Browsing by Subject "PYD-teoria"

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, mitä tutkimusten perusteella tiedetään nuorten elämäntaitojen oppimisesta joukkueurheilussa. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat yleisimpiä nuorten oppimia elämäntaitoja, millaisia prosesseja elämäntaitojen oppimiseen liittyy ja millaisia pedagogisia strategioita ja lähestymistapoja tutkimukset suosittavat valmentajille elämäntaitojen opettamiseksi. Tässä tutkimuksessa elämäntaidot määritellään psykososiaalisiksi kyvyiksi ja ne on luokiteltu kognitiivisiksi, sosiaalisiksi ja emotionaalisiksi taidoiksi. Nuoruuden myönteisen kehittymisen ja elämäntaitojen tutkimus urheilussa on haarautunut omaksi tutkimusalueekseen, koska urheilun on todettu olevan otollinen ympäristö myönteiselle kehittymiselle. Tutkimus tällä tieteenalalla on kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana, mutta käytännön valmennustyössä ja valmentajakoulutuksissa elämäntaitojen kehittäminen on hyvin harvoin esillä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan viimeaikaista tutkimustietoa elämäntaidoista ja analyysin päälähteinä käytetään meta-analyysejä ja systemaattisia kirjallisuuskatsauksia. Näiden tutkimusten tuloksia täydennetään esimerkeillä yksittäisistä tutkimuksista. Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan todeta, että joukkueurheilussa mahdollistuu monien erilaisten psykososiaalisten elämäntaitojen oppiminen. Tutkimuksissa raportoitiin useasti etenkin kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Emotionaalisten taitojen raportointia nousi esille harvemmin ja siihen syynä voi olla tutkimusten erilaiset luokittelutavat sekä elämäntaitoja opettavien ohjelmien fokus etenkin kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Tutkimukset korostavat, että elämäntaitojen tarkoituksenmukainen (eksplisiittinen) opettaminen on tehokkaampi tapa edistää nuorten elämäntaitojen oppimista. Ilman tarkoituksenmukaista opettamista oppiminen on kuitenkin mahdollista (implisiittisesti), mikäli urheiluympäristö ja vuorovaikutussuhteet ovat turvallisia ja myönteisiä. Jatkotutkimuksissa tutkimusalueen teoreettista perustaa pitäisi yhä rakentaa vahvemmaksi ja huomiota pitäisi kiinnittää enemmän eri mikrosysteemien yhteistyöhön, koska nuorten kehitys tapahtuu samanaikaisesti monissa eri instituutioissa. Tutkimusmenetelminä suositellaan muun muassa interventioita, pitkittäistutkimuksia ja tapaustutkimuksia.