Browsing by Subject "autismikirjo"

The aim of this study was to examine autism as a socially constructed phenomenon. Autism is a medical diagnosis for a neurological disorder. Assesment whether an individual is autistic or not, is based on the behavior of the individual. Certain type of stereotypical behaviour is a criteria for defining physical attribute as a disorder, disability or illness. Studying autism as a socially con-structed phenomenon allocates the research to those social practices where autism is linguistically actualized and constructed. Examining autism from the viewpoint of social constructionism sets the autistic people, and those that are considered normal, in more equal positions. This is because both parties are considered to equally participate in constructing the shared reality. The methodological choices have been primarily made by recognizing them as choices based on values. Research subject and theoretical viewpoint are also choices made because of their social significance. Belief for shared responsibility and the importance of equal participation has been the theme of this thesis. Equality and universal wellbeing have been most important values that have influenced this study. The premises of social constructionism are special especially consid-ering their relationship with reality. Building on to these thoughts about reality, this thesis is seen as making reality. Discourse analysis relies to the paradigm of social constructionism, therefor it is easily and naturally utilized as part of the analysis. In this thesis discourse analysis is focused on material made by finnish union of Autism- and Asperger (Autismi- ja Aspergerliitto). about autism. The material consists of eleven interviews and it is part of a campaign that’s purpose is to spread awareness about different manifestations of autism. The theoretical viewpoint of social constructionism explains the social and lingual construction of autism as parallel sign systems where autism is seen as a social construction. In this context au-tism exists through its meanings that have been socially and linguistically attached to it. The anal-ysis gave information about the social construction of autism from the lives of autistic persons and their closest ones. Analysis showed that where autism appears there aren´t always challenges and difficulties. This means that there can only be seen a form of neurological development that does not carry inextricably certain type of problematics due to the premises of social construc-tionism where problems only exists when they are socially constructed. In this thesis, reality has been constructed by associating autism with creative possibilities that social constructionism has offered.

Autismikirjo on laaja-alainen kehityshäiriö, jonka ydinpiirteitä ovat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi puuttuvana katsekontaktina tai kykenemättömyytenä havaita muiden henkilöiden emotionaalisia vihjeitä. Autismikirjoon liittyy yleensä myös toistuva käyttäytyminen ja rajoittuneet mielenkiinnonkohteet. Autismikirjoon kuuluville rutiinit ovat usein tärkeitä, ja niistä poikkeaminen voi saada henkilön pois tolaltaan. Autismikirjoon saattaa liittyä myös aistiherkkyyttä ja kielenkehityksen viivästymiä. DSM on APA:n julkaisema ja ylläpitämä mielenterveyden häiriöiden tautiluokitus. Sen viides painos otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2013. Neljännessä painoksessa laaja-alaiset kehityshäiriöt oli jaettu viiteen eri aladiagnoosiin. Viidennessä painoksessa aladiagnoosit on yhdistetty yhdeksi, autismikirjon häiriö -diagnoosiksi. Myös diagnostiset kriteerit muuttuivat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella uusien kriteerien muutosten vaikutuksia autismikirjon diagnosoinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia muutoksiin johtaneita syitä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat keskittyneet luonnoskriteerien vaikutuksiin ja virallisten kriteerien muutoksista on tehty tutkimuksia paljon vähemmän. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta. Aineisto valittiin tiukkojen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Aineistoksi valikoidut tutkimukset olivat toteutukseltaan luotettavia. Lähes kaikki autismi -diagnoosin omaavista saivat autismikirjon diagnoosin. Suurin osa Asperger-diagnoosin omaavista sai autismikirjon diagnoosin. PDD-NOS -diagnoosin kohdalla tulokset olivat ristiriitaisia. Heistä kuitenkin suuri osa jäi ilman diagnoosia. Mahdollisia syitä muutoksille oli esimerkiksi arviointimenetelmien sopimattomuus sekä autismikirjon piirteiden peittyminen muiden häiriöiden alle. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että osa autismikirjon henkilöistä jää ilman diagnoosia. Arviointimenetelmiä päivittämällä voidaan kuitenkin pyrkiä tarkempaan ja parempaan diagnosointiin.

Tavoitteet. Autismikirjo on saanut lähivuosina saanut vakinaistetun termin, ja vanhat diagnoosit väistyvät sen alta. Tämän myötä myös ymmärrys sen erilaisia neurologisia ominaisuuksia kohtaan lisääntyy. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää musiikkikasvatuksen yhteyttä autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen. Ongelmaa lähestytään tutkimuskysymyksillä, jotka pyrkivät selvittämään ilmiöiden keskinäisiä suhteita. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat ”Minkälaisia vaikutuksia musiikkikasvatuksella on autismikirjolla olevan lapsen kielenkehitykseen?” ja ”Miten musiikkikasvatus vastaa autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen vuorovaikutukselliseen tarpeeseen?” Menetelmät. Tutkielma on toteutettu käyttäen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodeja, ja aineiston analysoimiseksi on käytetty narratiivista analyysiä. Tutkimuksia kartoitettiin tekemällä hakuja kolmeen eri tietokantaan erilaisilla hakusanoilla. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui muodostuneiden hakusanojen sekä sisään- ja poissulkukriteereiden jälkeen yhteensä kuusi kappaletta. Tulokset ja johtopäätökset. Valikoituneessa aineistossa musiikkikasvatusta lähestytään pitkälti musiikkiterapeuttisin interventiomenetelmin. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitunut aineisto osoittaa, että erityisesti musiikkiterapia on toimiva keino autismikirjolla olevan lapsen kielenkehityksen tueksi. Lisäksi erilaiset musiikkiterapeuttiset menetelmät tukevat autismikirjolla olevan vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja laajalti. On tärkeää pohtia, miten musiikkiterapeuttisia keinoja voidaan soveltaa varhaiskasvatuksen arkeen ja miten siitä saadaan käyttöön kaikki mahdollinen hyöty.

Tutkielmani tavoitteena on saada tietoa autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden saamasta tu-esta työllistymiseen yliopinto-opintojensa aikana sekä saada ymmärrystä tuen kehittämisestä heidän toiveidensa mukaiseksi. Tutkielmassani käsittelen lyhyesti eri autismikirjon määritel-miä, Aspergerin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä, tutkimuksia autismikirjon työllistymisestä ja lisäksi eri yliopistojen tarjoamia tukimuotoja työllistymiseen Suomessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että monet korkeakoulutetutkin autismikirjon ihmiset eivät työllisty valmistu-misen jälkeen esimerkiksi tuen puutteen tai heille vaativien rekrytointimenettelyjen takia. Jos autismikirjon opiskelijat saisivat yliopiston henkilöstöltä oikeanlaista tukea työllistyvyystaito-jen tai työkokemuksen kartuttamiseen, voisi tulevaisuuden työllistyminen olla varmempaa. Toteutin tutkielmani laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin valmiista The IMAGE -projektin tuottamasta haastatteluaineistosta. Projektin päätavoitteena on lisätä päte-vien autismikirjon ihmisten työllistymistä. Haastatteluja on kerätty vuoden 2019 aikana Suo-messa, Iso-Britanniassa, Alankomaissa ja Ranskassa. Tässä tutkielmassa käytän seitsemän suomalaisen opiskelijan aineistoa. Hyödynsin sisällönanalyysissä fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkielmani tuloksia voisi käyttää kehittämään yliopistoissa tarjottavaa tukea työllistymiseen autismikirjon ihmisille. Tutkimukseen osallistuneista autismikirjon opiskelijoista suurin osa ei ole etsinyt itse apua työllistymiseen, vaikka suurin osa onkin kaivannut apua. Osa yliopistoista tarjoaa monipuolista tukea työllistymiseen, mutta sitä tulisi markkinoida näkyvämmin, koska moni ei tiedä näistä tukimahdollisuuksista. Yliopiston henkilöstön tulisi saada lisää tietoutta autismikirjosta, jotta oikeanlaisen tuen tarjoaminen olisi helpompaa. Myös autismikirjon henkilöiden olisi luontevampaa kertoa diagnoosistaan, jos he saisivat siten tarvitsemaansa apua.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää millä tavoin musiikki on yhteydessä autismikirjon lasten vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Tutkimuksessa etsittiin vastausta kysymykseen: Miten musiikkiterapia vaikuttaa autismikirjon lasten vuorovaikutustaitoihin? Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa elämää ja niitä on tärkeää päästä oppimaan jo lapsena. Näin lapsi pystyy varhain tulkitsemaan ympäröivää maailmaa ja viestimään siinä. Monet tutkimukset ovat todenneet vuorovaikutuksen olevan haastavaa autismikirjon henkilöille, joten halusin selvittää mitä tämänhetkiset tutkimukset ovat löytäneet aiheesta ja voiko näitä prosesseja hyödyntää varhaiserityiskasvatuksen arjessa. Tein tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena teoriaohjaavan analyysin keinoin. Hain aineistoa Helsingin yliopiston kirjaston tietokannasta Helkasta, Google Scholarista, PubMedista, Finnasta, E-thesisistä ja Helmetistä. Rajasin aineistoa useaan kertaan ja lopulta kirjallisuutta kertyi yhteensä yksitoista englanninkielistä ja yksi suomenkielinen tutkimus. Tämän jälkeen tutkin tutkimusten tulososioista nousevaa aiheeseen liittyvää tietoa ja luokittelin tulokset yhteneviin alaluokkiin. Tästä ja teoriasta vedin aiheeseen liittyvät tulokset. Musiikkiterapia vaikutti pääsääntöisesti kaikissa tutkimuksissa myönteisesti autismikirjon lasten vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Erityisesti non-verbaalinen viestintä parani musiikkiterapian avulla. Lisäksi verbaalisen ja tiedostamattoman viestinnän kohdalla tapahtui kehittymistä. Musiikkiterapia hoitomuotona oli tärkeää järjestää erityisesti rutiineita noudattaen pitkällä ajanjaksolla. Musiikkiterapiasta ei havaittu olevan haittavaikutuksia autismikirjon lapsille. Tämän tutkimuksen mukaan musiikkiterapian keinoja voitaisiin hyödyntää jossain määrin varhaiserityiskasvatuksen arjessa. Terapian hyödyntämistä tulisi kuitenkin soveltaa ryhmästä riippuen.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman aiheena on autismikirjon lapsi ja erityisesti hänen vuorovaikutuksensa päiväkodissa. Tutkielmassa pohditaan, miten varhaiskasvatusikäinen autismikirjon lapsi tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi lapsiryhmässä. Erityisesti vuorovaikutusaloitteet lapsen ja kasvattajan välillä ovat keskiössä: miten ne ilmenevät, tulevatko ne nähdyksi, miten niihin vastataan? Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) korostaa jokaisen lapsen osallisuutta ja toimijuutta, jonka mahdollistumiseen liittyy olennaisesti vuorovaikutus. Tutkielma kokoaa aineistoa autismikirjon ja vuorovaikutuksen tutkimuksista sekä menetelmätietoa vuorovaikutusta tukevista käytänteistä varhaiskasvatusryhmässä. Menetelmät. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin 2000-luvun kirjallisuutta ja tutkimustietoa autismikirjosta painottaen vuorovaikutuksen näkökulmaa sekä pohtien kirjallisuudesta nousevaa menetelmätietoutta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaukseni tavoitteena oli koota tutkimustietoa varhaiskasvatusikäisen autismikirjon lapsen piirteistä sekä niiden vaikutuksesta hänen vuorovaikutukseensa päiväkodissa. Olin kiinnostunut myös selvittämään, tarjoaako tutkimuskirjallisuus vuorovaikutuksen tukemiseen menetelmiä, joista olisi hyötyä käytännön työssä varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtanani oli oletus, että autismikirjoa on tutkittu viime vuosina eri tieteenaloilla ja siksi pyrin aluksi rajaamaan tarkasteltavan aineiston 2010-luvulle. Huomasin kuitenkin, että tarkasteltavaa aikajanaa oli syytä laajentaa, sillä etenkin kasvatustieteen osalta aineistoa oli julkaistu paljon vuosina 2000-2010. Tulin päätelmään, että lähinnä lääketieteessä autismikirjoa, sen syitä ja diagnosointia on tutkittu paljon aivan viime vuosina. Kasvatustieteen osalta tarkastelin myös leikin ja vuorovaikutuksen tutkimusta, koska tutkimuskysymykseni haki vastausta autismikirjon lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen. Johtopäätöksenä voi todeta, että 2000-luvun kirjallisuudessa ja tutkimusartikkeleissa näkyy suunta asennemuutokseen, jossa autismikirjon lapsi nähdään mieluummin vahvuuksien ja kykyjen kautta, kuin toimintarajoitteiden ja haasteiden kautta. Ympäristön merkitys vuorovaikutuksen mahdollistajana nousee esille tärkeäksi näkökulmaksi myös varhaiskasvatuksen kontekstiin.