Browsing by Subject "Ujous"

Ujous on temperamenttipiirre, joka ilmenee yksilön kokemana ahdistuksena ja pelkona sosiaalisissa tilanteissa. Nämä epämiellyttävät tunteet saavat ujon yksilön vetäytymään vuorovaikutuksesta sosiaalisissa tilanteissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ujous on yhteydessä useaan sisäänpäin suuntautuneeseen sosioemotionaaliseen vaikeuteen kuten yksinäisyyteen, masentuneisuuteen sekä heikkoon itsetuntoon. Ympäristöllä on aiempien tutkimusten perusteella merkityksellinen rooli ujouden kehittymisessä ja ujoudesta mahdollisesti seuraavissa vaikeuksissa. Ympäristön antama palaute ujon lapsen toiminnasta vaikuttaa siihen, millainen ujoudesta muodostuu. Varhaiskasvatus sekä peruskoulu ovat tärkeää aikaa lapsen sosioemotionaalisten taitojen harjoittelulle. Oppimisympäristö tulee muokata jokaisen lapsen kehitystä tukevaksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää aiemman tutkimuksen perusteella, mitkä psykososiaalisen oppimisympäristön tekijät tukevat ujon lapsen sosioemotionaalista pystyvyyttä. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä kirjallisuushakuja viidessä eri tieteellisessä tietokannassa tarkkaan harkittuja hakusanoja käyttäen. Kirjallisuushauista muodostunut aineisto rajattiin lopulliseen muotoon sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta vuosina 2005–2017 Kanadassa ja Italiassa toteutetusta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät ujojen lasten sosioemotionaalista sopeutumista ja toimintaa tukevia tekijöitä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Ujous oli yhteydessä sisäänpäin suuntautuneisiin sosioemotionaalisiin vaikeuksiin. Ympäristö, joka ei kykene vastaamaan ujon lapsen tarpeisiin voi altistaa lapsen ahdistuneelle ja vetäytyvälle masentuneisuudelle, negatiiviselle käsitykselle itsestä, sosiaalisille vaikeuksille sekä somaattisille vaivoille. Psykososiaalisessa oppimisympäristössä opettajan tuki, ryhmän yhteenkuuluvuus sekä opettaja-lapsi-suhteen laatu tukivat ujon lapsen sosioemotionaalista pystyvyyttä.