Browsing by Subject "draamakasvatus"

Goal. In August 2016 the new national curriculum in Finland was set, where drama as a teaching method was emphasized. Therefore, I was inquisitive of what it takes from teacher to teach drama. Using drama as a teaching method can scare teachers or to become shallow, if they don’t know what they are expected. In this research the purpose is to describe different roles the drama teacher needs to handle to provide high-quality drama teaching. Method. In this research was utilized narrative literature review as a method. The material consisted three books of drama education from three great drama education researcher and developer; Hannu Heikkinen, Tapio Toivanen and Jonathan Neelands. Skills and knowledge that were found from the material was themed and codified into eight different roles which were described as general summary. Results and conclusion. The outcome is that drama teacher has to manage eight different roles, manager, educator, learning producer, organizer, community builder, specialist, artist and questioner. As a manager were emphasized the skills of group managing, as an educator teacher’s role in an education institute and as an organizer how the lesson was organized. As a learning producer teacher activated pupils and guided them to study and to learn in the world of drama. As a community builder teacher built safe and supportive learning atmosphere among group. As a specialist teacher could develop himself and justify his actions as a drama teacher. As an artist teacher was required to use his imagination and to have the courage to act in roles. As a questioner teacher improved pupils thinking by asking questions from them. When teacher knows, what drama requires, it becomes easier to start using it as a teaching method. In my opinion there is much similarities between roles of drama teaching and what is required from class teacher. When teacher knows all the dimensions of his work, he can improve his teaching also on other lessons outside drama classes.

Tavoitteet. Draamatoiminta nähdään perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä edistämässä että mahdollistamassa oppilaan terveen itsetuntemuksen kehittymistä ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin. Tunne- ja vuoro-vaikutustaidot korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) niin laaja-alaisissa kuin ainekohtaisissa tavoitteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä tuloksia aiemmassa tutkimuksessa on saatu draamakasvatuksen interventioiden vaikutuksesta ala-koululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusai-neiston hankinnassa käytettiin sähköisen tiedonhaun palveluita Ericiä, Helkaa ja Google Scholaria. Tutkielman lopullinen aineisto koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joista neljä on vertaisarvioitu. Analysoin aineiston lukemalla sen huolellisesti läpi useita kertoja, kooten siitä kattavat muistiinpanot tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista asioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että draamakasvatuksella oli myönteisiä vaikutuksia alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin valituissa tutkimuksissa. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että aiemmissa tutkimuksissa draamakasvatuksen avulla on voitu edistää alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Aineiston draamainterventiot edistivät tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka havaittiin kohonneena empatiana, mielen teorian edistymisenä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisenä.

This thesis is about child’s involvement in drama play. It analyzes how child’s involvement process construes during drama play session. The topic of this research is especially important for early childhood education, since involvement in action is a precondition for profound learning. In addition, thesis considers what kind of elements concerning drama play situation, and teacher’s action can connive or inhibit involvement process during drama play session. My presumption is that drama play is meaningful activity for the child, and hence well-organized drama play session might create a situation, which may help the child to get involved in action with long term. Starting point is an idea that child’s involvement in action is dependent on the manner in which an adult performs in play situation, in various ways. Hence, the adult may be able to enrich and connive child’s play, and involvement. Theoretical framework describes drama in early childhood education, features of pedagogical drama play, and the importance of child’s involvement for learning. In addition, I describe the role of an adult in child’s play, and analyze adult’s involvement process during drama play. The data collection process can be termed participatory observation. Two girls aged four and five and one four-year-old boy from a school in Uganda participated in the study. The data collection performed during drama play situation, which I planned and organized. The drama play session videotaped. The Leuven Involvement assessment scale for children developed by Ferre Lavers (1997) supported the analysis. Adult Engagement Scale (AES), which scrutinizes adults, applied to describe my own engagement in drama play situation. (see. f. e. Tahkokallio 2014; Pascal et al. 1995). According to the results, drama play created involvement in action with a child. A large amount of variation in involvement process was discernible between the children as com-pared to one another. Especially the variation came out in how quickly the involvement initiat-ed. Every child’s involvement during drama play session developed differently as a process in which it weakened and enforced again. Teacher’s involvement in action during the session had a major significance for child’s involvement process. The teacher succeeded to engage, and with sensitivity, to activate children and enhance their involvement. The child’s involve-ment was disturbed as other children came to follow the drama play session.

Objectives. This Bachelor’s thesis tries to understand the aesthetic doubling theory and different aspects that are involved with the theory of doubling. The purpose of this study is to categorize aesthetic doubling in to different categories and use that categorization as a tool to analyse three Finnish dissertations. This study aims to create a deeper understanding of this multidimensional theory. Main questions for this study was how three Finnish researchers define aesthetic doubling as well as what kind of different views can be found in these three dissertations? Methods. Study is part of behavioural sciences and qualitative studies. Qualitative meta-analysis and content-analysis was used as methodological background for theme categorization. The categorization was created as a combination of theoretical views on basic drama action and definition of aesthetic doubling. The dissertations that were examined are Tapio Toivanen (2002) Mä en ois ikinä uskonu ittestäni sellasta, Hannu Heikkinen (2002) Draaman maailmat oppimisalueina ja Erkki Laakso (2004) Draamakokemusten äärellä. Two different aspects, fiction and reality, explain aesthetic doubling as a phenomenon. In categorization that was made for this study, fiction and reality are the two upper categories. Under those two are lower categories in-role-action, dimension of time and place as well as drama contract, planning and reflection. Results and conclutions. It seems that Anna-Lena Østern has affected both Laakso’s and Heikkinen’s views of aesthetic doubling and contributed their dissertations in Jyväskylä university. Toivanen’s dissertation was made in Helsinki and focuses more on different dimensions of aesthetic doubling, such as in-role-action/doubling in role. Heikkinen and Laakso present more of the different dimensions of aesthetic doubling and especially Heikkinen has very wide viewpoints of aesthetic doubling’s dimensions in reality.

The purpose of this study was to examine the importance of drama education regarding the bold self-expression of the pre-school aged child. Children will go to school the following year, so in pre-school it is valuable to invest on encouraging children in their self-expression skills as the ex-pression skills are highly valued in both the school and the working world. Basis for the study is that various skills, such as self-expression, can be learned. The research task was refined by three research questions exploring the factors that are required to build-up bold self-expression, how drama education can impact on the development of the chil-dren’s self-expression skills, and how being encouraged appears on the individual and the small group level. The theoretical framework of the study contains two main concepts: self-esteem and drama education. Self- esteem is covered from temperament and encouraging perspective. Drama education includes self-expression, emotional education ja social skills. Previous studies have fo-cused mainly on strengthening child’s self-esteem. There is only a small amount of research on be-ing encouraged in self-expression skills from child’s point of view. This study is qualitative in nature and selected approach to the theme was action research which was carried out through three drama sessions to the group of children. Four children were selected to this small group in collaboration with the group’s kindergarten teachers. Common goal for all the children was to get encouraged in their emotional expression and especially to two of them needed additionally encouragement in self-expression in general. Children’s needs and the themes that had risen in previous sessions were taken noted in the planning. The data was collected by using a re-search journal, video observation and children’s interview through “stimulated recall” method. Ma-terial was studied through video analysis, which displayed how many times children did express themselves linguistically, physically and emotionally. In addition, it was analyzed, how many con-tact initiatives children took towards friends, researcher and the whole group. Filming enabled to observe the accurate number of children’s initiatives and to compare results both within and be-tween the sessions. Children’s basic sense of security was supported by selecting friends to the small group. According to the results, it can be said that the children were able to relax quickly and even more shy children were able to make more initiatives. Based on this intervention it can be stated, that drama support children by empowering their self-expression skills. The results also showed that there were differ-ences between different drama methods concerning the effects on children’s self-expression both in individual and group level. Sessions displayed as a small group activity supported children’s self-expression skills to come forth at the individual level in almost all the areas studied.

Ympäristöteemat ovat yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtaisia. Jo varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa on tärkeää puhua luonnosta, ympäristöstä sekä kestävästä kehityksestä, ja siten luoda ja vahvistaa lasten luontosuhdetta sekä toivoa tulevaisuuteen. Lapsen henkilökohtainen luontosuhde on pohjana luonnon ja ympäristön hyväksi tehtävissä teoissa. Ympäristökasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa voidaan hyödyntää taidekasvatuksen ja erityisesti draamakasvatuksen menetelmiä. Vaikka draamamenetelmien vaikuttavuudesta oppimiseen on tutkimusnäyttöä, on näiden menetelmien käyttö varhaiskasvatuksessa vähäistä ja draamapedagogiikan täydennyskoulutukselle on tarvetta. Syksyllä 2019 osassa Helsingin päiväkodeista toteutettiin yhteistyössä Teatteri ILMI Ö:n sekä Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston kanssa Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehanke. Luontokosketus -hankkeessa ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä käsitellään esiopetusikäisten lasten kanssa teatterin, draaman ja taiteen keinoin. Teatteri ILMI Ö:n suunnittelema ja toteuttama hanke koostui kahdesta lapsille suunnatusta teatteriesityksestä, päiväkodeissa toteutetuista kolmesta teatterityöpajasta sekä ympäristötaidenäyttelystä. Hankkeeseen sisältyi myös varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattu koulutusosio. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on näkemys lapsesta itsenäisenä toimijana ja tiedontuottajina. Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelmassa (2016) draamakasvatuksen lähtökohtana ovat lapset ja heidän kokemuksensa. Lasten kanssa tulee yhdessä suunnitella, toteuttaa ja arvioida ilmaisun kokonaisuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten kokemuksia päiväkodeissa toteutetusta Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehankkeesta. Tutkimuksessa kartoitettiin lapsia haastattelemalla, mitä hankkeessa käsiteltyjä ympäristöteemoja tai sisältöjä lapset kuvailevat sekä millaisia kokemuksia, elämyksiä tai tunteita lapset tuovat esiin? Tutkimukseen osallistui seitsemän (7) lasta kolmesta eri päiväkodista. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin ja lasten tuottamaa aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan lapset kuvailevat eniten hankkeen niitä teemoja ja sisältöjä, joissa he itse olivat toimijoina. Teatteriesitysten luonto- ja ympäristöteemoista lapset kertovat vähemmän. He mainitsevat esitysten yksityiskohtia ja liittävät omia kokemuksia esityksissä nähtyihin valokuviin. Esityksiin liittyen lapset pohtivat roskaamista sekä sen seurauksia. Draamamenetelmin toteutettujen työpajojen ympäristöteemoista lapset kuvailevat monipuolisimmin roskaamiseen sekä kierrätykseen liittyviä yksityiskohtia. Lapset tuovat esiin omakohtaisia kokemuksia työpajoissa käsitellyistä teemoista ja työpajoissa käytetyistä menetelmistä, kuten näyttelemisestä. Taidenäyttelyyn liittyen lapset kuvailivat näkemiään teoksia, etenkin oman lapsiryhmän toteuttamaa taideteosta. Lapset kuvailivat yksityiskohtaisesti taideteosten tekemistä sekä siihen käytettyjä materiaaleja. Lasten vastaukset haastatteluissa olivat verrattaen lyhyitä, mutta niissä oli tulkittavissa kokemuksia ympäristökasvatuksen eri osa-alueista. Lapset oppivat ympäristössä toimimalla erilaisissa oppimisympäristöissä sekä erilaisia materiaaleja ja draamankeinoja hyödyntäen. Lapset saivat mahdollisuuden empatian kokemuksiin sekä ympäristöstä huolehtimisen kehittymiseen oppimalla ympäristöstä. Kokemuksellinen oppiminen työpajoissa antoi lapsille mahdollisuuden toimia ympäristön puolesta ja draamaharjoitteissa hyödynnettiin lasten omia mielenkiinnonkohteita. Toiminnassa tavoitettiin myös osallisuutta, voimaantumista sekä yhteenkuuluvuutta.

Tässä tutkielmassa avataan suomalaista draamakasvatusta, sekä kuvataan teatteria sen kontekstissa. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että draama esiintyy Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa lukuisia kertoja, mutta se toimii lähinnä opetusmetodina. Myös teatteri mainitaan perusteissa, mutta sen merkitystä ei avata tarkemmin. Historiaa käsiteltäessä kuvaan niitä vaiheita, joiden kautta esimerkiksi nykyiseen tilanteeseen on tultu. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka pyrkii aiheen laaja-alaiseen kuvaamiseen. Tutkimuksessa pyrittiin antamaan yleiskuva draamakasvatuksesta ja teatterista sen osana. Tutkimukseen otettiin piirteitä myös narratiivisesta kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta: aihe asetettiin historialliseen narratiiviin ja asioita järjestettiin jatkumoksi. Aineistona tutkimuksessa toimi valikoitu kirjallisuus, jota haettiin Helsingin Yliopiston tietokannoista Helkasta ja Heldasta, Ellibs kirjastopalvelusta, sekä Kansalliskirjaston Finna.fi-tiedonhakupalvelusta. Hakusanoina toimivat draamakasvatus, draamapedagogiikka sekä teatteri. Aineisto koostuu tiedejulkaisujen tutkimusartikkeleista sekä draamakasvatuksen oppikirjallisuudesta. Aineistoa valitessa tarkasteltiin sen suhdetta käsiteltävään aiheeseen. Analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, jossa keskityttiin esimerkiksi teeman ja aiheen analysoimiseen. Tutkimuksessa todettiin, että draamakasvatusta voidaan lähestyä monista näkökulmista, joita määrittää usein jonkinlainen vastakkainasettelu: onko esimerkiksi keskiössä toiminta vai tuotokset, osallistuminen vai katsominen. Tulokset osoittavat, että draamakasvatus on kirjo erilaisia työskentelytapoja, joissa näitä edellä kuvattuja funktioita voidaan painottaa eri tavoilla. Teatterista todettiin, että se voi olla joko oma taidemuotonsa traditioineen ja merkkijärjestelmineen, mutta myös osa draamakasvatusta. Johtopäätöksenä esitetään, että teatterilähtöisyys on draamatyötapojen taustalla. Tutkimuksessa todettiin, että usein jakoa näiden kahden välille tehdään muun muassa yleisön roolin ja toiminnan funktioiden kautta. Vaikka teatterilähtöisyys ei peruskoulussa ole isossa roolissa esimerkiksi opetussuunnitelman perusteiden valossa, on se kuitenkin kiistatta osa draamakasvatusta sen nykyisen vakiintuneen jaottelun perusteella.