Browsing by Subject "Seksuaalikasvatus"

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kasvattajien asenteita ja ajatuksia seksuaalikasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tavoitteena oli haastaa kasvattajat pohtimaan omia asenteita peilaten niitä omaan työhönsä varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvattajien asenteet seksuaalikasvatuksesta vaihtelevat, mutta kokevat aiheen kuitenkin tärkeäksi. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Halusin tehdä tutkimuksen aiheesta, joka herättää ajatuksia, mielipiteitä sekä haastaa kasvattajia pohtimaan omia asenteitaan seksuaalikasvatusta kohtaan. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmä oli laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli lomakekysely, joka toteutettiin kyselytutkimuksena e-lomakkeella. Lomakkeessa oli seitsemän avointa kysymystä, joista viimeinen oli vapaavalintainen. Tutkimus oli suunnattu varhaiskasvatuksessa työskenteleville kasvattajille. Kyselytutkimukseen vastasi 11 kasvattajaa, joista suurin osa oli varhaiskasvatuksen opettajia. Tutkimusaineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaattein. Aineiston analysoinnissa hyödynsin asiayhteyksien luokittelua ja teemoittelua. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus on osoittanut, että kasvattajien asenteet ja ajatukset seksuaalikasvatuksesta varhaiskasvatuksessa olivat positiivisia. Kasvattajat olivat pohtineet kysymyksiä monipuolisesti, mikä näkyi vastausten laadussa. Kasvattajat kokivat aiheen tärkeäksi ja suurin osa luontevaksi. Vessasana-termi herätti kasvattajissa mielipiteitä ja ajatuksia termin käytön ongelmallisuudesta. Seksuaalikasvatuksen luontevuus varhaiskasvatuksessa oli osalle kasvattajista haastavaa, kun taas suurin osa kasvattajista kertoi sen olevan hyvinkin luontevaa. Kasvattajat toivoivat koulutusta ja materiaalia seksuaalikasvatuksesta lisää. Koulutusta on hyvin vähän saatavilla ja se voi vaikuttaa seksuaalikasvatuksen puutteeseen varhaiskasvatuksessa. Vastauksista huomasi, että aihe on arka, tabu ja se herättää erilaisia mielipiteitä. Kehonosien ja kehon toimintojen oikeat nimet tulisi opettaa lapsille heti alkuun, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin häpeästä omaa kehoa kohtaan.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tutkia seksuaalikasvatuksen osa-alueiden käsittelyä alkuopetuksen oppikirjoissa sekä sitä, miten eri kirjasarjat painottavat seksuaalikasvatuksen osa-alueita eri vuosiluokilla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että jo vastasyntynyt on seksuaalinen olento, joten seksuaalikasvatusta on tärkeää antaa myös alkuopetusikäisille. Opetussuunnitelma on opetusta ohjaava asiakirja ja siihen on kirjattu tavoitteita ja sisältöjä, jotka kuuluvat seksuaalikasvatukseen. Oppikirjojen sisältöä ei kuitenkaan valvota, joten sisällön analysointi on perusteltua. Tutkimus toteutettiin oppikirja-analyysina, jossa tarkasteltiin kahden eri kirjasarjan ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppikirjoja. Oppikirja-analyysin pohjana käytetty analyysikehikko luotiin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) kirjattujen opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen sekä Maailman terveysjärjestön (2010) luoman seksuaalikasvatustaulukon avulla. Analyysikehikkoon muodostui seitsemän seksuaalikasvatuksen osa-aluetta, joita aineistosta lähdettiin etsimään. Oppikirjoista löytyneet seksuaalikasvatuksen osa-alueiden maininnat (virke tai kuvioselite) merkittiin taulukkoon, josta lopuksi laskettiin tutkimustulokset. Tutkimustuloksista havaittiin, että seksuaalikasvatuksen osa-alueiden mainintamäärät eivät ole tasapainossa, sillä osa-alueiden välillä oli suuria mainintamääräeroja. Kun tuloksia peilataan opetussuunnitelmaan, huomataan, että tiettyjen osa-alueiden käsittelyssä on puutteita, sillä joitakin osa-alueita käsitellään hyvin vähän. Tuloksissa selvisi myös, että eri kirjasarjat painottavat seksuaalikasvatuksen osa-alueita eri tavoin. Joitakin seksuaalikasvatuksen osa-alueita käsiteltiin vain ensimmäisen tai toisen luokan kirjassa ja joitakin osa-alueita käsiteltiin molempien vuosiluokkien kirjoissa. Opettajan tulee olla tietoinen opetussuunnitelman lisäksi myös oppikirjojen sisällöistä, jotta opetus on opetussuunnitelman mukaista eikä esimerkiksi kirjasarjan vaihdon myötä jokin seksuaalikasvatuksen osa-alue jää kokonaan pois.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tukemaan lapsen seksuaalista kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, ja miten seksuaalikasvatukseen liittyviä tabuja voitaisiin rikkoa. Seksuaalikasvatus on saanut yhteiskunnassamme tabun maineen, josta ei voi puhua. Samalla suoritetaan tutkimuksia ja laaditaan kansainvälisiä ohjeistuksia siitä, miten seksuaalikasva tusta tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole antaneet tarkkaa ja kattavaa vastausta siihen, miten lapsen seksuaalista kehitystä voitaisiin tukea käytännössä. Tutkimuksessa avataan seksuaalis kasvatuksen luonnetta, ja tarjotaan kasvattajille kokonaisuuden kattava ohjenuora, jonka avulla kas vattaja kykenee tarkastelemaan seksuaalikasvatusta sensitiivisemmin ja avoimemmin. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, joita haastateltiin puolistrukturoidusti. Haastattelut sekä nauhoitettiin, että kommentit kirjattiin ylös paperille tarkempaa litterointia varten. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jonka pohjalta aloitettiin aineis ton teemoittelu. Teemoittelusta syntyi useita ylä- ja alakategorioita. Saatujen vastausten perusteella lapsen turvan tunne ja oman kehon arvostaminen ja rakastaminen oli vat tärkeimpiä lähtökohtia laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Aikuisen arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, millaista seksuaalikasvatusta lapselle tarjotaan, ja nähdäänkö aihe kiusallisena. Myös ajankohtaisen tiedon hankkiminen ja oikeiden termien käyttäminen nähtiin tärkeänä osana ta bujen muodostumisen ehkäisemiseen. Sensitiivisyys, hyväksyntä ja tieto ovat laadukkaan seksuaalikas vatuksen tärkeimpiä lähtökohtia.