Browsing by Subject "Ruokailutilanne, ruokailupedagogiikka, ravinnonsaanti, pieniruokaisuuden tukeminen."

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Päiväkotiruokailu muodostaa merkittävän osan siellä hoidettavien lasten ruokavaliosta, sillä päivähoitopäivän aikana syödään n. 2–3 ateriaa viitenä arkipäivänä viikossa. Ruokailuympäristöllä voi olla Lehdon (2020) mukaan merkitystä sille, mitä ja kuinka paljon lapset syövät päiväkodissa. Aiemmassa tutkimuksessa on saatu joitain tuloksia: esim. varhaiskasvattajien positiivinen mielipide päiväkotiruuasta lisäsi lasten kasvisten kulutusta ja päiväkodeissa, joissa oli enemmän ruokailuun liittyviä kirjallisia sääntöjä, lapset söivät enemmän kasviksia ja saivat enemmän kuitua (Lehto, 2020). Ruokailuympäristön ja lasten ruuankäytön sekä ravinnonsaannin yhteyksistä on kuitenkin vain vähän tutkimusta. Myös ruokailutilanteen pedagogisista tekijöistä on toistaiseksi vähän tutkimusta. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää raportissa (2008) todettiin, että kodin ulkopuolella hoidettujen lasten ruokavalio on monipuolisuudeltaan lähempänä ruokailusuosituksia kuin kotona hoidettujen lasten, mutta eräät tutkimukset (Ketola, 2020; Korkalo ym., 2019) ovat havainneet, että päiväkodissa syödystä ruuasta saatiin ravinnonsaannin tasolla vain n. puolet päivän energiasta, joka ei täytä annettua suositusta. Tällä tutkimuksella pyritään saamaan tietoa varhaiskasvatuksessa jo vallitsevista hyvistä käytännöistä lasten pieniruokaisuuden tukemisessa sekä riittävän ravinnonsaannin mahdollisista esteistä ruokailukäytännöissä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytetään laadullista narratiivista tutkimusta, jossa ihmisten toiminnan ja ilmiöiden merkitysten nähdään rakentuvan erilaisissa kertomuksissa. Kolmesta eri päiväkodista Koillis-Helsingin alueelta pyydettiin varhaiskasvatuksen opettajia (5 henkilöä) vastaamaan kirjoitelmapyyntöön, joissa he kuvailivat päiväkodin ruokailutilannetta sekä yhteistyötä ruokapalveluhenkilöstön kanssa. Kirjoitelmille toteutettiin laadullinen sisällönanalyysi, jossa pyrittiin erottamaan esiin nousseita teemoja ja rakentamaan pääluokkia vastausten ilmentämistä erilaisista vastausmalleista. Vastauksista pyrittiin myös nostamaan esiin keskeisiä ruokailutilanteessa hyväksi todettuja käytäntöjä. Yhdessä päiväkodissa täytettiin lisäksi ruokapäiväkirjaa yhden pienryhmän (3 lasta) syömisestä kahden päivän ajan. Päiväkirjaan merkittiin erityisesti syömättä jätetty ruoka ja valikoiva syöminen eli tiettyjen ruoka-aineiden syömättä jättäminen. Myös lasten vanhemmilta pyydettiin ruokapäiväkirjan täyttämistä lasten syömisestä kotona kahtena päivänä. Päiväkodissa syöty ruoka valokuvattiin valmiina annoksena sekä syömisen jälkeen tähteinä. Päiväkirjamerkinnöille tehtiin analyysi, jossa pohdittiin lasten riittävää ravinnonsaantia tutkimuspäivien aikana sekä sitä, mistä päiväkodin tai kodin aterioista pääosa lasten saamasta ravinnosta koostui. Myös lasten syömättä jättämien ruoka-aineiden merkitystä heidän ruokavaliolleen kokonaisuutena pohdittiin ravinnonsaannin kannalta. Päiväkirjamerkintöjen ja annosvalokuvien analyysissä hyödynnettiin THL:n elintarvikekoostumus-tietopankki Finelin ruokapäiväkirjasovellusta. Tulokset ja johtopäätökset. Suomalaisen ruokakulttuurin mukaisesti laadittu päiväkodin ruokalista toimii parhaiten lapsille, jotka myös kotona syövät samantapaista ruokaa. Päiväkodin aterioilla lapsen tulisi syödä kaikki tarjotut aterianosat saadakseen ruuasta suositusten mukaisen määrän energiaa. Jos kodin ruokatottumukset eroavat paljon päiväkotiruuasta, on lapselle haaste tottua syömään päiväkotiruokaa. Myös liian tiukat säännöt ruuan valitsemisesta voivat estää ruokailutilanteessa riittävää energiansaantia ja päiväkotiruokailun aikarajat voivat estää lapsia syömästä riittävästi. Ruokapuhetta ruokailutilanteessa olisi vielä mahdollista lisätä, jotta lasten kiinnostus ruokaa kohtaan kasvaisi. Kaikkia lapsia voisi kannustaa enemmän pohtimaan näläntunnettaan ja kertomaan siitä ääneen. Myös lasten toiveisiin saada jotakin tiettyä aterianosaa lisää voitaisiin havainnoinnin perusteella suhtautua ruokailutilanteessa suopeammin. Lapsen valikoiva syöminen voidaan nähdä piirteenä, joka muodostaa lapselle erityisen tuen tarpeen varhaiskasvatuksen ruokailutilanteissa ja on syytä pohtia koko ryhmän kasvattaja-tiimin kesken yhteinen linja, miten lasta tuetaan tämän tuen tarpeen kanssa toisaalta riittä-vään ja toisaalta monipuoliseen syömiseen. Lapselle mieluisia ruokia ei saisi asettaa palkin-noksi epämieluisien syömisestä, vaan uusien ruokien maisteluun tulisi kehottaa ilman ehtoja. Pieniä lapsia koskevasta suosituksesta rasvapitoisten ruokien syömiseen korkean energiantarpeen tyydyttäjänä pienistä annoskoista voidaan päätellä, että yksi tapa auttaa myös pieniruokaista lasta saamaan pienestä annoksesta nopeasti paljon energiaa on syödä rasvapitoisia ruokia. Pieniruokaisuuden tukemisessa tärkein tuen muoto on neofobian aiheuttamien haasteiden voittaminen, eli uusien ruokien maisteluun ja hyväksymiseen tähtäävän pedagogiikan kehittäminen, mutta toisaalta myös myönteisen ruokasuhteen tukeminen siten, että lapsille jo valmiiksi mieluisat ruokavalinnat nähdään hyväksyttävinä. Lapsia tulisi ruokailutilanteessa aktiivisesti kannustaa ottamaan toinen annos pääruokaa, jotta suositus voidaan saavuttaa tai kenties ylittää.