Browsing by Subject "aikuisjohtoisuus"

Tässä tutkielmassa tarkastelin kerronnan rakentumista alle kouluikäisten lasten välisissä spontaaneissa kerrontatilanteissa ja vertasin näitä vastaaviin aikuisen johdattamiin kerrontatilanteisiin. Tutkielmassa selvitin, miten nämä kerrontatilanteet ja niiden rakentuminen eroavat toisistaan. Kerrontatilanteilla tarkoitan tilanteita, joissa lapset kertovat omista tärkeistä hetkistään käyttäen apuna tilanteista otettuja kuvia. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että kerrontaidoilla on merkittävä vaikutus lapsen kasvuun ja kehityksen. Muun muassa lapsen kuulluksi tuleminen sekä osallisuuden toteutuminen ovat yhteydessä kerrontataitoihin. Kerrontataitojen tukemisesta puhuttiin asiakirjoissa, kuten varhaiskasvatussuunnitelmissa, mutta olin kiinnostunut selvittämään, millä konkreettisilla keinoilla varhaiskasvatuksen aikuiset tukivat lasten kerrontaa. Haluan myös saada selville, miten tuki näkyi lapsen kerronnan sisällössä aikuisjohtoisilla kerrontahetkillä Aineisto kerättiin videoimalla yhden päiväkotiryhmän lasten kerrontatilanteita heidän eteistilassaan sekä aikuisjohtoisilla kerrontahetkillä. Valitsin koko aineistosta tutkimusaineistokseni ne osat, joissa esiintyi spontaania kerrontaa sekä niiden vastapariksi samoista kuvista kuvatut aikuisjohtoiset kerrontahetket. Spontaanin kerrontahetken kriteereinä pidin sitä, että kerrontatilanne alkoi lapsen aloitteesta, sen kuulijana tai vuorovaikutusparina oli vähintään yksi lapsi ja kuvan ottanut lapsi toimi kerronnan johdattelijana. Litteroin rajatun aineiston tarkasti ja keskusteluanalyysille tyypillisesti, etsin vastauksia tutkimuskysymyksiini aineiston sisältä. Tutkimuksessa selvisi, että lastenvälisten ja aikuisjohtoisten kerrontojen välillä oli eroa siinä, kuinka kerronta etenee ja kuinka laajaa se oli. Aikuisjohtoiset kerrontahetket olivat monipuolisempia, kerronta rikkaampaa ja yksityiskohtaisempaa sekä kerrontahetket pidempiä. Lasten välisissä kerrontahetkissä kerronta oli suppeampaa ja koostui yksittäisistä lausahduksista sekä muutaman virkkeen kertomuksista. Lapsen innostuksessa ja sitoutumisessa kerrontaan ei löytynyt eroja eri kerrontahetkien välillä. Aikuiset tukevat lasten kerrontaa selkeillä apukysymyksillä ja liittävät erillisiä kommentteja yhteen. Aikuiset vaikuttavat kerronnan mahdollistumiseen sillä, kuinka paljon arjessa on tilaa kertomuksille. Tulosten mukaan kerronnassa aikuisjohtoisuuden ja lapsilähtöisyyden tulisi ilmetä sopivassa tasapainossa. Lapset tarvitsevat aikuisen tukea ja ohjausta kerrontataitoja opetellessa, mutta lapsella itsellä tulisi olla valta kerronnan etenemisestä ja sisällöistä.