Browsing by Subject "Yrittäjyyskasvatus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää mitä suomalaisen peruskoulun yrittäjyyskasvatus on tuoreimpien tutkimuksien valossa. Tutkimuksen kulmakivenä toimi Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) yrittäjyyskasvatukselle asetetut tavoitteet. Lähestyin aihetta kolmen apututkimuskysymyksen kautta: “Mitä yrittäjyyskasvatuksessa opitaan?”, “Miten yrittäjyyskasvatuksessa opitaan?” ja “Mitä ovat yrittäjyyskasvatuksen oppimistulokset?”. Yrittäjyyskasvatuksesta on suhteellisen paljon tutkimusta saatavilla 1970-luvulta alkaen, tieto on kuitenkin hajanaista ja rajallista, etenkin tarkasteltaessa pedagogisesta lähestymisestä suomalaista peruskoulua. Tutkimukseni on yhdistelmä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja meta-analyysiä. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tunnusomaisesti kokoan ja yhdistelen hajanaista tietoa (Salminen 2011). Lisäksi meta-analyysille tyypillisesti pyrin tekemään johtopäätöksiä ja tarjoamaan uutta tietoa tutkimuskentälle (Salminen 2011). Tutkimuksen tuloksista selviää, että perusopetuksen yrittäjyyskasvatuksen keskeisimmän asiakirjan eli Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) ja sitä tukevien Opetus- ja kulttuuriministeriön yrittäjyyslinjauksien ja Euroopan komission EntreComp-mallin tavoitteet ovat linjassa keskenään. Kaikki asiakirjat korostavat yrittäjyyskasvatuksen kokemuksellisuutta, oppilaan aktiivista toimijuutta, monipuolisia oppimisympäristöjä sekä sitä, että yrittäjämäiset taidot eivät ole synnynnäisiä taitoja vaan elämän aikana opittavia taitoja. Tutkimuksessa tunnistin neljä y r i t t ä j y y s k a s v a t u k s e n m e n e t e l m ä ä: y r i t t ä j y y d e s t ä o p p i m i n e n , arvonluomispedagogiikka, ideapedagogiikka ja miniyrityspedagogiikka. Yrittäjyyskasvatuksen menetelmien on havaittu vaikuttavan positiivisesti opiskelumotivaatioon, oppiainekohtaisiin oppimistuloksiin, yrittäjämäisiin taitoihin ja oppilaiden optimistiseen tulevaisuuden kuvaan. Johtopäätöksenä esitänkin, että yrittäjyyskasvatuksen roolia niin perusopetuksessa kuin opettajankoulutuksessa tulisikin vahvistaa.
-
(2023)Euroopan unioni korostaa hyvinvoinnin luomisessa yrittäjyysvalmiuksien oppimista. Yrittäjyys ja yrittäjämäiset valmiudet tunnistetaan tärkeinä taitoina tulevaisuuden työmarkkinoilla. Yrittäjyyskasvatus on ollut opetussuunnitelmissa jo 1990-luvulta lähtien, ja etenkin 2000-luvulla yrittäjyyskasvatusta on alettu painottaa. Tästä huolimatta, aiempien tutkimusten perusteella opettajat kokevat epätietoisuutta, miten yrittäjyyskasvatusta tulisi toteuttaa käytännössä. Tämä herättää pohtimaan, mitä yrittäjyyskasvatuksen toteuttajana oleminen edellyttää opettajilta. Tutkimukseni tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen kuva aiempien tutkimusten pohjalta, miten opettajien valmiuksia toimia yrittäjyyskasvatuksen toteuttajina voidaan tukea. Tutkimuskysymystä lähestyin kahden alakysymyksen kautta: ” Miten opettajat suhtautuvat yrittäjyyskasvatukseen tutkimuskirjallisuuden mukaan? ” ja ” Miten opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksien kehittymistä tuetaan tutkimuskirjallisuuden mukaan? Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä toimivat sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden käsitteet. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yrittäjyyskasvatus ja kontekstina Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittelemät koulutuksen yrittäjyyslinjaukset. Aineisto muodostuu yhdestä väitöskirjasta ja kolmesta tieteellisestä artikkelista. Tutkimuskirjallisuuden mukaan opettajat tarvitsevat yrittäjyyskasvatukseen liittyvän tietouden syventämistä. Opettajien valmiuksia yrittäjyyskasvatuksen toteuttajina tutkimuskirjallisuuden mukaan voidaan tukea selkeyttämällä yrittäjyyskasvatuksen määritelmää ja tavoitteita, tarjoamalla riittävät resurssit yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseen sekä rikkomalla yrittäjyyden stereotyyppisiä tulkintoja mahdollistamalla opettajille tutustumista yrittäjyyden toimintaan. Yrittäjyyskasvatus tulisi nähdä sisäisen yrittäjyyden vahvistamisena. Opettajat nostivat yrittäjyyskasvatuksen keskiöön sisäisen yrittäjyyden. Sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen koettiin osaksi koulun arvoja, joihin sisältyvät yhteisöllisyys, huolenpito ja solidaarisuus. Opettajien yrittäjyyskasvatuksen kritiikiksi nousi, etteivät talous- ja yrityselämän ”kovat” arvot, kuten taloudellisen voiton maksimointi ja kilpailu, sovi koulun arvojen ja toimintaperiaatteiden sisälle. Ulkoinen yrittäjyys sai tutkimuskirjallisuuden mukaan pääosin kielteisen vastaanoton opettajien suhtautumisessa.
-
(2016)The objective of this study was to examine can entrepreneurship education be seen as neoliberal governmentality. I was specially intrested about what kind of identities entrepreneurchip education tried to build to students. I also looked what kind of features were attached to these identities and what kind of reality and human figure they builded. Because entrepreneurship education in this study was seen as a form of neoliberal governmentality, I compared the human figure that was builded in entrepreneurship education to neoliberal human figure and tried to find similarities on them. From these results I tried to figure, could entrepreneurship education be seen as a form of neoliberal governmentality. I selected four different entrepreneurship education documents as my research material. One document was made by state, one was provincial, and other two were municipal entrepreneurship education programs and strategies. I applied critical discourse analysis to analyze these documents. In my material I looked for discourses that handled those features that were attached to entrepreneurship. After this I examined in the light of my theory, what kind of social reality was built in these discourses. I found three different dominant discourses in my material: intrapreneurship discourse, responsibility discourse and individuality discourse. Intrapreneurship discourse highlighted entrepreneurial features that was linked in change of work, such as flexibility and change management capability. Discourse built reality where change was inevitable and individual just had to adapt in it. Responsibility discourse built idea of person that has to take all responsibility of himself and his family. So person is provider of his own welfare, not the state. Individuality discourse highlighted persons own individuality, which was also possibility for them, but it was also obligation which they needed in constant competition. These discourses appear in my study as a form of neoliberal governmentality, which allow to manipulate individuals thinking and action in such way, that it is easier to justify neoliberal changes in society.
Now showing items 1-3 of 3