Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "aikuisen oppiminen"

Sort by: Order: Results:

  • Koskinen, Johanna (2024)
    Tavoitteet. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli avata käsitystä reflektiivisyyden käsitteestä ja sen merkityksestä aikuisen oppimisessa. Tavoitteena oli lisäksi osallistua ja tuoda lisätietoa käynnissä olevaan keskusteluun paitsi aikuisen oppimisesta osana jatkuvaa oppimista, myös reflektiotaitojen kehittämisestä oppimisen moninaisilla foorumeilla erilaisten kehittäjien ja oppimisen asiantuntijatahojen toimesta. Reflektiivisyyden käsitettä käytetään yleisesti oppimisesta ja kehittymisestä puhuttaessa. Kun kyseessä on aikuinen ihminen, oppimisessa korostuu erityisesti kokemusten merkitys ja niistä oppiminen. Ympäröivä yhteiskunta, erityisesti työelämä on viimeisten vuosikymmenten aikana korostanut jatkuvan, elinikäisen oppimisen merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus on tätä taustaa vasten tarkastella reflektiivisyyttä ja sen merkitystä, unohtamatta itse käsitteeseen ja sen toteuttamiseen liittyviä haasteita. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja kommentoivana kirjallisuuskatsauksena, koska se mahdollistaa laajan kuvan muodostamisen aiheesta ja tarjoaa tilaisuuden kuvailla käsiteltävää aihetta laajemmin. Tutkimus pohjautuu yhteensä seitsemään vuosina 2010–2023 julkaistuun tieteellisesti vertaisarvioituun artikkeliin. Aineistolähtöisessä analyysissä käytettiin fenomenologishermeneuttisesta perinteestä kumpuavaa mallia, jossa keskeistä aineiston kuvauksen ja analyysin rinnalla on erillisten merkityskokonaisuuksien jäsentyminen, niiden esittäminen, tulkinta ja synteesi. Tulokset ja johtopäätökset. Reflektiivisyyden käsitteelle ei aineistosta ollut löydettävissä yhtä yhteistä, yksiselitteistä määritelmää. Reflektoinnin tapoja oli useita. Selkeä positiivinen yhteys reflektoinnin sekä kehittymisen että kehittämisen välillä oli nähtävissä. Samoin erilaiset kokemusten ja sosiaalisen kanssakäymisen teemat nousivat selkeästi esiin. Reflektiivisyyteen suhtaudutaan lähtökohtaisesti positiivisesti, kunhan tiedostetaan mitä sillä tarkoitetaan, tavoitellaan ja miten sen toteutumista tuetaan. Reflektiivisyydessä keskeistä on yksilön omat reflektiotaidot ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtäminen. Tärkeää on luoda reflektiivisyyttä tukevat olosuhteet ja panostaa ammattimaiseen ohjaukseen.
  • Vasama, Tuulia (2019)
    Tarkastelen tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa aikuisen ajattelu- ja oppimisprosessien kehittymistä kohti itseohjautuvaa oppimista. Tutkielman tarkoituksena on kuvata itseohjautuvuuden muodostumiselle tarpeellisia yksilön sisäisiä ominaisuuksia, sekä tekijöitä, joiden voidaan nähdä rajoittavan itseohjautuvuuden kehittymistä. Koska itseohjautuvuus on kasvatuksellisesti ajankohtainen ilmiö, näen aiheellisena tarkastella sitä myös yksilön näkökulmasta käsin, jolloin sen kehittymistä on mahdollista ymmärtää paremmin. Tutkielmani taustateoriana toimii Jack Mezirowin teoria uudistavasta oppimisesta aikuisuudessa, jossa aikuisen oppimista lähestytään kokonaisvaltaisesti, yksilön elämänkokemusten tulkintoja muuttavana kehityksenä kohti autonomista tulkintaa ja itseohjautuvuutta. Näkemyksen mukaan aikuisen kehittyminen itseohjautuvaksi tapahtuu kriittisen tiedostamisen ja itsereflektion kautta. Täten yksilö pyrkii vapautumaan sosialisaation myötä omaksumistaan sisäisistä rajoitteista, jotka vaikuttavat itseohjautuvuuteen sitä rajoittaen tai estäen sen toteutumista. Muutokset tapahtuvat yksilön merkitysperspektiiveissä, jotka sisältävät yksilön henkilökohtaisen viitekehyksen, jolloin muutosprosessi käsittää yksilön ajattelun useita eri kerroksia. Vuorovaikutuksella on prosessissa keskeinen rooli ja teoria korostaa tuen saamisen merkitystä osana itseohjautuvaksi kehittymistä. Tässä Mezirowin näkemys eroaa vallitsevasta humanistisesta näkemyksestä, jossa itseohjautuvuus nähdään aikuisessa valmiina olevana ominaisuutena, tuen saamisella ei katsota olevan merkitystä itseohjautuvuuden kehittymisen kannalta ja jossa korostus on enemmän yksilössä. Kirjallisuuden perusteella ilmeni, että itseohjautuvuuden toteutuminen edellyttää muutosvalmiutta, itsetuntemusta, sosiaalista vuorovaikutusta ja metakognitiivisia ajattelutaitoja. Estäviksi tekijöiksi ilmenivät puolestaan tuen saamisen puute, haluttomuus muutokseen tai liian vaikeiksi koetut muutosprosessin aiheuttamat tunteet.