Browsing by Subject "digitalisaatio"

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, kuinka digitalisaatio ymmärretään varhais kasvatuksen kontekstissa ja onko käsite yksiselitteinen. Digitalisaatio on digitaalisten laittei den käyttöä ja hyödyntämistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa annetaan tavoitteita digitaalisten laitteiden käytölle ja lapsia pyritään innostamaan toimimaan digitaalisissa ympä ristöissä. Jotta tavoitteisiin päästään on termien oltava selkeitä ja ymmärrettäviä. Viitekehys tutkimukseeni ja sen tarkasteluun tuli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018), sekä digitalisaation määritelmästä. Tutkimuskysymyksiäni olivat, missä yhteydessä digitaalisuus mainitaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, sekä miten digitalisaatio sanana ymmär retään valitun kirjallisuuden perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmäksi valitsin analyyttisen diskurssianalyysin ja tutkittavaksi termiksi digitalisaatio-sanan. Diskurssianalyysissä lähtökohtana on kieli ja sen eri tulkinnat. Tämä menetelmä tuki omaa tutkimustani, sillä pureuduin digitalisaatio sanan merkitykseen ja sen erilaisiin tulkintoihin lähdeaineiston pohjalta. Keräsin aineistoa poikkitieteellisesti niin tekniikan, talouden, kuin kasvatustieteen alalta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että digitalisaatio ei ole yksise litteinen termi. Tutkimukseni perusteella digitaalisuutta käsitellään varhaiskasvatussuunnitel man perusteissa vain monilukutaidoista sekä tieto- ja viestintätaidoista puhuttaessa. Tällöin digitalisaatio kytkeytyy vain kommunikointiin ja viestintään. Digitaalitekniikkaa voidaan käyttää ja käytetään varhaiskasvatuksessa laajemmin. Tämän vuoksi teknologiakasvatus voisi tarjota paremman alustan digitalisaation opetuksen ja käsittelyyn varhaiskasvatuksen konteks tissa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota yhteen opettajien sekä oppilaiden kokemuksia koulutuksen digitalisaatiosta. Yhteiskunnan teknologinen kehitys on muokannut muiden arkielämän osa-alueiden tapaan myös koulutuksen luonnetta, tarjoten samalla uusia opettamis- ja oppimistapoja. Useat eri hallinnot ovat pyrkineet luomaan erilaisia koulutuksen digitalisaatioon liittyviä tavoitteita sekä linjauksia, joiden tarkoituksena on tehdä teknologian integroinnista tehokkaampaa. Koska opettajat ja oppilaat ovat keskeisessä roolissa koulujen toiminnassa, kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin näiden kahden ryhmän kokemuksiin ja näkökulmiin. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja siinä hyödynnettiin sekä suomalaista että kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Löydetyt tulokset jaoteltiin niiden sopivuuden mukaan opettajien ja oppilaiden positiivisiin sekä negatiivisiin kokemuksiin. Aineiston keruussa hyödynnettiin erityisesti hakusanoja ’’digitalization of education’’, ’’information and communication technology’’ ja ’’digitalisaatio’’. Hakusanoilla löytyi niin suomenkielistä kuin kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Opettajien ja oppilaiden asenteet koulutuksen digitalisaatiota kohtaan olivat pääosin positiivisia, mutta opettajien kokema pätevyyden puute nousi yhdeksi suurimmista esteistä digitalisaation etenemiselle. Opettajien kokemia merkittäviä ongelmakohtia olivat pätevyyteen vaikuttava koulutuksen puute sekä laiteresurssien riittämättömyys ja epätasainen jakautuminen. Oppilaiden negatiiviset kokemukset nousivat esille lähinnä etäopiskelun yhteydessä. Teknologian hyödyntämisestä oli kuitenkin opettajien ja oppilaiden kokemusten mukaan myös paljon hyötyä esimerkiksi opetuksen monipuolisuuden, eriyttämisen sekä tehokkuuden lisäämisen näkökulmista. Myös kommunikaation helpottuminen nähtiin digitalisoitumisen suurena hyötynä. Koulutuksesta vastaavien tahojen tulisi digitalisaation tehokkuuden varmistamiseksi huomioida opettajien esiin nostamia haasteita lisäkoulutukseen ja resursseihin liittyen, samalla tukien oppilaiden oppimisprosesseja sekä kehitystä.

Tavoitteet. Digitalisaatio näkyy yhteiskunnassa kaikkialla. Koulumaailma ei toimi tyhjiössä ja myös kouluissa pyritään vastaamaan tietojen ja taitojen tarpeeseen, jonka digitaalinen maailma lapsille ja nuorille luo. Parhaimmillaan digitaaliset toimintatavat helpottavat opettajien arkea ja samalla tutustuttavat koululaisia teknologian käyttöön ja mahdollisuuksiin. Millaista on osaaminen jota, opettajat tarvitsevat 2020-luvun koulumaailmassa, kun opetukseen on mahdollista lisätä digitaalinen ulottuvuus? Opettajien digipedagogisen osaamisen kuvausten kartoittamiseksi tämä tutkielma kokoaa tietoa 2020-luvulla julkaistuista opetuksen digitaalisuutta ja opettajien digipedagogista osaamista käsittelevistä tutkimuksista. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston muodosti yksitoista vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa kaikissa kartoitettiin opettajien osaamista suhteessa digitaalisuuteen ja teknologian käyttöön opetuksessa. Aineisto kerättiin kahdesta eri tietokannasta (Web of Science ja Scopus). Aineistoa haettiin hakulausekkeella teachers AND digit* AND pedagogic* AND (competence OR skills) AND ((basic OR preliminary OR elementary OR comprehensive) AND school). Aineiston analyysi toteutettiin luokittelemalla aiemmassa tutkimuksessa luodun TPACK-mallin (Mishra & Koehler, 2006) mukaisiin osa-alueisiin. Tulokset ja johtopäätökset. Peruskoulun opettajien digitaalinen osaaminen oli tutkielman aineistossa vaihtelevaa, mutta merkittäviä aukkoja itse digi- ja teknologiaosaamisessa ei voitu havaita. Opettajien oman arvion mukaan digi- ja teknoogiaosaaminen on keskivertoa, mutta riittävää. Suurimmat haasteet opettajien digipedagogisessa osaamisessa liittyivät teknologian käyttöön pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Opettajien teknologian käyttö oli paikoittain yksipuolista ja ohjasi oppijoita passiiviseen oppimiseen. Opettajien digipedagogiseen osaamiseen liittyvä täydennyskoulutus ja osaamisen kehittämien koettiin tarpeelliseksi.