää huomiota, koska se lisää sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia, edistää kestävää elämäntapaa, mahdollistaa demokratian toteutumisen sekä edistää globaaliin kansalaisuuteen kasvamista.
Now showing items 1-4 of 4