Browsing by Subject "Neuvominen"

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatusikäiset lapset käyttävät neuvomista vertaisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Kiinnostuksen kohteena olivat 5–6-vuotiaat lapset. Aiempi tutkimus ei vastaa kysymykseen lasten tuottamista neuvoista, mutta aiempi tutkimus on osoittanut taitoja ja elementtejä, joista neuvominen syntyy ja joita selkeään neuvomiseen tarvitaan. Tutkielmassa etsitään lasten toiminnasta neuvomista, ja neuvomisen määritteleviä elementtejä, ja pyritään vastaamaan kysymykseen, miten lapset neuvovat ver-taisiaan. Menetelmät. Tutkimus on laadullinen empiirinen tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat 5–6-vuotiaita, aineisto kerättiin kahdesta varhaiskasvatusryhmästä videoimalla. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla videoaineistoa. Aineisto rajattiin lasten vapaaseen leikkiin, joissa ei esiinny aikuisia. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti ja sitä analysoitiin multimo-daalisen vuorovaikutusanalyysin avulla, joka mahdollistaa myös eleiden ja ilmeiden tulkinnan osana tutkimusongelmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen merkittävin tulos oli, että lapset neuvoivat toisiaan sekä puheen, että nonverbaalien eleiden avulla. Neuvonta ja vuorovaikutus oli myös näiden yhdistelmää. Nonverbaalit eleet neuvomisen tukena olivat huomattavan yleisiä verrattuna ai-noastaan puheen kautta annettuihin neuvoihin. Lapset käyttivät suurimmaksi osaksi yleisesti neuvontaan liitettyjä taitoja ja elementtejä esittäessään neuvoa vertaisilleen, mutta eivät esi-merkiksi perustelleet omia mielipiteitään neuvon vastaanottajalle. Varhaiskasvatuksessa tuli-sikin pyrkiä ohjaamaan lapsia oman mielipiteensä ilmaisuun sekä sen perusteluun, sillä tämä tukee myös lasten osallisuuden mahdollisuuksia.