Browsing by Subject "ekologinen systeemiteoria"

Lasten fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja liikkumattomuus ovat viime vuosikymmenet hallinneet yhteiskunnallista keskustelua lasten liikkumisesta. Lasten liikkumisen väheneminen on huolestuttavaa, sillä riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeässä roolissa lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Päiväkoti varhaiskasvatusympäristönä on paikka, missä lapsi viettää ison osan päivästään. Päiväkodeilla on myös oma roolinsa, kun lapsia kasvatetaan kohti liikunnallista elämäntapaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitkä tekijät päiväkodissa lisäävät fyysistä aktiivisuutta ja mitkä tekijät taas ovat yhteydessä sen vähenemiseen. Tutkimuksessa tekijät on tarkemmin jaoteltu, Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian näkökulman mukaan, yksilöllisiin tekijöihin, sosiaalisten suhteiden tekijöihin sekä fyysisen ympäristön tekijöihin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkan aineistonhaun sekä asetettujen sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen varsinaiseksi tutkimusaineistoksi muodostui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin fyysistä aktiivisuutta päiväkodissa. Kaikki tutkimusartikkelien tutkimukset oli toteutettu suomalaisissa päiväkodeissa vuosina 2010–2021. Tutkimusaineiston haussa käytettiin kolmea eri tietokantaa. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusaineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Yksilölliset tekijät, jotka vaikuttivat lasten fyysisen aktiivisuuden määrään, olivat sukupuoli ja ikä: pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt ja vanhemmat lapset enemmän kuin nuoremmat. Lisäksi motoriset ongelmat näyttivät olevan yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Sosiaalisten suhteiden tekijöistä fyysiseen aktiivisuuteen lisäävästi vaikuttivat vertaistoiminta (esim. leikki) ja päiväkotihenkilöstön suora kannustus. Yleisesti ottaen aikuisjohtoinen toiminta, kuten suorat opetustuokiot, olivat lapsia passivoivaa toimintaa. Fyysisen ympäristön kohdalla ulkoilu ja ulkona vietetty aika oli aktiivisempaa kuin sisätiloissa. Lisäksi vuodenajalla ja käytössä olevalla välineistöllä oli yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Lapsen sukupuoli tai ikä ei kuitenkaan saa selittää sitä, miksi jotkut liikkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajat voivat tietoisuuden avulla ryhtyä toimiin, jotka lisäävät kaikkien fyysistä aktiivisuutta. Yhdenvertaisuus koskettaa myös fyysistä aktiivisuutta, joten sen eteen on tehtävä töitä.