Browsing by Subject "Palaute"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Oppilaan saamaa palautetta on tutkittu paljon, mutta palautteen vaikutuksia oppilaisiin ei ole niinkään paljoa. Tulevina opettajina olemme vastuussa oppilaille antamastamme palautteesta. On tärkeää ymmärtää palautteen kannustava ja positiivista ilmapiiriä luova vaikutus. Tutkielman tavoitteena on selvittää liikuntatunneilla saadun palautteen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia oppilaisiin alakoulun 3. luokasta yläkoulun loppuun. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Lähteiden etsinnässä hyödynnettiin Eric –tietokantaa, Google Scholaria ja Helkaa. Näiden lisäksi tietoa etsittiin Liikunta ja Tiede –sivustolta ja Pro Gradu –tutkielmien lähteistä. Aineistoksi valikoitui 6 artikkelia, joista 5 oli toteutettu Suomessa ja yksi Yhdysvalloissa. Tutkimustulokset olivat melko odotuksenmukaisia. Tutkimustulokset keskittyivät myönteisesti oppilaaseen vaikuttavaan palautteeseen, vaikka negatiivisesti oppilaisiin vaikuttavaa palautetta raportoitiin tuloksissa myös. Liikuntatunneilla saatu palaute vaikutti oppilaisiin eri tavoin, mutta tehokkaimmin suoritusta ja ilmapiiriä saatiin parannettua kannustavalla ja positiivisesti sävyttyneellä palautteella. Toisaalta negatiivissävytteisesti annettu palaute vaikutti oppilaisiin lannistavasti tai ilmapiiriä heikentävästi. Kolmessa tarkastelluista tutkimuksista oli käytetty kvantitatiivista ja kolmessa kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tuloksia oli saatu esimerkiksi kuvaamalla kahta liikuntatuntia ja observoimalla oppilaiden reagoimista palautteeseen. Tutkimusjoukoista pienin oli 28 oppilasta ja suurin sen sijaan 7132 oppilasta. Kouluissa pitäisi perehdyttää opettajat entistä paremmin palautteenantamiseen kaikkia kunnioittavalla tavalla kuitenkin eteenpäin pyrkien.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma ja sen kirjallisuus käsittelee palautetta ja mikä on arvioinnin ja palautteen suhde. Palaute on yksi keskeisimmistä positiivisesti oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ja sillä on parhaimmillaan mahdollista tukea opiskelijoiden syvempää oppimista, oppimistavoitteiden saavuttamista tai yliopistoyhteisöön kiinnittymistä. Tästä huolimatta yliopisto-opiskelijoilla on kuitenkin usein kokemus, että palautteen saanti on vähäistä. Tämän takia on syytä tarkastella, kuinka yliopisto-opettajille opetetaan palautteesta ja kuinka palaute ymmärretään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Hattien ja Timperleyn tehokkaan palautteen malli sekä arvioinnin ja palautteen rinnakkaiselo. Mallin tavoitteena on vähentää nykyisen ja halutun oppimistuloksen välistä eroa käyttäen apunaan kolmea kysymystä, joihin palautteen täytyy vastata. Tutkimus on luonteeltaan dokumenttianalyysi, jonka aineistona ovat Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma 2023–2026. Tarkempana tarkastelun kohteena ovat opetussuunnitelman kaksi arviointia ja palautetta käsittelevät kurssit, sekä niiden kurssikirjallisuus. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että palautteen merkitys ymmärretään ja sen teoria esitellään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa, mutta niiden käsittely on hajanaista ja vähäistä. Palautetta ei käsitellä omana kokonaisuutenaan, eikä arvioinnin tai palautteen rinnakkaiseloa huomioida opetussuunnitelmassa tai kirjallisuudessa vakavasti otettavalla tavalla.

Palautteenanto on karkeasti käsitelty suomalaisessa arviointi- ja palautteenanto-ohjeistuksissa eikä aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei tarjoa konkretiaa palautteenannon tueksi opettajille. Samanaikaisesti oppilaat mieltävät koululiikunnan epämiellyttävänä, oppilailla ei ole halua osallistua koululiikuntatunneille. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden edistämiseksi on tärkeää selvittää, miten konkreettisesti voitaisiin edistää motivaatiota ja halua liikkua. Tutkimuksessa pohditaan palautteen roolia osana liikuntakasvatusta: tutkimus havainnollistaa palautteen ominaisuuksia, jotka ovat merkittäviä oppilaan motivaatiolle liikuntakasvatuksen perspektiivistä. Osittaisena tavoitteena on herättää keskustelua palautteenannon tilanteesta erityisesti suomalaisessa koulukontekstissa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä (9) vertaisarvioidusta artikkelista, jotka kerättiin kolmesta eri tietokannasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Analyysissä muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä suhteessa tutkimuskysymykseen. Teemoja olivat palautteeseen liittyvä itsesäätely, positiivisen palautteen merkitys kompetenssille sekä palautteen individualistisuus. Tuloksissa muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä motivaatiolle: itsesäätelyn tukeminen palauteen saamista kontrolloiden, positiivisen palautteen vaikutus kompetenssiin sekä palautteen individualisointi. Palautteen ajoituksen kontrolli osoittautui tärkeäksi motivaation kannalta. Liian usein saatu palaute oli yhteydessä matalampiin minäpystyvyyden kokemuksiin kuin oikein ajoitettu palaute. Palautteen kontrollointi edistää itsesäätelyprosessia ja siten tukee motivaatiota. Lisäksi onnistumista havainnollistava palaute oli olennaista motivaatiolle. Palautteen antamisessa oli merkittävää huomioida henkilökohtaiset tavoitteet sekä kehittyminen irrallaan muista oppilaista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että motivaatiolle tärkeitä palautteen antoon liittyviä ominaisuuksia ovat ajankohta, määrä, onnistumisten havainnollistaminen, Individualistinen palautteenanto suhteessa oppilaan omiin tavoitteisiin sekä vertailun välttäminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osana liikuntakasvattajien pedagogista koulutusta.