Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Yhteistyö"

Sort by: Order: Results:

  • Maaninka, Tiila (2016)
    The purpose of this qualitative case-study was to determine home economics teachers’ views on the collegial collaboration and its impact on wellbeing at work. The author came to the subject for the study, because it’s current and closely related to work of home economics teacher. In the future teachers are going to collaborate more and more with colleagues. The research questions were: what kind of collegial collaboration there is between two or more home economics teachers, who work in the same elementary school, what are the benefits and challenges of collegial collaboration and how this collaboration will affect the wellbeing at work. The purpose was to find out answers by previous studies and interview data, which were collected by a structured interview via e-mail. Data was analyzed by means of content analysis. Home economic teachers made collegial collaboration regularly: daily, weekly and at the beginning of the semester. Collaboration was self-determined or made when necessary. There were two forms of collaboration: concrete, such as planning, and abstract, such as support and feedback from a colleague. All home economics teachers felt that collegial collaboration is a great and useful part of their work. They said that functional collaboration made their work easier and smoother, supports their own expertise, brings fairness to pupils and promotes the wellbeing at work by improving the atmosphere at work. The challenges faces by home economics teachers were as well as physical, such as lack of time and defective working environment, that mental, such as teacher’s differences and introversion. Home economics teachers need to have enough time and suitable working environment, that collegial collaboration promotes wellbeing at work. Collaboration requires also discourse, flexibility, justification from both sides and common goals. For this to happen, home economics teachers should set the regular times for planning with colleagues. They should also observe their working hours, develop actively interpersonal skills, share and confront the work issues collaboratively. It would be useful to guide the teacher’s collegial collaboration by the schoolmaster and the other school community. The common goals need to create together and concrete actions need to do together.
  • Stahlberg, Micaela (2021)
    Yhteistyön merkitys kouluissa on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana ja yhtenä vaikuttavana tekijänä pidetään inkluusiota, jonka kasvava suuntaus näkyy yhä enemmän lähikoulujenyleisluokissa. Luokat ovat suurentuneet ja yleisluokassa saattaa nykyään olla yhä useampi oppilas, joka tarvitsee erityistä tukea selvitäkseen koulun arjesta. Uusi opetussuunnitelma,joka otettiin käyttöön vuonna 2016, on tuonut mukanaan uuden toimintakulttuurin, joka aiheuttaa opettajille haasteita mutta antaa myös mahdollisuuksia kehittää opetusta. Useat opet- taja kokevat, että työmäärä on lisääntynyt mutta aika-, tai henkilöresurssit eivät ole muuttuneet samassa suhteessa. Tämän vuoksi yhteistyötä koulun kaikkien toimijoiden kesken tulisi lisätä ja koulun toimintakulttuuria muuttaa yksinopettamisesta yhteisopettajuuteen. Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yhteistyö luokanopettajien ja erityisopettajan kesken käytännössä tapahtuu, kun suunnitellaan ja toteutetaan alakoulun tuen piirissä olevien oppilaiden koulunkäyntiä ja mahdollisia tukitoimia. Halusin tutkimuksessani tarkastella, mitkä olivat ne ilmiöt, jotka syntyivät yhteistyöstä opettajien ja erityisopettajien välillä ja onnistuiko työn suunnittelu niin, että jokaisen osallisen ammattivahvuudet tulee käytettyä oppilaan kan- nalta katsottuna optimaalisella tavalla. Tutkimus antoi myös mahdollisuuden tarkastella, mitä haasteita ja mahdollisuuksia yhteistyöstä syntyy ja miten yhteistyötä voitaisiin kehittää. Menetelmät Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen tieteenfilosofinen lähtökohta oli kerronnallinen eli narratiivinen. Aineiston keräsin puolistrukturoidulla teemahaastatteluina, joihin osallistui yksi erityisopettaja sekä kaksi luokanopettajaa. Litteroitujen teemahaastattelujen analyysissä käytin laadullista sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset Tutkimukseni osoitti, että työn lisääntyminen luokissa ei ole johtunut inkluusiosta vaan nykypäivän lapsista, joilla on paljon keskittymisenvaikeuksia, sekä kolmiportaisen tuen mallin mukanaan tuomasta byrokratiasta. Tänä päivänä mennään selvästi enemmän kohti yhteisopettajuutta mutta muutos tapahtuu hitaasti. Monet opettajat olivat kiinnostuneita kehittämään yhteisopettajuutta mutta haasteeksi muodostui tekijöitä, joihin ei hetkessä saa muutoksia aikaiseksi. Yhteisopettajuuden pitää myös tarkastella koko ryhmän tarpeet huomioon ottaen. Tutkimuksessani haastateltavat olivat kuitenkin tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin suhteen.
  • Hakala, Susanna (2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien välistä yhteistyötä ja sen merkitystä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui käsitteiden yhteistyö, moniammatillinen yhteistyö sekä varhaiskasvatuksen erityisopettaja ympärille. Tutkimuksen tavoitteena ei ollut teorianmuodostus, vaan tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä ilmiöstä, joka tulee olemaan merkityksellinen osa varhaiskasvatuksen opettajana työskentelyä. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin syksyn 2020 aikana e-kyselylomakkeella, internetin varhaiskasvatuksen opettajien Facebook ryhmästä. Vastauksia lomakkeeseen saatiin 85 kpl ja saatu aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tutkimuksen tuloksia ei pienen aineiston vuoksi voi yleistää, mutta tämän aineiston mukaan kuitenkin varhaiskasvatuksen erityisopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien yhteistyötä toteutettiin ympäri Suomea, eikä tilastollisia merkittävyyksiä alueiden väliltä löytynyt. Yhteistyötä tehtiin usein, vähintään viikoittain puolessa vastauksista. Yhteistyön kokemus näyttäytyi eroavan alueiden välillä siten, että sielä missä yhteistyö koettiin toimivaksi sitä muun muassa hyödynnettiin enemmän, jolloin se myös näyttäytyi ryhmän toiminnassa enemmän. Yhteistyön kannalta merkittävämpänä asiana pidettiin varhaiskasvatuksen erityisopettajalta saatavaa tukea.
  • Andersson, Kia-Liisa (2020)
    Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tutkin kodin ja päiväkodin yhteistyötä lasten liikunnallisuuden tukemisessa. Tavoitteena on selvittää, millaisia yhteistyö keinoja liikunnallisuuden tukemisessa käytetään. Toisella tutkimuskysymyksellä tutkin, millaisia asioita kodin ja päiväkodin välisellä yhteistyöllä nousee esiin. Aiheita tutkin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelevät Espoossa sijaitsevissa liikuntapainotteisissa päiväkodeissa. Menetelmät: Keräsin aineiston teemahaastattelulla haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelevät Espoossa sijaitsevissa liikuntapainotteisissa päiväkodeissa. Kaksi päiväkodeista oli yksityisiä ja yksi kaupungin. Haastattelut tapahtuivat haastateltavien työpaikoilla joulukuussa 2019. Aineistoa analysoin sisällönanalyysia ja tematisointia käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset: Eniten kodin ja päiväkodin välistä yhteistyötä lasten liikunnallisuuden tukemiseksi tapahtui päivittäisissä kohtaamisissa, lapsia tuodessa ja haettaessa päiväkodista. Syvällisintä tietoa jaettiin puolin ja toisin lapsen varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmakeskusteluissa. Tarkemmat tiedot päiväkodin toiminnasta, myös liikunnallisesta, kerrottiin viikkokirjeiden muodossa. Avoin molemmin puolinen vuorovaikutus nousi tärkeimmäksi tekijäksi päiväkodin ja kodin välisessä vuorovaikutuksessa. Päiväkodissa halutaan tietää, mitä kotona tapahtuu ja vastaavasti toisin päin. Lasta koskeva tieto, myös liikunnallisuuden suhteen, on tärkeä olla kaikkien lapsen arjessa vaikuttavien kasvattajien tiedossa.
  • Kurttila, Juuso (2021)
    Useimmilla työpaikoilla pyritään positiivisiin ihmisten välisiin suhteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö toi-meenpani vuonna 2013 Työelämä 2020 -hankkeen, jonka yhdeksi tavoitteeksi asetettiin työ-elämän laadun parantaminen. Työelämän laadun parantamisessa yksi kehittämisstrategian pai-nopisteistä oli luottamus ja yhteistyö. Yhteistyö ammatillisessa kontekstissa puhututtaa yri-tysmaailmassa ja sen ympärille on luotu kokonainen toimiala Suomessa, kun viestintätoimistot ja yritysten terveydenhuollon kumppanit tarjoavat asiakkailleen kulttuurin kohentamiseen täh-täävää koulutusta. Euroopan huipulle päästäkseen Suomi on työelämän kehittämisstrategias-saan arvottanut korkealle luottamuksen vahvistamisen, keskinäisen arvostuksen, avoimuuden sekä vastavuoroisuuteen perustuvan tavan toimia työelämässä. Näitä asioita vahvistetaan työ-elämässä yhteistyön ja vuorovaikutuksen avulla. Toteuttamani tutkielman on määrä tarkastella ammatillisessa kontekstissa tapahtuvan yhteis-työn ja vuorovaikutuksen suhdetta, sekä selvittää vuorovaikutuksen luonteen vaikutusta toteu-tuneeseen yhteistyöhön. Ennakko-oletuksenani oli, että vuorovaikutuksen ja yhteistyön ”raja-pinnassa” ilmenee käsitteitä, jotka toteutuessaan parantavat yhteistyötä. Näitä käsitteitä olivat työn imu, työyhteisötaidot sekä oikeudenmukainen johtaminen. Tutkimusmenetelmänä käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka avulla pyrin antamaan laajan kuvan yhteistyön ja vuorovaikutuksen yhteydestä tarkastellen edellä mainittuja käsittei-tä, jotka parantavat tai heikentävät toteutunutta yhteistyötä. Aineistossani hyödynsin käyttäy-tymistieteellistä, sosiaalipsykologista sekä työ- ja organisaatiopsykologista tutkimusta. Aineis-ton valikoinnissa hyödynsin määrittelemiäni avainsanoja: yhteistyö, vuorovaikutus, empatia, organisaatiokäyttäytyminen ja organisaatiokulttuuri. Tutkielmani mukaan vuorovaikutus edistää yhteistyötä sen ollessa ystävällistä, huomaavaista tai empaattista. Vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön liittyvät käsitteet kuten työn imun tarttumi-nen työntekijästä toiseen, työyhteisötaitojen kehittäminen ja reilu sekä oikeudenmukainen joh-taminen edesauttoivat yhteistyötä. Vuorovaikutuksen taas ollessa turhan muodollista tai ää-rimmäisten tunteiden värittämää se saattoi jopa haitata yhteistyötä.