Browsing by Subject "diskurssi"

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista diskurssia yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu tuottaa työväenluokasta ja duunariammattilaisuudesta. Aihe koskee läheisesti myös toisen asteen ammatillista koulutusta, jossa duunarit pääosin hankkivat osaamisensa. Tutkimuksessa oli oletuksena, että työväenluokkaisuutta ja duunareita koskevaan diskurssiin sisältyisi vähintään jossain määrin sellaisia negatiivisia asenteita ja stigmoja, jotka heijastuvat duunareiden kokemukseen yhteiskunnan jäsenyydestä ja työntekijyydestä. Tutkimuksen aihe kytkeytyi ammattien väliseen tasa-arvoon ja duunariammattien arvostukseen. Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa painottui duunareita ja työväenluokkaa koskeva osaaminen, sivistys, identiteetti ja ideologia. Niitä koskevia asenteita ja kokemusta selvittävä tutkimus perustui kriittiseen diskurssianalyysiin. Kontekstina toimi luokkaistuminen ja työväenluokkaisuus, ammattien luokittelu sekä poliittiset diskurssit. Tutkimusaineisto koostui kolmesta Suomen eduskunnan täysistuntopöytäkirjasta ja edelleen niihin kirjatuista puheenvuoroista. Täysistunnot koskivat hallituksen esitystä oppivelvollisuusiän pidentämiseksi (HE 173/2020 vp). Diskurssianalyysi osoitti, että ymmärrystä ja jopa kunnioitusta duunariammatteja kohtaan löytyy puoluerajoista riippumatta. Duunarityötä puolustettiinkin puoluepoliittisten jakolinjojen sijaan enemmän omakohtaisuuteen perustuvien kokemusten perusteella. Negatiiviset diskurssit syntyivät usein tahattomasti tai ajattelemattomasti, johon osittaisena syynä oli diskurssien uusintaminen, joka edusti vakiintunutta tapaa puhua duunareista. Ideologiaa koskeva retoriikka oli sen sijaan vahvaa ja värikästä, joka perustui usein työväenluokan historiaan. Lisäksi köyhyyden ja huono-osaisuuden stigmat varjostivat duunarityön ammattilaisista ja työväenluokasta tuotettuja argumentteja. Yhteiskunnan keskiluokkaistumisesta huolimatta ammatteihin ja koulutusasteeseen perustuva luokkaistaminen on edelleen tyypillistä poliittisessa keskustelussa. Tämä toteutuu ääneen lausuttujen diskurssien välityksellä. Työväenluokkaisiin arvoihin ja ideologiaan kohdistuvat diskurssit välittyvät myös heihin, kenellä ei ole duunarityöstä huolimatta yhteyttä työväenluokan poliittiseen ideologiaan ja historiaan.

The purpose of this study is to find out the context of craft articles in Helsingin Sanomat and construct the cultural significances of crafts. The starting point of research is Kärnä-Behms (2005) hegemonic discourses. These are: the discourse of expertise, the discourse of anti-intellectuality, the ecological discourse, the discourse of life management, the discourse of anti-modernism and the gender discourse. The research questions try to find an answer to accuracy of the hegemonic discourses. The data consisted of craft articles published in Helsingin Sanomat during January and May 2015. The data were collected from the microfilm about Helsingin Sanomat at the National Library. There were almost 30 articles (N=28). For the first research question the data was analysed by a theory based content analysis and exploited the method based on discourse analysis. For the second research question the data was analysed by theory of guiding analysis. The hegemonic discourses directed typology of data for the types that represented the cultural significances of crafts. The hegemonic discourses without the gender discourse appeared at the data. There was speech about innovation and design with craft outside the hegemonic discourses. The missing about the gender discourse is showing changes of craft culture gendering. The speech about design and innovation with craft assume the craft manifestation in the future. The cultural significances of crafts constructed by professionalism, craft and industrial confrontation and innovation of craft.

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin lukiolaisten uupumista koskevia diskursseja vuoden 2023 uutisoinnissa. Lukiolaisten uupumuksesta käytävä yhteiskunnallinen keskustelu on ollut viime vuosina sävyltään huolestunutta. Huolestunut keskustelu voidaan nähdä kumpuavan sekä yhteiskunnallisesta tilanteesta, kuin myös itsehallintaa ihannoivasta yhteiskunnasta. Uutismedioilla on tärkeä osansa tässä keskustelussa, sillä ne nostavat esiin erilaisia näkökulmia ja keskusteluja aiheen tiimoilta, ja luovat siten yleiskuvaa uupumuksesta. Teoreettinen viitekehykseni perustuu terapeuttisen vallan käsitteelle, joka tarkoittaa yhteiskunnallisen vallankäytön muotoa, joka kytkeytyy erilaisista terapiamuodoista sekä psykologiatieteistä kumpuaviin sanoihin, arvoihin ja toimintatapoihin. Käsittelen tutkimuskysymyksissäni, millaista uupumusta median diskurssit lukiolaisten osalta tuottavat sekä sitä, millaisen yleiskuvan tämä luo uupumuksesta. Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysiä. Diskurssianalyysi lähtee oletuksesta, että kieli tuottaa sekä muokkaa sosiaalista todellisuutta. Diskurssilla tarkoitan tässä tutkielmassa suhteellisen johdonmukaisia merkityssysteemien kokonaisuuksia, jotka sekä tuottavat että ovat osana sosiaalista todellisuutta. Aineistona käytin Yleltä ja Helsingin Sanomista hakemiani yhteensä kahdeksaa uutisartikkelia vuodelta 2023, jotka käsittelivät lukiolaisten uupumusta tai jaksamista. Tuloksieni mukaan lukiolaisten uupumuksesta uutisoinnista löytyi neljä erilaista diskurssia: lukion raskas työmäärä, jatkuvat uudistukset, yksilöpsykologiset sekä yhteiskunnalliset syyt. Yleiskuva, joka uupumuksesta syntyi, oli moninainen, mutta erityisesti aineistossa painottui yksilöpsykologinen näkemys, joka korosti yksilöiden vastuuta ja lukiolaisten haavoittuvuutta ryhmänä. Tämä johti päätelmään siitä, että yhteiskunnallista ja rakenteellista aspektia uupumukseen häivytetään, vaikka uupumus on määritelmältäänkin moninainen prosessi, jossa yksilöpsykologiset tekijät korostuvat vain yhtenä tekijänä.

Tiivistelmä Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ujouteen lasten kuvakirjallisuudessa liitettyjä puhetapoja ja siten mahdollistaa niiden merkityksen pohtiminen kasvatuksen kannalta. Sillä, miten ujous käsitetään ja miten siihen suhtaudutaan kulttuurisella tasolla, on merkitystä paitsi ujouden kokemuksen muodostumisen myös tasa-arvon ja vallan kysymysten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin miten kuvakirjojen tekstit representoivat ujoutta ja millaisia aineksia nämä representaatiot tarjoavat todellisuuden sosiaaliselle ja kulttuuriselle rakentumiselle. Ujoutta tarkasteltiin tutkimuksessa sekä psykologian että sosiologian tieteenalojen näkökulmasta. Ilmiö linkitettiin varhaiskasvatukseen ja oppimiseen sosiaalisen konstruktionismin ja lastenkirjallisuutta tarkastelevien pedagogisten näkökulmien kautta. Menetelmät: Empiirisessä laadullisessa tapaustutkimuksessa hyödynnettiin hermeneuttista tulkintaa ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia diskurssintutkimuksen välineinä. Analyysi jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa multimodaalinen aineisto tiivistettiin tekstimuotoiseksi narratiiviksi soveltaen Ricœurin (2000) ajatusta hermeneutiikasta tulkinnan teoriana. Analyysin toisessa vaiheessa narratiivit luokiteltiin teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa diskurssinanalyysin loppuun viemiseksi. Aineisto oli harkinnanvarainen näyte suomenkielisistä lasten kuvakirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2019 ja jotka löytyvät pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmetin valikoimasta asiasanahauilla ujo tai ujous. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa hahmotettiin kaksi erilaista ujoutta koskevaa puhetapaa, jotka nimettiin ongelmaratkaisukeskeiseksi ja yksilönkasvukeskeiseksi diskurssiksi. Ujouden representaatiot rakentuivat lasten kuvakirjoissa näiden kahden puhetavan erilaisina painotuksina. Ongelmaratkaisukeskeinen puhetapa näyttäytyi vallitsevana, mutta myös ongelmallisena diskurssina viitaten ujoutta lähestyttävän ilmiönä usein varsin kapeasta näkökulmasta. Ongelmaratkaisukeskeisen ujouspuheen katsottiin heijastavan lapsikäsitystä, jossa lapseen suhtaudutaan jonain tulevana (becoming). Yksilönkasvukeskeisen ujouspuheen katsottiin puolestaan kiinnittyvän tälle vastakkaisella tavalla moderniin lapsikäsitykseen, jossa lapsi nähdään arvokkaana sellaisenaan (being). Tuloksilla katsottiin olevan sovellusarvoa sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että lastenkirjallisuuden alueilla. Tutkimus avasi uutta näkökulmaa kasvatustieteelliseen tutkimukseen, sillä ujous on hyvin alitutkittua kyseisessä kontekstissa.