Browsing by Subject "educational parthership in ECEC"

Kasvatustieteen alalla löytyy vain vähän tutkimustietoa Suomeen muuttaneiden vanhempien kokemuksista ja odotuksista suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimukseni pyrkii kartoittamaan tätä sekä näiden vanhempien kasvatusyhteistyön tarpeita. Kasvatusyhteistyö voi arjen asioiden jakamisen lisäksi merkitä esimerkiksi tiedon saantia lapsen oppimisesta ja kehityksestä, oppimista tukevien mallien tarjoamista, lapsen oppimisympäristön laajentamista kotiin sekä vanhempien välisen yhteisön kehittämistä. Kvalitatiivinen, kuvaileva tutkimukseni pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Miten haastattelemani muualta Suomeen muuttaneet vanhemmat ymmärtävät varhaiskasvatuksen merkityksen päiväkodin aloitusvaiheessa? 2) Millä tavoin eri äidinkieltä puhuvan vanhemman kannalta kasvatusyhteistyö toteutuu ja miten sitä voisi tukea? Aineisto koostuu tulkin välityksellä toteutetuista teemahaastatteluista, jotka ohjasivat näkökulman kielen, osallisuuden ja yhteiskunnan teemoihin. Haastatellut äidit (n = 3) olivat osallistuneet Careerian järjestämään interventiohankkeeseen "Vanhemmat mukaan kouluun ja työelämään", jossa he opiskelun ohessa tutustuivat peruskoulun oppimisympäristöön. Litteroitu aineisto koodattiin ja analysoitiin Grounded Theory -menetelmän (Glaser & Strauss 1967) ohjaamana ja siitä muodostettiin sisällöllisesti jäsennetyt tulokset, joita lopussa verrattiin teoriaan. Tutkimukseen osallistuneet pitivät varhaiskasvatuksen tärkeinä, lapseen liittyvinä tavoitteina sosiaalisen ikäkausi- ja kielenkehityksen tukemista sekä lapsen perustarpeiden täyttymistä. Kieli oli sekä lapselle, että äidille väline osallistumiseen päiväkodissa ja yhteiskunnassa. Mikäli yhteisen kielen puute rajoitti äitien osallistumista ja tiedonsaantia, kasvatusyhteistyö toteutui konkreettisten asioiden, kuten siisteyskasvatuksen yhteydessä. Suomen kielen ymmärtämistä auttoi, jos henkilökunta hidasti puhettaan. Varhaiskasvatuksen käyttäminen mahdollisti äideille elämänpiirin laajentamisen ja opiskelun tilanteessa, jossa ystävät ja sukulaiset asuivat kaukana. Tutkimus korostaa lapsen ja vanhemman yhdessä ympäröivään yhteiskuntaan muodostaman suhteen merkitystä uuden kielen oppimisen vahvistajana. Maahanmuuttaneille ystävyys- ja yhteistyösuhteet ovatkin merkittävä kielen oppimisen ja uuteen ympäristöön sopeutumisen tuki, joka mahdollistaa monilukutaidon kehityksen kielen ja yhteiskunnallisten käytänteiden samanaikaisen oppimisen toteutuessa.